tiistai 19. huhtikuuta 2011

Jatkokertomus "Mökki mökeistä mökein"

Stansta Muurinsa laidalla aloitti pitkästä aikaa uuden jatkokertomuksen. Tule mukaan jatkamaan tarinaa. Tässä ovat säännöt lyhykäisesti:
- Kopioi ensin edellinen jakso blogisi kirjoitustilaan helpottaakseni oman tekstisi kirjoitusta
- Jatka tarinaa käyttämällä alkuperäistä otsikkoa
- Ilmoita edellisen kirjoittajan kommentteihin uudesta jatko-osasta
- Pyydä seuraavaa kirjoittajaa ilmoittautumaan itsellesi etukäteen, ennen kuin seuraava osa on julkaistu.
- Ota rento asento ja jatka tarinaa kopioimalla tekstin alkuun edellisen kirjoittajan viimeinen kappale.
- Selvä? Muista että olet aina kirjoittaessasi edellisen kirjoittajan armoilla tarinaa ja juonta kehitellessäsi.

Antoisia luomishetkiä!

...-“Tästä lomasta on mennyt vasta kaksi päivää”, hän totesi mielessään ja asettautui takaisin pyyhkeen päälle makaamaan. Aurinko kuivatteli pisaroita iholla ja nainen tunsi itsensä raukeaksi. Yhtäkkiä hän havahtui outoon ääneen. Ihan kuin joku kävelisi pitkin hiekkatietä kengät rahisten…

Osa 2

-Hei, muistatko? Pitkä ja komea, öljytyn ruskeaksi paahtunut blondattu mies asteli rannan hiekansekaista soraa pitkin, rennoin, vähän keinahtelevin askelin.

Nainen hamusi jotain vaatetta bikiniensä peitoksi. -"Onneksi en ollut ihan alasti", hän huojentuneena kiitteli. Vanhat häveliään soveliaat tottumukset istuivat vieläkin tiukassa.

- He-hei? Mikään ei kolistellut naisen muistia, minkäänlaista tuttuuden tuntua ei tuossa miehessä ollut.

- Saanko istua? Mies kysyi ja vastausta odottamatta kyykistyi naisen lähelle kuin aboriginaali, pelkkien jalkapohjiensa varaan.

Vaitonaisuus venyi pitkäksi. Luonnon äänet voimistuivat kohtuuttoman suuriksi, tuntui kuin kevyet järvilaineet olisivat hakanneet laiturin ponttooneita kuin myrskyaallot laivan kylkeä... "Hetkinen, laivan?" Miksi juuri laiva oli tunkeutunut vertauksena naisen mieleen? Äkkiä mieleen tulvahtivat vuosien takaiset tapahtumat entisen puolison syntymäpäiväristeilyltä. Tarkemmin miestä vaivihkaa tutkiessaan ja vaivalloisesti yhtymäkohtaa haeskellessaan nainen ajatteli, ettei voi olla mahdollista näin monen vuoden jälkeen. Ei mitenkään voi!

Historiallisen Titanicin reittiä seuraillut syntymäpäiväristeily seurauksineen muutti lopultakin naisen koko elämän, kaivoi esiin rohkeuden tarttua omaan elämäänsä. Hallita omaa elämäänsä itsenäisenä naisena sen sijaan että jatkaisi puolisonsa ääneenlausumattomilla ehdoilla... Jo ennen kuin lapset lensivät pesästä, nainen oli tyrmistyttänyt sekä perheensä että lähipiirin hankkimalla työpaikan ja saatuaan henkilökohtaista palkkaa, omaa rahaa, oli päätös avioerosta kasvanut orastavasta kuvitelmasta tosiasiaksi. Nainen katkaisi edustusrouvan uransa kertaheitolla, vähät välittämällä miehensä maineesta ja eron vaikutuksista miehen menestykseen. "Tottahan tunnetun ravintoloitsijan on kestettävä skandaalikin" nainen päätti ja skandaalihan siitä automaattisesti nousi. Ei ollut iltapäivälehteä, ei talouslehteä, ei TV:n ajankohtaisohjelmaa joka ei olisi tuota seurapiiritapahtumaa repostellut. "Vaan yllätinpä kaikki, itsenikin, selviämällä kirkkain otsin siitä" nainen usein hymähdellen mietti, ylpeänä saavutuksestaan. Ylpeänä rohkeudestaan hankkia liki viisikymppisenä ensimmäisen työpaikkansa ja alkuun myös menestymällä työssään.

Mutta tuo mies? Miten voi olla mahdollista että ylipäätään kukaan osaisi tulla tänne Piilopirtille, niin kuin nainen oli mielessään alkanut mökkiään kutsua? Ensimmäinen orastava pelon tunne sävähti naisen jäsenten läpi. Vaikka nainen oli omalla nimellään allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hän oli kuitenkin ottanut eron jälkeen äitinsä tyttönimen käyttöön, vaikka siitä olikin joutunut maksamaan yllättävän ison maksun. Maistraatissa olivat sanoneet että oman tyttönimen saa ilmaiseksi, mutta muista, vaikka kuinka olisivat suvun nimiä, on maksettava. Siis nimen perusteella ei kukaan hätä olisi löytänyt. Mutta miten? ja KUKA tuo mies oiken on?

Edit Piaf muistin virkistykseksi vinkkaa että ainakin Liskolandiassa on kategoriassa "jatkokertomus" linkkejä tuohon laivatarinaan. Valitettavasti osa blogeista on siirtynyt salasanan taakse ja osa kirjoittajista peräti lopettanut tykkänään, mutta jyvälle näistäkin kyllä pääsee...

Menkääs kuulkaa Minzilään lukemaan jatko!

... jo nyt on jumankauta! tuo alleviivattu on siis se linkki! En käsitä mitä olen taas töpeksinyt täällä.

... Edit Piaf meni jo maate joten minun on itse haukuttava itseäni. Kokeillaanpa josko tuo linkki nyt toimisi ja jos ei toimi, menkää Minzilään: minz2.vuodatus.net.
Voi jestas, että joskus voi olla vaikeeta!!!

4 kommenttia:

  1. OI OI IHANAA, IHANAA JA IHANAA!!!
    Kiitos Rakas!! ♥
    Mä luin ihan kananlihalla ja piti oikein tyssätä hetkeksi, että sai puolessa välissä aikaa huokailla. Oi, olen niin iloinen ja tyytyväinen!
    (Varpaista selviää toinenkin syy..)
    KIITOS tuosta ohjeistuksesta!!!
    Nyt vain jatkoa odottelemaan...Olisikohan se Minzin vuoro? Vai Hannin? =D

    VastaaPoista
  2. Hienoo! Mä en pysty nyt keskittymään kirjoittamiseen, mutta luen mielelläni. :)

    VastaaPoista
  3. Ai niin, unohdin tuoda tänne linkin kolmanteen osaan. Eli nimestäni pääsee oikeaan postaukseen. :)

    VastaaPoista