perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kielihirviöitä

Mä kun seikkailen jo "viran" puolesta sosiaalisessa mediassa niin mun silmiin osuu usein kivuliaita kielikukkasia sekä yhdyssanamokia, jotka muuttavat itse asian vallan päälaelleen.

Ja nämä jenkkienglannista kopioidut lyhenteet joista ei ikäihminen oikein tolkkkua saa. Juur yksi facekaverini tunnusti pitkään luulleensa LOL -lyhennettä poikabändiksi.

Te, rakkaat lukijani jotka pidempään olette taivaltaneet kanssani ja poikenneet täällä viihtyisässä luolassanii, tiedätte että käytänhän mäkin sangen elävää, paikoin värikästä kirjoituskieltä. Puolustuksekseni väitän kuitenkin että käyttämäni kieli on kutakuinkin KOTUKSEN hyväksymää suomenkieltä, joka on luettavaa ja kielellisesti ymmärrettävää. Jos joku ei itse sisältöä tai sanomaa niin ymmärräkään se on vallan toinen asia. Sille mä en taida mitään mahtaa.

Mun kielenkäyttöäni, nimenomaan kirjallista kieltäni, rajoitti vuosikymmenet työpaikkojen ja kulloisenkin tehtävän vaatimukset. Kapulakieli tarttui pitkäksi aikaa myös yksityiseen tapaan kommunikoida kirjallisesti. Siitä oli tieten ravistauduttava irti. Oikeesti ihan vierotusoireita tuli.

On tunnustettava että virallinen mediakielikin mua väliin riipii. Esimerkki: nykyään kahden suurvallan edustajat tulevat maahamme kokoustamaan (!) 

Hauskoja sanaleikkejähän on harrastettu maailman sivu, tehty substantiiveistä verbejä leikinpäiten. Tai lapset ovat tokaisseet perheen kesken käyttöön jääneitä ilmaisuja. Ihan omasta perheestäni hakematta tulevat mieleeni vaikkapa 'apuu, mä pyttysin', 'missä mun käpäset on' tai 'mun hiksut on kellarissa...'

Mä sain kuitenkin väristyksiä kun KOTUS vahvisti viralliseksi ilmaisun "aletaan tekemään", "alan tekemään" jne.  Enpä usko että "ruvetaan tehdä" saisi samanlaisen kielellisen statuksen (aseman).

Tällainen pikku pohdinta pätkähti päähäni kun nettiä selasin ja sitten osui silmiini tämä juttu.

Saittepa välipäivän mun uuden pihaluolani hehkutuksesta.
Tässä kuitenkin kuva loppukevennykseksi. Sellainenhan Liskolandiassa aina pitää olla:

 Huomenna täydellisen kuunpimennyksen kuvasaaliin kanssa voin teitä ilahduttaa viimeisimmillä vaiheilla mitä pihaluolaani tulee. Katossa kuitenkin pitää majaa mustekala kristalleineen ja valoineen.

Astu vaan rohkeasti peremmälle. Täällä on viihtyisää.


3 kommenttia:

  1. Kiitos ja kiitos!
    Ihanaa kun blogisi 'elää' taas!
    Ja tosi "sinun näköinen" tuo pihaluolasi. Sieltä puuttunee vain pari savista pihasammakkoa/-liskoa? No, löytävät perille kunhan joutavat...
    Unikeonpäivää lisäasukkeja (!?) odotellessa, hih... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sieltä puutu. Samakot pomppii pitkin pihaa illan hämärtyessä, yksi lisko on pöydällä, yksi odottaa eläkepäivää että saisi kynttilän kaverikseen kaikki muutkin lymyää lähistöllä. Toki uusille kavereille on aina tilaa...

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä olen Stanstan kanssa blogistasi. Toivottavasti jaksat ja ehdit kirjoitella tänne silloin tällöin.
    Ja sitten tämä meidän oma kielemme.... kielen kanssa voi temppuilla ihan niinkuin tekee tuo linkittämäsi kirjoittaja. Se on hauskaa luettevaa silloin kun mielikuvitusta on käytetty elävästi. Mutta.... omaa kieltä on pystyttävä käyttämään tarvittaessa myös kaikkien kielioppisääntöjen mukaisesti. Siis yhdyssanat, pilkkujen paikat, sijamuodot ja muut ihan perusasiat. Niissä näkee nykyään melkoisesti virheitä. Ihan ns. virallisissakin teksteissä ja se on asia, joka minusta vaatisi enemmän huomiota.
    Kiitos kutsusta! Oikein viihtyisältähän tuo näyttää. Mukavaa viikonlopun alkua!

    VastaaPoista