perjantai 25. syyskuuta 2009

Syyskuun viimeinen viikonloppu

Se olisi sitten taas käsillä.

Olen sellainen päivämääräihminen. Esimerkiksi ensi maanantai on historiallinen tapahtumarypäs. Veljeni löytyi kuolleena 28. syyskuuta vuonna 1987. Tänäkään päivänä ei ole tarkkaa kuolinsyytä kenenkään tiedossa. Ihan kylpyammeestaan löytyi hukkuneena. Mielenterveyslääkkeitä oli aika paljon löytyvillä ruumiinavauksessa.

Tämä syyskuun viimeinen viikonloppu on tavannut olla usein myös muuttoviikonloppu. Myös keskimmäinen aviomieheni viettää vielä tänäkin päivänä synttäreitään syyskuun 28. päivänä. Samoin Mika Häkkinen ja yksi paikallinen tuttavani. Estonia harkitsi hyväksi upota niin ikään syyskuun 28. päivän puolella.

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina taivalletaan
Poronpolku Lopen läntisissä metsissä. Tähän samaan viikonloppuun on mahtunut viljalti muitakin tapahtumia. Jokunen vuosi sitten järkkäiltiin innolla Tonttimarkkinoita pitkin kyliä. Samana päivinä kaikilla uusilla kaavoitetuilla asuinalueilla. Myös Läyliäisissä. Tarviiko kertoa kuka oli joka ikinen vuosi passissa?

Viisi vuotta sitten kylällä tapahtui veret seisauttava onnettomuus. (nyt en tarkoita keskustan vaalivoittoa). Yksi vastikään täysi-ikäistyneistä (ei siis mitenkään aikuistuneista) pennuistani keksi kännipäissään täräyttää raitin varren omakotitalon seinästä sisään, suoraan vieraineen telkkaria katsovan perheen syliin. Kaikki iltapäivälehdet ja monet päivälehdetkin asiasta kirjoittivat. Kuin myös tv-uutiset.

Näissä jutuissa jäi kuitenkin tykkänään kertomatta tapauksen vaikutus kyläämme. Jäi myös kertomatta kriisihoito ja tietokatkokset täpärässä paikassa.
Se oli meidän kylämme Konginkangas, meidän kylämme Jokela ja Kauhajoki.

Minulle jäi siitä yöstä vuosikausiksi painajaisia, olinhan toisena ihmisenä tapahtumapaikalla. Juuri ennen pelastuskaluston, ambulanssin ja Medi-Helin saapumista. Sehän tapahtui silmieni edessä, viereisessä talossa. Näin koko tapahtuman omin silmin. Tunnistin auton, jolla tuho tehtiin, mutta en tiennyt ketä kaikkia kyydissä oli.

Loppuilta ja -yö menikin Nuopparilla ( joka avattiin salamannopeasti kriisikeskukseksi) yli neljänkymmenen kylän hysteerisen ja itkevän pennun kanssa. Ne vaan piti pitää kasassa ja poissa viranomaisten tieltä. Raskainta oli uutisen kertominen mukuloille. Aikuinen näki jo otsanahalla miten tälli oli päättynyt, mutta nuoret elättivät loppuun asti toivoa ystävänsä selviytymisestä.

Poliisin edustaja tahtoi että Mummi kertoo tämän asian nuorille. Ja minähän kerroin. Roosa kulki kriisikeskukseksi muutetussa nuorisotilassa nuoren luota toisen luo. Väliin kiipesi sohvalle itkevän pennun viereen, väliin vain nojaili.

Vähitellen saatiin vanhempia kiinni ja osa nuorista haettiin kotiin, vanhempien lohdutettaviksi. Omalla päätökselläni jätin seitsemän muksua tilaamme yöksi (toki vanhempien suostumuksella). Joko olivat kavereiden lohdutuksen tarpeessa
tai kotiolot olivat tiedettävästi sellaiset ettei panikoivaa hysteeristä nuorta kotiin passannut päästää. Aika riski päätös, vai mitä? Yksi isä kantoi minulle tästä päätöksestä kaunaa vuosikaudet, mutta en voinut päästää vainajan tyttöystävää humalaisen isän kanssa yhtään mihinkään. Toki monet vanhemmat myöhemmin kiittivät toimintaani ja välittämistäni.

Poliisit ja pelastushenkilökunta saivat asiansa hoidetuksi, vainaja ja pahoin loukkaantuneet talon asukit/vieraat toimitettiin sairaaloihin. ja Mobilen kriisiryhmäkin kerkesi paikalle jo heti seuraavana aamuna (lue aamupäivänä) yhdeltätoista. Annettuani raportin vapauduin vastuusta. Muka. Mummi ei vapaudu sosiaalisesta vastuusta tässä kylässä ennen kuin kuolee pois tai muuttaa muualle.


Tämä tyyppi on Körssi. Nuopparin maskotti. Hän asuu nyt meillä tilapäisesti.

Kunta palkitsi minut myöhemmin syksyllä kunniakirjalla. Muuta apua tai tukea en saanut.

Jaha. Taas tuli avauduttua. Huomenna on Lopella siis Maalaismarkkinat ja minä pyyhällän varatulle tontillemme korvapuusteineni telttoineni, tuoleineni, verenpainemittareineni ja valloittavine hymyineni.

Tämäntapaisen kuvan taisin laittaa blogiini viimevuotisista kekkereistä.

ciao!


9 kommenttia:

  1. Kiitos Jumalan, että olet olemassa. t. otto-Kristiina <3

    VastaaPoista
  2. Samat sanat Kristiinan kanssa! Olet KUL-TAA!!! ♥ Voisin vaikka soitella huomenna illalla kun sain tänään ladattua saldoa...

    VastaaPoista
  3. :) ne parhaimmat sydämet jää palkinnotta ja huomiotta...mutta ei ilman rakkautta! Sitä on sinulla muillekin asti jaettavaksi :D

    VastaaPoista
  4. Kyllä minä luulen, että tiedät, mistä se merkittävin palkinto tulee. Olet ihan varmasti jättänyt niiden auttamisei nuorten sydämiin lähtemättömän jäljen, hyvän siemenen, jonka satoa korjataan monella suunnalla.Taivaanisälle kiitos kaltaisistasi ihmisista :)

    VastaaPoista
  5. Hei Rakas kohtalonsisar! Sinun sydämesi ei ole kultaa... ei todellakaan! Vaan jotain ihan muuta, paljon enemmän ja niin suurta. Olen käynyt kyläilemässä luonasi monen monta kertaa ja ottanut sinua kädestä kiinni kun olen kaivannut tukea. Nytkin on tunne, että me kuljetaan yhdessä käsikädessä mutta tällä kertaa haluan antaa sinulle olkapään (ei haittaa, vaikka räkä tursuais:) Ps. nämä minun kommentit ei suostu tulemaan sinulle...

    VastaaPoista
  6. Päivämääräihminen olen minäkin. En ole oikein saanut sitä määriteltyä tarkemmin, mutta jotenkin tuntuu, että muistaminen on tärkeää.
    Ystäväni syntymäpäiväkin on sama!

    Oletpa puuronsilmässä ollut. Niinhän se on, että jokaisen uutisen taakse kätkeytyy niitä arjen ahertajia, joita ei mainita eikä muisteta. Ne, jotka sitä kuormaa kantavat ihan omalla kustannuksellaan lähimmäisenrakkauden vaatimuksesta. Meilläkin on kokemusta valtakunnan ison uutisen puhumattomista taustoista - ihan painajaisia myöten.

    VastaaPoista
  7. voi hyvänen tavaton, älkää nyt noin itkettäkö liskonaista rakkaat naiset.

    tämä on minun osani tämä on minulle määrätty tehtävä. ei sitä vastaan voi kapinoida.

    ja totta on, olen saanut nuoriltani vuosien myötä parhaan palkinnon, mitä voi kukaan edes kuvitella.

    ja kiitollisen ilon.

    kerron maalaismarkkinoista illemmalla..... tai huomenna. katsotaan nyt.

    VastaaPoista
  8. Niin koskettavia kommentteja olet saanut, että tyydyn vain pyyhkimään poskiani täällä. Halaan ja kiitän samalla liskonhännän hellästä kosketuksesta, joka yltää tänne Sisukairaan (tarkoituksella) asti. On sinulla pettämätön vaisto valita oikeat sanat ja lisäksi näytät olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan- epäilemättä suuremman ohjaamana:)

    VastaaPoista