tiistai 21. lokakuuta 2008

JALANJÄLKIÄ


Kristiinalla oli blogissaa runo, kekustelu Jumalan kanssa.
Luvalla lainasin sen tähän. Lohdutukseksi ja muistutukseksi.
Erityisesti Seurakuntasisarelle.


Jalanjälkiä

Uneksin eräänä yönä.

Uneksin kulkevani rannalla Jumalan kanssa.

Taivaalle ilmestyi kuvia minun elämästäni.

Joka kuvassa näin kahdet jalanjäljet hiekassa;

toiset olivat omani, toiset Jumalan.


Kun viimeinen kuva näytettiin, katselin jalanjälkiä

taaksepäin. Huomasin, että useasti elämässäni

näkyi vain yhdet jalanjäljet. Näin myös, että

tällöin kyse oli elämäni yksinäisimmistä ja

vaikeimmista hetkistä.


Se huolestutti minua suuresti ja kysyin

Jumalalta tätä. ”Jumala, sanoit silloin kun

päätin seurata sinua, että kuljet aina vierelläni.

Mutta huomaan, että elämäni vaikeimpina

aikoina jalanjälkiä on vain yhdet…

En ymmärrä miksi jätit minut silloin,

kun tarvitsin sinua kipeimmin.”


Jumala vastasi: ”Rakas lapseni. Rakastan sinua

enkä koskaan hylkäisi sinua.

Vaikeina koettelemusten aikoina, jolloin

havaitset vain yhdet jalanjäljet,

silloin minä kannoin sinua.”


MARGARET FISHBACK-POWERS

3 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä koskettavan ihana runo.
    Muistaisin, että joku on sen myös laulanut.
    Oliskohan ollut Kai Hyttinen, tia joku muu vastaava.
    Pitääpä se ottaa tuosta kans muistiin.

    VastaaPoista
  2. Silloin Jumala kantoi Isiä.
    Mä uskon että niillä on kivaa keskenään. Ja Benkku mukana tiätty!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun laitoit tämän tänne. :) t. kristiina

    VastaaPoista