Edes kerran vuodessa...

Mulla on ollut vähän huono omatunto.
Ihan vaan siksi että olen facebookin helppouden tähden laiminlyönyt luolani.

Eikä mulla ihmeempia kerrottavia oikeastaan ole. Maailma rullaa radallaan ja mä parhaani mukaan rullaan seassa.

Yksityistä vai yleistä? Kumpaa te lukijat kaipaatte?

Yleisellä puolella voisin kertoa että toukokuun 29. päivästä 2015 olen taistellut nykyhallituksen leikkausvimmaa ja epäoikeudenmukaista leikkauspolitiikkaa vastaan. Taistelu on tiivistynyt aika ajoin kun on ollut syytä panostaa täsmäjuttuihin. Mutta niinpä vaan saimme torjutuksi eläkkeensaajan asumistuen heikennyksen, saimme aikaisekesi tasa-arvoisen avioliittolain ja viimeisimpänä ilman sen suurempaa sotaa uuden äitiyslain joka sallii syntyvälle lapselle tasavertaiset oikeudet myös naisparien perheissä.

Valitettavasti olen monessa kysymyksessä kokenut tappion henkilökohtaisena muserruksena. Metsät menetimme yhtiöittämiselle, Heikommin toimeentulevien osaa ja mahdollisuutta ihmisarvoiseen toimeentuloon on raakattu raskaalla kädellä. Pitkäaikaissairaita, vammaisia ja vanhuksia hallitus pyrkii saamaan haudan rauhaan kaikin  keksimiensä keinoin. Mä vaan en voi luovuttaa. Olen mukana taistelussa eriarvoisuutta ja silkkaa tuhoa vastaan niin pitkään kuin on tarvis.

Mitä tulee yksityisiin asioihin, en ole varma haluanko niitä niin kovin täällä jakaa. Ehkä ikäkin tekee sen että uutta tautia pukkaa ja entiset uusiutuvat. Just nyt nautin muutaman tunnin kivuttomasta hetkestä ja haluan nauttia siitä hereillä, puuhastellen kotona sellaista pientä ja kotiani kohentavaa, jota en taas toviin ole kyennyt tekemään. Kun lääkkeen vaikutus alkaa hälvetä, painun kissojen lämmittämään vuoteeseeni kieriskelemän.

Kommentoi hei mulle jotain. Kysy jotain, jotta mulla olisi suurempi syy poiketa täällä. Jookosta.

Nyt ei tule kuvallista loppukevennystä.  Oikeesti olis niin paljon kaikkea kivaa kerrottavaa ja pohdiskeltavaa.
Ehkä seraavalla kerralla.