perjantai 29. toukokuuta 2009

Rakkaat pölyiset kirjani


Muistatteko kirjahyllyni?

Hani-Hannihan sitä taannoin kyseli. Ja nyt sitten pitäisi paljastaa viisi parasta/rakkainta/unohtumattominta/viihdyttävintä /vaikuttavinta/ kirjaa. Eihän se ole ollenkaan mahdollista. Niitä on niin paljon. Mutta yritetään.

Lapsuuden rakkaimpia ovat
Kirsi Kunnaan Tiitiäisen satupuu joka on ihan yhtä vanha kuin minäkin, ...hetkinen, tarkistan.... eiku se onkin vuotta vanhempi.
Erikoislemppareitani ovat
Eukko joka aina joi vettä sekä Ville ja Valle ja kaikki muutkin Herra Pii Poon johdolla.

Else Holmlund Minarikin Pikku Karhu sulattaa sieluni ja sydämeni aina vaan ja ikuisesti. Tämän kirjan oppien mukaan tarjoan aina syntymäpäiväkeittoa synttäreilläni...

Sitten kasvoin vähän isommaksi ja käsiini osui
Frank B. Gilberth Juniorin ja Ernestine Gilberth Careyn Tusinoittain halvemmealla. Tusinapäisen pentulauman liikkeentutkija-isän (tässä tapauksessa ei siis ollut kysymys mistään firmasta vaan tavoista työskennellä mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti.... äsh, en osaa selittää, lukekaa itse) jälkeläisten muistikuvia lapsuudesta.

Sitten tulivat keskikoulun (joo, olen käynyt keskikoulun, en peruskoulua) äidinkielen esitelmät. Minulle lankesi arvonnassa
Ernest Hemingwayn Vanhus ja Meri. Ja se oli kuulkaa menoa! Olette varmaankin hokanneet että olen ihan vain aavistuksen kummallinen ja outo, mutta se kirja kolahti, oikein KOLAHTI! Sen jäkeen ahmin kaaaaikki käsiin saamani Hemingwayt, myös tämän vuosituhannen puolella ilmestynet postuumit jotka leski Mary ja hänen perikuntansa ovat toimittaneet julkaisukuntoon. Tälle miehelle häviävät niin lemmikkini John Irving kuin Gabriel Carcia Marquezkin. Hemingwayltä rakkain on Saaret ja virta, jonka tyhmyyksissäni lainasin "luotettavalle ystävälle", jota ei sen koommin ole näkynyt - eikä kirjaakaan. (jos joku joskus jossain törmää tuohon teokseen, ostakoon sen ja lähettäköön vaikka postiennakolla minulle, maksoi mitä maksoi)

Jaahas, ja mikähän seuraavaksi....?
Sanat matkaoppaana. Pieni kätevästi taskuun tai käsväskyyn mahtuva kirjanen elämän viisauksista. Epiktetoksen "Juuri vaikeudet osoittavat, mihin ihminen pystyy" , Hemingwayn " Meidän olisi kaikkien uudelleen keksittävä sydämemme, eikä ajateltava sitä vain silloin, kun siihen koskee" ja monet muut elämän totuudet, jotka ovat itsestään selviä kunhan joku niitä sormella osoittaa.

Pikkusiskoltani, siltä biologiselta puolikkaalta, sain
Dinotopian. James Gurneyn matkatkertomuksen Dinotopiaan, maahan ajasta irrallaan.

Kolmenkympin tienoilla löysin
Carlos Castanedan, hörhöjen hörhön. Ja hurahdin tykkänään. Tarinoita voimasta, Matka Ixtlaniin, Kotkan lahja..., and the same in english.

En ole koskaan päässyt rehvastelemaan matemaattisella lahjakkuudellani joten esittelen seuraavaksi viidennen kirjarakkaani:
Douglas Adamsin Hitch Hiker's Guide to Galaxy, Linnunradan käsikirja liftareille.
Ei voi selittää, se joko kolahtaa elinkautiseksi tai sitten ei. Lukekaa itse.
Minulla tosin on vain
A Trilogy in four parts, oikeesti siinä trilogiassa on viisi osaa.(saa kirjakaupasta suomeksikin) Olisi varmaan enemmänkin jollei Douglas-polo olisi saanut kohtalokasta sydäriä niin nuorena.

Kelpaako, Hanni- kultaseni?

12 kommenttia:

  1. Kelpaa, kelpaa! Sie tosiaan olet matemaattisesti lahjakas ja osasit laskea viiteen :D Mutta ensimmäinen lista, jossa oli tuttujakin, kuten Tiitiäisen satupuu (olen muuten säestänyt yhden oopperalaulajan laulaman Herra Pii Poon, säveltäjää en muista...), ja tuo Pikku karhu on merkillisen tuttu kannestaan, tuli halu kurkata sisään... Ja Hemingwayt löytyy munkin hyllystä, lemppari sama kuin sulla, sekä lisäksi Hiiriä ja ihmisiä, jota rakastan suuresti. Linnunradan käsikirjan olen saanut sulta laiskanläksyksi, en ole vielä hankkinut, mutta lupaan lukea sen... loput kirjoistasi olikin sitten outoja. Nää on kivoja katsauksia toisten kirjamakuun.Pistä kiertämään.

    VastaaPoista
  2. Ei oo tottakaan! Sillä aikaa, kun kävit heittämässä tuon mieluisan haasteen blogiini, minä parasta aikaa täällä innokkaasti luin sinun kirjalistaasi ja toivoin salaa, että joku haastaisi minutkin (höh, punastelen hieman)

    Sinulla on muuten listassasi aika miehisiä kirjailijasuuruuksia (Hemingway muun muassa) Linnunradan käsikirja vetoaa kyllä kovasti meikäläiseenkin :-)

    VastaaPoista
  3. Hahhah! Multa sensijaan meni steinbeckit ja hemingwayt sekaisin. No, sattuu näitä meikäläiselle, sattuupa hyvinkin... mutta silti pidän pääni ja tykkään hiiristä ja ihmisistä, vaikkakin ensiksimainituista vain kirjassa.

    VastaaPoista
  4. Luonani on jotain sinulle kuuluvaa -käy nappaamassa jahka joudat... :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kiitos. Ja juu fantasiahörhöksi tunnistaudun :D sillä paljon muuta en sitten luekkaan. Tosin minä nappasen joko sipsejä tai suklaata mukaan seikkailuun ja juomaksi kahvia tai kotitekoista marjamehua.

    Avalonissa en ole vielä retkeillyt, mutta se onkin minulla "pakko lukea" listalla. Newerwhere sen sijaan on luettu rytinällä läpi.

    Aa. Huomasin muuten justiin, ettei listassani ole mainintaa siitä minun scifi/avaruusseikkailu ja tulevaisuudennäkymä kauttani. Tutustuin tosiaan yläasteella vielä avaruudellisiin asioihin ja olin koulun ainut oppilas, joka osasi vastata valtakunnallisen fysiikan/kemiankokeen kysymykseen; mitä eroa on tähdellä ja planeetalla? ja toinen; Miten tähti syntyy?

    Juu, en ole erikoinen :D

    VastaaPoista
  6. no, joooo
    arkilukemistooni ovat kuuluneet jo kymmeniä vuosia dekkarit ja "laatu"scifit.
    niistä ei oikein voi nostaa ketään esiin,edes tällä matikalla ne eivät mahtuisi mitenkään mihinkään listaan.

    arthur c. clarke on kuitenkin hot!

    VastaaPoista
  7. Laitoin sulle juuri sähköpostia ensi viikonloppuun liittyen... :)
    Koitahan jaksella helteen keskellä!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kovasti Liskonainen. Tuo sivu tulikin het kirjanmerkkeihin.

    F

    VastaaPoista
  9. Ihana kirjahylly, sen edessä viihtyisi pitkän tovin tutkimassa!

    Sinun Pikku Karhua on ainakin luettu, elämä näkyy sen kansista. Minulla oli samanlainen kirja lapsena, mutta se on kadonnut jonnekin. Varmaan jäi lapsuudenkotiin.

    VastaaPoista
  10. Silloin harvoin kun kohtaan Castanedaan hurahtaneen, tekee mieli sanoa jotakin :o) Itse ahmin myös joskus kolmekymppisenä niitä, jossain vaiheessa huomasin harmikseni että teksti alkoi olla liian monimmutkaista oivaltaakseni asian merkityksiä. Mutta ihania ne on. Matka Ixlaniin paras! :o)

    VastaaPoista