Josko mä vähän teidät lukijani ja seuraajani saattaisin ajantasalle.
Seuraavat päivitykset ovat oikeesti aika historiaa, mutta koittakaa ne jotenkin saattaa mielessänne kronologiseen ja edes jonkinlaisen järjestyksen piiriin.
Tässä kun on sitten maaliskuun tapahtunut yhtä ja toista, lienee korrektia kertoa tapahtimista teillekin jotka että facebookissa juur hengaile.
On ollut iloa, on ollut surua, on ollut onnistumisia ja raivoisia pettymyksiä.
Aloitetaan tämä tapahtumien kiinnikurominen kuitenkin eilisestä. Valutaan siitä sit vähän taaemmaksi ajassa. Mikä se aika sit onkaan. Mun ajantajunihan särkyi korjaamattomasti silloin SAVn ja kuolemani myötä.
Edu Kettusta lainatakseni:
"mutta sinä olet toista maata
sulle aika on
vain valon vaihtelu
päiviä ja öitä...
Edu Kettunen, Kaivo aavikolla
Mun kulmahampaathan te tiedätte. Tänään ja eilenkin niillä oli vapaapäivä.
Vaikka se vertsitapaaminen meni meistä riippumattomista syistä poskelleen muut hommat sujui mainiosti.
Meillä on täällä PHHYKYn alueella pääsääntöisesti ihanat taksikuskit jotka oikeesti tietää miten meidän handikappien kanssa on hyvä toimia. Eilinen Jukaksi osoittautunut kuski kävi mulle kotimatkalla kaupassa kun ei laiskuuttaan mua viittiny irrottaa kaikista turvaremeleistä, hinata mua hissillä alas autosta ja paluumatkalla kaupasta sama toisinpäin. Toi mun kortilla vaippoja (oli luntannu S-ryhmän tuotevalikoimasta sitä mitä halusin) ja tupakkiaskin.
Ja toi mut kotiin. Ja kattoi että pääsen hyvin ulko-ovesta sisään ja läks. Ei se pitkälle päässy kun soitin ja pyysin että voisko se sittenkin tulla irrottamaan mut tuulikaapin matosta joka rullaantui Karmann Ghian sisuksiin. Tuli se ja vannotti ottamaan isännöintiin yhteyttä että korjaavat asian. Hän ilmoitti tarkistavansa asian.
Mä olen monasti ihmetellyt miten nöyrästi taksiyrittäjät ovat suostuneet sekä KELAn että kuntien vammaispalveluiden paikoin raivokohtuuttomiin ehtoihin jotka ovat lisänneet joutavia kuluja leivän hankkimiseksi. Erittäinkin KELAn suhteen. Maassamme on kuntia joissa ei liikennöi ainuttakaan KELA-taksia järjettömän kohtuuttomien ehtojen vuoksi.
Mun mielestä nää palvelut pitää käsitellä kokonaisuutena, kytkettynä vammaispalvelun kokonaistilanteeseen ja kokonaiskuluihin rimmattuna.
Mehän ollaan täysin riippuvaiset näistä palveluista, olipa kyse KELA-kyydeistä tahi vpl/shl -kyydeistä. Eihän me muuten liikuttais juur minnekään.
Missä oikeesti on tämän ammattikunnan arvostus?
Kertokaa mulle.
#vamaispalvelut
Seuraavat päivitykset ovat oikeesti aika historiaa, mutta koittakaa ne jotenkin saattaa mielessänne kronologiseen ja edes jonkinlaisen järjestyksen piiriin.
Tässä kun on sitten maaliskuun tapahtunut yhtä ja toista, lienee korrektia kertoa tapahtimista teillekin jotka että facebookissa juur hengaile.
On ollut iloa, on ollut surua, on ollut onnistumisia ja raivoisia pettymyksiä.
Aloitetaan tämä tapahtumien kiinnikurominen kuitenkin eilisestä. Valutaan siitä sit vähän taaemmaksi ajassa. Mikä se aika sit onkaan. Mun ajantajunihan särkyi korjaamattomasti silloin SAVn ja kuolemani myötä.
Edu Kettusta lainatakseni:
"mutta sinä olet toista maata
sulle aika on
vain valon vaihtelu
päiviä ja öitä...
Edu Kettunen, Kaivo aavikolla
Mun kulmahampaathan te tiedätte. Tänään ja eilenkin niillä oli vapaapäivä.
Vaikka se vertsitapaaminen meni meistä riippumattomista syistä poskelleen muut hommat sujui mainiosti.
Meillä on täällä PHHYKYn alueella pääsääntöisesti ihanat taksikuskit jotka oikeesti tietää miten meidän handikappien kanssa on hyvä toimia. Eilinen Jukaksi osoittautunut kuski kävi mulle kotimatkalla kaupassa kun ei laiskuuttaan mua viittiny irrottaa kaikista turvaremeleistä, hinata mua hissillä alas autosta ja paluumatkalla kaupasta sama toisinpäin. Toi mun kortilla vaippoja (oli luntannu S-ryhmän tuotevalikoimasta sitä mitä halusin) ja tupakkiaskin.
Ja toi mut kotiin. Ja kattoi että pääsen hyvin ulko-ovesta sisään ja läks. Ei se pitkälle päässy kun soitin ja pyysin että voisko se sittenkin tulla irrottamaan mut tuulikaapin matosta joka rullaantui Karmann Ghian sisuksiin. Tuli se ja vannotti ottamaan isännöintiin yhteyttä että korjaavat asian. Hän ilmoitti tarkistavansa asian.
Mä olen monasti ihmetellyt miten nöyrästi taksiyrittäjät ovat suostuneet sekä KELAn että kuntien vammaispalveluiden paikoin raivokohtuuttomiin ehtoihin jotka ovat lisänneet joutavia kuluja leivän hankkimiseksi. Erittäinkin KELAn suhteen. Maassamme on kuntia joissa ei liikennöi ainuttakaan KELA-taksia järjettömän kohtuuttomien ehtojen vuoksi.
Mun mielestä nää palvelut pitää käsitellä kokonaisuutena, kytkettynä vammaispalvelun kokonaistilanteeseen ja kokonaiskuluihin rimmattuna.
Mehän ollaan täysin riippuvaiset näistä palveluista, olipa kyse KELA-kyydeistä tahi vpl/shl -kyydeistä. Eihän me muuten liikuttais juur minnekään.
Missä oikeesti on tämän ammattikunnan arvostus?
Kertokaa mulle.
#vamaispalvelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti