keskiviikko 16. syyskuuta 2009

RUOKAA!

Vasta tänään oli ensi kertaa tilaisuus loihtia herkkuja puuhellalla.
Homma alkaa tälleen: varataan tarpeet, tässä tapauksessa pasta, jauheliha, tomaattimurska, sipulit, valkosipulit, mustaherukkamehu, vehnäjauhot, oliiviöljy ja jotain muuta. (huomaatteko: ei taaskaan suolaa, mausteet ja juusto piisaavat)

Ladataan Siro-lieden pikkuruinen pesä sytykkeillä ja puilla, avataan pelti, otetaan tulitikku ja tarjoillaan liekki tulipesään. Wufff! kerrasta roihahti ja kolmen puun jälkeen pannulle liha ja silputut sipulit. Vesi toisessa kattilassa alkaa höyrytä. Nyt on sopiva hetki ottaa sakset völjyyn ja pinkoa pihalle hakemaan limeoreganoa, rakuunaa ja salviaa. Silputtuina nekin päätyivät pannulle. Perään tomaattimurska, mustaherukkamehua ja puoli purkillista olutta.


Tässä välissä pastakattilan vesi kiehuu, joten tilkka öljyä ja pastat perään.

Kastike huutaa lopuksi mustaleimaista koskenlaskijaa noin kolmannespaketillisen muhimaan.

Puuhellassa ei väännetä levyä pienemmälle, vaan täsmälämpö säädetään siirtämällä keittoastiat sopivaan kohtaan hellalle.

Ette kuulkaa usko miten hyvää huttua tuli ja ihan yhtä ketterästi ynnä samassa ajassa kuin sähkölläkin. Olen niin kovasti kaivannut puuliettä. Edellisestä omasta liedestäni on kulunut jo viitisentoista vuotta.

Nyt on sitten korkattu liesikin ruuanlaittoon. Muuten sitä on lämmitetty enemmänkin, jotta pitkään tyhjillään ollut talo saisi lempeää kuivattelulämpöä. Hellan ympäristö on pesty kunnon aineilla ja välineillä, vaikka näyttääkin aika sontaiselta. Keittiön vuoro tulee remppa-aikataulussa myöhemmin syksyllä.

Seuraavat hankinnat ovat lisää paksupohjaisia teräskattiloita, ehkä laadukkaampi tulenkestävä paistinpannu. Valurautaisia vermeitä minulla on joka lähtöön, ne asuvat tuolla paistouunissa. Ne on vaan kunnolla poltettava ja rasvattava, ovat olleet niin pitkään käyttämättöminä. Täytyy myös selvittää vieläkö kykenen raskaita pannuja nostelemaan, vanhin ja yksi lemppareistani on peräisin toissa vuosisadalta.

Hyvää yötä ystävät. Takana on taas työntäyteinen päivä, Herra suokoon meille turvallisen ja rauhallisen unen, erityisesti Mimosalle, jotta jaksamme nousta iloiten uuteen huomiseen.

3 kommenttia:

  1. Ihana liesikertomus! =oD Minä niin kaipaan jotain vastaavaa pikkuliettä tänne meille. Keittiö vain on pieni ja pitäisi jotenkin saada kaappitila säilytettyä, kun niitäkin on vähän... Mietintämyssy on ollut päässä jo jonkin aikaa. Ehkä joskus. Talvella ehdoton lisälämmönlähde talolle!

    VastaaPoista
  2. Mun mökkihella aina vaan työntää savua sisään kun sytytän sen. Joka kerran sen olen taistellut syttymään, mutta todella hankala tapaus! Ja kaikki keinot on kokeiltu.

    VastaaPoista
  3. Puuliesi on oiva keittiöväline, joka meidänkin uutukaisesta talosta löytyy! Syksyn viilettyä yleensä aloitan sen käytön, koska se on aivan mieletön lämmönlähde ja meillä pakkaa olemaan muutenkin ihan lämpöinen tämä talo.
    Rakennusvaiheessa mies jo meinas, että jos vain jätetään varaus sille ja laitetaan pelkkä takka...no way!!! sanoin minä. Kalliiksi tuli, kun piti toinenkin piippu tuohon viereen laittaa...koska sitten ei olis voinut lämmittää takkaa yhtäaikaa, mikä talviaikaan on iso rajoite.
    SÄhkölaskussa se sitten on pikkuhiljaa maksettu takasin !!!

    VastaaPoista