Ekaks ihan suloisia uutisia.
Mä olin tuossa juhannuksen alla viikon Asikkalassa. Sen verran kyyneltä irtosi että viimein laskimme viime maraskuussa ikiuneen vaipuneen äitini uurnan sukuhautaan lähiperheen kesken.
Muun ajan sain viettää sisareni ja lasteni ja lastenlasten kanssa.
Tuo viikko oli myös varsinainen kuntoutusloma. Mennä tohelsin juur kävelemään oppineen tyttärentyttären kanssa ja perässä, ilman Targaa olisin jäänyt kuin nalli kalliolle.
Se vähän kurjempi puoli liittyy mun terveydentilaani. Niinkuin vanhat lukijani muistanevat, olen osunut kahden aika kohtalokkaan hoitovivirheen uhriksi. Niistäpä ajan ja osin hoitamattajättämisen, silkan laiminkyyönnin vuoksi kehkeytyi elinkautiset ongelmat, joita sit pari-kolmekin kertaa vuodessa kirurgisesti koitetaan korjailla.
Nyt mä sit viimein tokeennuin toimiin ittekin, tosin kirurgini usuttamana. Teen taas kerran potilasvahinkoilmoituksen korvausvaatimuksineen. Tällä kertaa siihen sisältyy myös vakava valitus hoitamatta jättämisestä.
Vai mitä olette mieltä siitä että mun dg -luoettelossa keikkui toistakymmentä vuotta 'alcoholismus'? Sen sinne joku tk-lääri muinoin tökkäsi kun maksa-arvot oli niin hirvittävän korkeat ja rasvamaksa hyvässä kenitysvaiheessa. Tutkimatta sen tarkemmin muita mahdollisia syitä, pyynnöistäni, dokumentoiduista pyynnöistäni huolimatta.
Vaan kappas, kun viimein, erinäisten voimatoimien myötä sain ns oikean tk-läärin joka otti oikein huolekseen selvittää miksi maailmassa ihmisellä on noin tuhoisan korkeat arvot. Ei tuollaisa saa ryyppäämällä kukaan aikaiseksi. Siinä selvitystyössä todettiin mm. että mun sappitiehyet, ne jotka tuhoutuivat leikkausonnettomuudessa vuonna 2002, olivat vallan paskana, sellaista turvonnutta hyytelöä ja väylä maksasta ulos oli tiukasti tukossa, strikturoitunut, sanotaan läärikielellä.
No niitä sitten kiiruusti mun alueen keskussairaalassa aukomaan. Mä kyllä leikausaamuna kirurgille sanoin että turhaa tulee olemaan sun työsi ja vaivasi mun maksan suhteen, edelliset viisi yritystä eivät onnistuneet ensinkään eikä tule tämäkään onnistumaan. Eikä onnistunut. Lääri oli happaman näköinen ja sanoi että lähettää mut tykkänään Meilahteen HUS:n Kolmiosairaalaan, pelkästään sisäelimiin ja erityisesti maksansiirtoihin erikoistuneeseen hoitoon.
Eipä maksansiirrosta ollut kyse, mutta kun asiansa osaavat ja kunnon vermeillä varustetut kirurgit pääsivät porakonein (uskokaa vaan, näin seisoo leikkauskertomuksessa) murtautumaan mun murheelliseen maksaani ja istuttivat proteesit tiukasti paikoilleen, muuttui koko maailmani.
Viidessä vuorokaudessa maksa-arvot, jotka siis olivat kolmi- ja nelinumeroiset, romahtivat neljännekseen ja kuukauden kuluttua net olivat kuin nuorella tytöllä, jopa rasvamaksa oli kadonnut. Että se siitä alkoholismista ja ryyppäämällä ittensä tuhoamisesta! Tästäkin aiheesta rupatellaan potilasvahinkolautakunnan kanssa.
Jätetään tuo verisuonijuttu toiseen kertaan.
Että tällaista menoa soterintamalla täällä pohjoisessa Satakunnassa.
Muina aikoina mä olen viimeiset reilun kolme vuotta taistellut hallituksemme järjettömyyksiä vastaan, osassa olemme saaneet eräväoittoja, mutta koko sota on vielä lopullista voittota vailla. Hallitus istuu tiukasti Audinsa takapaenkillä kuin täi tervassa. Ja loihtii toinen toistaan tuhoisampia lakiesityksiä kävellen surutta kaikkien kansainvälisten sopimusten ja eritoten perustuslain ylitse.
Mutta tänään mulla on uus tukka. Taiten leikattu ja taiten väritetty, ne kuuluisat harmaat raitani visusti tallessa.
Perinteisenä loppukevennyksenä Mummin ja Prinsessa Lilianin iltapäiväkävely, olkaapa niin hyvät:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti