Ne tulivat kaikki

Olen kahtena päivänä ottanut yhteyttä nuoruutemme aikaisiin ystäviimme. Kun viimekesi olimme samalla asialla soittelin kutsuja yllätyssynttäribileisiin. Lasten isi täytti puoli vuosisataa. Ne olivat iloiset juhlat joissa tapasimme vuosikaudet kadoksissa olleita ystäviämme.

Nyt olen lasten pyynnöstä kutsunut ystäviämme saattamaan nuoruutemme jengin itseoikeutettua kunigasta viimeiselle matkalle.Monelle uutinen oli mykistävä shokki. Isi ei halunnut kertoa kenellekään syövästään ja me kunnioitimme hänen toivomustaan lähes loppuun asti. Sitten alkoi omatunto painostaa ja oli pakko kertoa lähimmille ystävillemme ja lasten kummeille asioiden tila.

Ja kertoa tämä kaikki puhelimessa uudestaan ja uudestaan. Ja muistella menneitä yhteisiä aikojamme. Siinä tuli revityksi monia nipinnapin arpeutuneita haavoja auki. Asioita jotka olen tieten tahtoen nuijinyt litteiksi ja piilottanut vakuumiin pakattuina syvälle kaapin perukoihin. Edes yli kuuden vuoden terapiassa ei ammattilainen saanut niitä kiskotuksi esiin vaikka vakuutti tietävänsä niiden olevan olemassa ja pyrkivän lopulliseen selvittelyyn. Siellä pysyivät. Niin vahva on ihmisen itsesuojeluvaisto.

Mutta nyt ne tulivat,

Ne tulivat kaikki
sieluni tappajat kurjat
näin miten heill' oli silmissä
kavala kiilto
ja takana tappara heilui

Kuoleman partaalla
sieluni värisi hetken
herposi hauraana sitten

Sinä hetkenä kuolivat kaikki
sieluni haltijat hyvät
uskoni toivoni määräni kauneimmat
Sinä hetkenä kaikelle kuolin

Nyt olen graniittimöhkäle kova
johon turhaa on takoa
tuskaa ihmisen

- Lydia Lehmusto -

ne tulivat ja ne on käsiteltävä loppuun. Yksin tai yhdessä shrinkin avustuksella.

Jumalalla on kädet täynnä. Hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. Amen.

Ethän lainaa isotätini runoa pyytämättä lupaa ensin minulta.