Sielu vuotaa verta

Olenkohan minä läheisriippuvainen?

Ei tämä nyt mitenkään mihinkään varsin liity, kunhan pohdiskelin.


Meillä täällä Lopella selvittiin sittenkin hengissä uuden vuoden häsäämisestä. Kaikesta huolimatta.

Jo muutaman päivän otti pannuun pentujen paukuttelu kylillä samoin kuin jo aaton aamupäivästä alkanut juhlinta. Noo, ääntähän maailmaan mahtuu, mutta se minua aina vaan jaksaa kummastuttaa että ne kakarat saavat ilotulitteita käsiinsä niin ennen aikojaan kuin itse laillisena tulitusaikana.

Vaihtoehtoja on kaksi.

A) täysi-ikäinen kaveri käy kaupassa ja tuo lapsukaiselle kassillisen niitä taivaalle lennätettäviä paukkuja ja toisen kassillisen juotavia paukkuja. Ottaa tietty provikat päältä.

B) isukki täi äityliini käy kaupassa ja tuo lapsukaiselle kassillisen niitä taivaalle lennätettäviä paukkuja ja toisen kassillisen juotavia paukkuja. Ei ota  provikoita päältä.

Kumpi on mielestäsi rikollista?

Noh, haki kuka haki, seuraukset ovat odotettavia.

Täällä Lopella, kirkonkylällä pennut, rakkaat maamme toivot, kokoontuivat suosittuun kuiluun kaupan ja pankin väliin. Alkoi juhlalinen rakettien ampuminen. Sitten joku älypää keksi ryhtyä leikkimään sotaa. Ja sodassahan (oikeassa ainakin) ammutaan kohti. Niin tässäkin leikkisodassa siis tehtiin. Kukaan ei kaatunut ja haavoittuneitakin oli vain yksi. Kohti ammuttu raketti osui nuorta päähän, mutta putosi sitten jalkoihin ja räjähti vasta maassa. Pipo ja etuhiukset kärähtivät, mutta eivät aiheuttaneet sen kummenpaa tuhoa. Mutta se jaloissa räjähtänyt paukku poltti nuoren alaraajat (ilmeisesti myös sulattaen tekstiilit ihoon) II asteen palovammoille.

Onneksi kaveri oli tilanteen tasalla ja sai sammutetuksi liekit lumella ja vei nuoren kotiinsa paikattavaksi. Sittemmin tietty ensiapuun jatkohoitoon.

Onneksi, sillä kukaan muu paikallaolleista ei hievahtanutkaan. Ei nuoret, eivät ohikulkeneet aikuiset.

Oliko se nyt niin paha juttu? Ainahan nuoret lyö pätään seinään, Siperia opettaa.

Minusta se oli paha juttu.

Tuo tapaus täytti - hetkinen... ainakin kahden räjähdysainerikoksen, törkeän pahoinpitelyn, yleisen vaaran aiheuttamisen, ruumiinvamman tuottamisen tunnusmerkit. Kaikki ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Tapaus on nyt tutkinnassa ja seuraamukset tulevat olemaan melkoiset, erittäinkin jos päätekijä osoittautuu yli viisitoistavuotiaaksi. Siinä iässähän rapsahtaa rikosoikeudellinen vastuu ihmisen kaveriksi. Mutta jo vahingonkorvaukset tullevat olemaan melkoiset puhumattakaan lastensuojeluviranomaisten toimista.

Seuraukset saattavat olla tekijällekin, epäillylle elonikäiset.

Toinen tapahtuma kirkonkylällämme samana yönä on ikävä esimerkki sellaisesta mahdollisuudesta.

Poliisitiedotteen mukaan uudenvuoden yönä nuori henkilö ampui käsiaseella juuri avattua paikallista ravintolaamme kohti osuen myös saman rakennuksen asuinosan yhteen parvekkeeseen rikkoen siitä parvekeklasin. Loppuyön, seuraavan päivän ja vielä tänääkin poliisin yksiköt nuuskivat kylillä. Merkillepantavaa on se että tilanne otettiin vakavasti, virkavalta oli ppukeutunut täyteen rynäkkövarustukseen, liivitkin olivat päällä jo ennen autosta poistumista.

Tämä ihminen on aiheuttanut tempauksillaan kaikenlaista harmia jo ihan naperosta alkaen. Ei väkivallan ja päihteiden kierteestä niin vain irottauduta, kun tien on oppinut tuntemaan.

Nyt kylällä sitten kauhistellaan ja päivitellään. "tarttis tehda jotain", "kauheeta!", "mihin tuo nykynuoriso on menossa?"

Tulossa siis mielenkiintoinen comeback vapaaehtoiseen nuorisotyöhön sapattivuoden jälkeen. Meitä ilmiselvästi tarvitaan vielä monessa. Niin hyvässä kuin pahassa. On kuunneltava niitä mukanaolleita nuoria, haisteltava heidän kokemistaan heränneitä tuntoja. Painotan sanaa kuuNNeltava. Poliisi kuulee, nuorisotyöntekijä kuuntelee. Mukanolleille tuo yö ja sen tapahtumat ovat, ainakin osalle olleet järkyttävä kokemus, siitä seuraa aina kriisi, ehkä näkymätön, itse toivoisin että oireet tulisivat piankin esille, niihin olisi helpompi tarttua ja olla avuksi.

 Ai miten tämä Liskonaiseen liittyy?

No kun olen aina vaan se Nuopparin Mummi. En aikoihin virallinen, mutta nuoret, uudetkin tuttavuudet, minua silleen nimittävät. Ja aikuisetkin näissä asioissa puoleeni usein kääntyvät. Ja kun olen se Lopen ainoa sovittelija.  Tosin tätä tapausta en ota soviteltavaksi, tuskin poliisi sitä edes lähettää, mutta jos lähettää, putoaa poliisin pisteet taas aika paljon. Jääväsin itseni jo pomollenikin.

On vuoden alussa aina kivaakin.
Huomenna alkaa taas päävikaisten kausi. Tänä vuonna kokoonnumme peräti kahdesti kuussa ja just nyt kokoamme rahoja kesän kynnyksen retkeen. Me emme mene maailmanympärimatkalle. Me menemme Tampereelle.

Kaikkein kiihkeimmin odotan tulevaa perjantaita. Ystäväni ja Stanstan Tupon lapsuudenystävä Ilkka pitää Riihimäellä jamiklubeja kerran kuussa. Ilkka tekee paljon muutakin. Sinne matkani vie (varmasti: olen tilannut jo taksinkin) ja rakkaat Stansta ja Tuppo tulevat myös!!!!

Ei kai nyt tämän kiihkeämpiä... tulossa ja tiedossa on vuosi, jonka etenemistä odotan innolla. Olen jopa ihan hereillä. Vuosi sitten tuntui etten käynnisty ollenkaan.









Ai niin! (ehdinpä ennen Edit Piafia!)
Rouva Onervalla on TAAS huima. Nyt olin reipas tyttö ja soitin eläinlääkäri Sadulle joka pikapikaa laittoi pillerimääräyksen apteekkiin. Maanantaina  rouva Onerva sitten menee Sadun hellään huomaan ja palaa kotiin melkein neitinä.
Nyt se on loppu! Eikä kyse ole mäntysuovasta...