lauantai 28. heinäkuuta 2018

Verikuu

Taisinpa eilen luvata teille täksi illaksi jotain kivaa?

Likeltä piti etten lupaustani kyennyt pitämään, mutta taivas viime hetkellä muutti mielensä ja sainpa kehnolla kamerallani ja olemattomalla kuvaustaidollani osan "maailmanlopusta" ikuistetuksi.

Ensin näytti kovin kurjalta, olin hyvin, hyvin pettynyt, kun niin tarkoin olin valmistautunut luonnonihmeeseen.

Istuksin pihaluolassani kuunnellen Göstan yleisön mielestä parhaita biisejä. Naukkailin punkkua jota jäi siskon visiitiltä tähteelle ja harmittelin kesän ainoaa pilvipeitettä joka oli tuhota odottamani näytelmän. Ynnä ihastelin uutta luolaani. Sisko varoitti mua että ensimmäinen kesä menee vaan ällistellessä, vasta seuraavana kesänä pääsee todella nauttimaan. Niin se varmaan sitte on.

Makoisinta tässä hankkeessa on että tästä kaikesta on silkalla rahalla hankittu vain itse kehikko kattoineen ja hyttysverhoineen sekä tuo pöytäliina joskus ammoin kirpparilta, viitosen muistaakseni maksoi. Jotkut kapineet ovat korutarvikevarastostani tai muuten vaan jostain ylimääräiseksi jäänyttä roinaa. Moni noista pitää rakkaat ihmiset lähelläni, muistoina, niin elävät kuin edesmenneetkin. Kaikki muu on dyykatty ja tuunattu silleen diy-diy -menetelmällä.  Siinä me siskon kanssa ollaan ihan huippuja!
Vai mitä mieltä sinä, lukijani, olet:

 Tuonne mä ihan kohta käperryn unosille.

 Tunnelmatuokio

Aito kahdeksanlonkeroinen mustekala kristalleineen ja valoineen.

 Ainukainen orkideani viihtyy vallan mainiosti Pihaluolassa.

 Tässä mä nyt istun, pitkään haaveilemassani keitaassa elämän myrskyiltä suojassa.

 Yöpesäni on aika kutsuva päivännölläkin. Eikö vain?

 Ihan vaan yksityiskohta iloksesi.

 
Tässä toinen namupala, radionurkkaukseni.

Viimein loppukevennykseksi tuo viheliäinen kuunpimennys jota en päässyt monen muunkaan tavoin alusta loppuun seuraamaan, saati ikuistamaan.
Taivas lopulta nöyrtyi ja komensi pilviverhon syrjään.





 Menkää tekin jo maate ja siunatkaa ittenne..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti