Jännitystä elämään

Tämä päivä!
Onneksi ihan kohta on huomenna.

(ota muuten eväät tai drinksu tai jotain, tais tulla aikas pitkä päivitys...Jos jaksat tarpoa tämän loppuun saat muutakin ajankohtaista tietoa....)

Viime yö meni taas ihan... no, arvaatte. Vaille neljän oli pakko kömpiä kissan kupeesta jaloilleen, sen saatanalliset kivut ja kouristukset yrittivät ehkäistä hengityksen.
Sit olikin pakko varmuudeksi pysyä hereillä aamukahdeksaan kun eläinläärin automaatti muuttui ihmiseksi, kuin Tuhkimon kurpitsa ikään.
Muutaman mutkan kautta sainkin ellin kanssa yhteyden. En sen jota tavoittelin, mutta ihan yhtä hyvän.

Ja nyt te sit mietitte pää pinkeenä että mitä asiaa mulla nyt ellille on. No sitä että Pimu-kulta on hankkinut itteensä näppyjä ja tulehduttanut ne osittain. Mä olen aika haka ihmisen ensiavussa ja joissaikin eläinten jutuissakin mutta tää meni nyt mun osaamisalueen ulkopuolelle.

 Tiistaina ollaan viisaampia. Siihen asti hellitään koirulia ja jännitetään.
Se on kuulkaa niin että mulle saa tapahtua ihan mitä vaan, ja tapahtuukin. Mutta auta armias jos mun läheiselle, rakkaalle tapahtuu jotain, mä muutun tiikeriemoksi, suojelen, triplaan rakkauteni ja pinnistelen että en särkyisi pelosta ja huolesta sirpaleiksi.


 ***

Jaa mulle vai?
Ettäkö mitäkö kuuluu?

Kohtalaisen hyvää kuuluu. Kipaisin maanantaina vuoden kolmannessa leikkauksessa, vaihdettiin uudet ja uudenlaiset varaosat mun maksaan. Alkusyy tähän löytyy tägillä 'massuni ja minä'.

Joulukuussa ne vaihdetaan kolmannelaisiin. Mutta siitä sitte likempänä.

Mutta muilta osinhan mä olen ihan jees. Elimistöä yli 15 vuotta riivannut myrkytystila on saatu ojennukseen ja sairaalasta saatu tappajapööpö on rassattu ja huuhdeltu ja lääkitty tiehensä. pitkästä aikaa verenkierto toiseen takajalkaan pelaa ja hermosäryt on ihan infernaaliset ja vähän yli. Pyörätuolista tuli uusi kaveri. Ei toki tykkänään mutta tietyissä tilanteissa. Oli oikeesti ihan viisasta siihen nöyrtyä Pyörätuolihan on apuväline siinä missä karkaileva kepakko tai Harley Parkinson ja kaverinsa 911 Targa.

Koska mä olen vaihteeksi näinkin  hyvässä hapessa en keksinyt uskottavaa syytä kieltäytyä ehdokkuudesta seurakuntavaaleissa (marraskuun 18. varsinainen vaalipäivä) enkä myöskään eduskuntavaaleissa. Ne on sit huhtikuussa, jollei tämä meidän nappulakerho, jota myös hallitukseksi kutsutaan, älyä pääministerinsä johdolla marssia presidentin puheille. Ihan vaikka tallaten, nuo lentokoneet ja takakontit on jo niin last season.

Eipä tässä nyt tämän kummenpaa.
Sunnuntaina menen rovasti Joutsenlahden seitenvitosille. Ensin kaffelle ja sitten kirkkokonserttiin. Mun lääri lähtee mulle avustajaksi.  Taas näitä maaseudun etuja...

Tapasin muuten hurmaavan prinssin jokunen päivä sitten. Olin jo pussaamaisillani, mutta sitten muistin McGyverin, jossa on mulle prinssiä ja rakkautta ihan kylliksi ja tyydyin vain silittelemään. Hän oli vajaan kolmen sentin mittainen komistus.

Kai maar Luojamme on mun elämäni tälleen visusti tuuminut.
Siunatkaa ittenne ja menkää maate. Mäkin kokeilen tätä epävarmaa neuvoa.

***

Nyt on vuorossa sisältövaroitus. Loppukevennyskkuva näyttää samalta kuin tupakkiaskeissa varoituskuvat. Ei ole pakko kattoa.

Ei nämä ei ole tissit. Siis nisät. Näät on jotain muuta ja aika ikävää. Ensimmäisen päivän tropit jo rauhoittivat vähän ja PImu jaksoi juosta mielikseen iltalenkillä.