Vain elämää

Roosalla oli tänään/eilen (kello on 0.01) juhlapäivä. Iltapäivälenkillä tavattiin kakkosrakas Leevi joka on tirmakka biconfrise-herra. Oli isäntänsä kanssa pissillä. Isäntä ei aluksi ollut tuntea Roosaa uudessa syyskampauksessa mutta Leevi tunsi. Tietenkin.

Kotvan kuluttua ykkösrakas Aulis (Gerlander, virallinen valvoja) saapui maminsa kanssa syysparturiin. Myös Aukin äipän vuosi sitsten leikatut pitkät ponnarinutturahiukset piti leikattaman, mutta kuinka sitten äkkiä tulikin kova kiire pois kun herra oli saatu talviteloille. Jotkut pitkähiuksiset taitavat uskoa tosissaan että hukkaavat osan identiteetistään ja /tai voimastaan jos hiuslatvoja vähän siistitään. Kosto elää, parturisakset ovat valmiina seuraavaan vierailuun.

Illan huippu oli Roosallae rakkaan ihmisvieraan odotettu visiitti. Oikeasti tämä ihmisvieras oli MINUN vieraani mutta sekös Roosaa häiritsi, syliin vaan suupielet korvissa ja hymyhampaat vilkkuen. Roosan henkilökohtaista omaisuutta, kun oli tuonut ihania peuran mahalaukun palasia herkuksi.

Toisin sanoen, ihan tavallinan arkipäivä. Ei mitään vaalijuttuja, ei penskoja, ei sovitteluja. Vain omaa perhettä ja ystäviä.

Paitsi että Seurakuntasisaren Isin kuolema ja tulevat hautajaiset ovat kirvoittaneet niin uskomattoman ikävän selkkauksen perheiden välille että puistattaa. Olin jo unohtanut miten "tärkeitä" asioita ovat kukkienlaskujärjestys arkulla, tuhkauskrematorion valinta ja nimien julkaisujärjestys kuolinilmoituksessa. Eniten ihmettelen sitä että yhtäkkiä minusta olisi pitänyt tulla leski vaikka erosimme Isin kanssa yli kaksi vuosikymmentä sitten. En viitsi edes kertoa kenen suusta nämä tulivat. Toivon että tyttäret jaksavat raskaan tehtävänsä loppuun asti kunnialla ja omantuntonsa ääntä noudattaen.

Hyvää yötä, painun pehkuihin mieheni, kissojeni ja koirani kanssa. Otan vielä mukaani Timo Harjunpään. Eiköhän niillä eväillä uni tule.