torstai 17. syyskuuta 2009

Kermit lähtee keikalle


Kermit-karhu, seitsemän v.

Kipaisin vuonna 2002 sappileikkauksessa. Tarinamme ei tokikaan koske sitä vaan Kermitiksi sittemmin nimettyä pientä karhua ja sen suunnattomia voimia.

Karhun toi sairasvuoteelleni nuori herraystäväni (silloin puolitoista v), joka tuli mummia tervehtimään äitinsä (joka nyt tissittää viikon vanhaa tyttövauvaa, onnea ja siunausta kovasti) sekä mammansa kera.

Nuori herra oli sairaalan kanttiinista ihan itse valinnut neonvihreän karhun mummille vietäväksi. Sehän on vielä ihan normaalia, puolitoistavuotiaat mieluusti valkkailevat pehmoleluja. Se ei sitten ollutkaan mielestäni normaalia, että poika OJENSI ostamansa karhun minulle käteen. Mitään ei puhunut, mutta karhun luovutti. Karhu kärvisteli kanssani sen kuusi viikkoa ja koska kaulassa oli pyöreä pahvinpala "säilytettävä tulevaa käyttöä varten", tyyppi sai oman aurinkoisen paikkansa kotoseinältäni.

Jonkun vuoden kuluttua silloinen avoppini katsoi hyväksi saada molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Kun tilanne oli kiikkerimmillään, silloinen kumppanini tahtoi viedä jo nimetyn Kermitin äidilleen vahdiksi. Niin Kermit matkusteli RYKSin ja KHKSn väliä sen samaisen kuusi viikkoa, kas kun avopilta löytyi samalla reissulla paksusuolen syöpä.
Avoppi kiitteli Kermitin seuraa ja apua kotiin päästyään. Raskaiden solumyrkkyhoitojen jälkeen syöpä häipyi ja Kermit pääsi kotiin.

Seuraavan keikan Kermit teki niin ikään RYKSiin. Entinen(tämä "mamma". ystäväni) työtoverini oli saanut vihiä Kermitin vaikutuksesta ja pyysi hänet keikalle kuolemansairaan exmiehenä, lastensa isän seuraksi, josko tyyppi jotenkin voisi auttaa. Kyseessä oli ankarat diabetesoireet. Ukko siitä tokeni tolpilleen, vain kaksi varvasta amputoitiin. Kotiuduttuaan hän kyyditytti itsensä pyörätuoleineen kerrostaloni pihalle palauttaakseen pelastajansa ja kiittääkseen minua.

Nyt Kermit on ollut ylityövapaalla jo vuosia.

Eilen ehtoolla soi puhelin. "Vieläkö Kermit on hengissä?" Samainen entinen työtoverini (myös ihan ystäväni) pyysi karhua hommiin Hämeenlinnaan. Tokihan Kermit sellaiseen ryhtyy, ammattikarhu kun on. Nyt hän roikkuu ulkona oven pielessä noitieni kanssa valohoidossa ja latautumassa. (myös tuulettamassa tupakanhajua itsestään)

Lähempänä lähtöä Kermit vielä siunataan täsmärukouksella tehtäväänsä varten.

Minusta on liikuttavaa ystäväni usko Kermitin voimaan, hänen toistuvat pyyntönsä toisen avuksi. Ei ole mikään salaisuus täälläkään päin, tämä minun vankkumaton uskoni Herran huolehtimiseen lapsistaan. Niinpä jos joku haluaa lähettää karhuni esirukoukseksi sairasvuoteelle, en pidä sitä mitenkään pahana, silleenhän minä vaan toteutan saamaani lähetystehtävää.

Tähän on pakko mainita että Kermitiä ei laskettu lasten Isin sairasvuoteelle, tehtävä olisi ollut liian raskas. Itse olisin sen lähettänyt, mutta Seurakuntasisar eväsi, Kermitiä tarvitaan vielä muualla.

Niinpä rukoilemme Kermitille voimaa hoitaa tämänkertainen keikkansa ja välitämme vahvistavat rukouksemme Kermitin "asiakkaan" toipumiseksi.

Mistä tulikin mieleeni:

Päivän Sana

Ja kun rukoilette,

niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat,

jotka luulevat,

että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

Matt. 6:7 (KR33/38)


Opin Millanilta tämän tavan laittaa itselleni tärkeitä lauseita muistiin.

Tämänpäiväinen on hyvin tärkeä.

5 kommenttia:

  1. Ooh mikä hurmaava Kermit:) Juuri tämmöisen virtuaalipiristyksen tarpeessa olinkin! Kiitos päivän piristyksestä!

    Ps. Dee oli tosiaan aamu-unilla. Nyt taas mellastetaan ihan kuin kuuluukin. Vai olikohan se Kermit, joka virtuaalisesti potkaisi Deetä pyllylle;D?

    VastaaPoista
  2. Muistan esirukouksen Kermitin suurta laupeudentyötä! Voimia ja siunausta hoitajalle ja hoidettaville!

    VastaaPoista
  3. Voi vitsit, mikä tarina, ja mikä Kermit :) Nyt tiedänkin mihin pistän nallepyynnön, jos sellaista tarvitsen.

    P.S. salasana sähköpostissasi.

    VastaaPoista
  4. Voiko tämän parempaa ollakaan, siunaavia ajatuksia Kermitin tulevaan paikkaan. t. Kristiina

    VastaaPoista
  5. Kermitillä on raskas, mutta antoisa homma.
    Kokemusta tarttuu turkin-nukkaan, ja lohtu leviää...
    Hieno asia!

    VastaaPoista