keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Vaalikausi

Me olemmekin kulkeneet yhtä matkaa jo neljä vuotta. Täällä blogistaniassa ja eritoten täällä liskolandiassa.

Tämä muistomerkiksi ja katumusharjoitukseksi syntynyt blogi on kasvanut vuosien mittaan ihan näköiseksi liskon luolaksi.

Minä olen viihtynyt täällä kanssanne. Ihanaa on että moni on myös viihtynyt minun kanssani tässä mutkikkaassa maailmassa. Vieläkin kommenttilootassa keikkuu tervehdyksiä ensimmäisiltä blogituttavuuksilta, ystäviltä.

Siihen nähden että minut on kasvatettu pitämään mölyt mahassani, kasvatettu vaikenemaan asioistani ja "olemaan yläpuolella" olen mielestäni onnistunut karkoittamaan lapsuuteni ankarat opit ja tunnustelemaan sosiaalista elämää aika hyvin.

Täällä on aikas turvallista, täällä blogistaniassa. Vaikka McGyver toisaalta aina katsoo asiakseen varoitella virtuaalimaailman pahuudesta, viruksista sun muista möröistä ja vakoiluohjelmista, olen täällä säästynyt isommilta kolhuilta. Tietenkin aina joskus joukkoon sujahtaa oman elämänsä (?) katkeroittama anonyymi jakelemaan neuvojaan ainoana oikeana totuutena, mutta hehän ovat vain tieltä hairahtuneita lähimmäisiä, jos olen onnistunut täällä turvaisassa luolassani tarjoamaan purkautumistien ja hetken helpotuksen, hyvä niin. Ei pöllömpi saavutus, vai?

Harmillisen moni ystävistäni täällä blogistaniassa on siirtynyt vaivihkaa tykkänään tuonne toiselle puolen, Facebookiin. Olenhan minäkin siellä, mutta näiden kahden median funktiot eroavat kovasti toisistaan.

Olen Facessa jotenkin alaston, turvaton. Nyt kun siirsivät kaikki profiilit aikajanalle, voidaan huomata etten ole ollenkaan sosiaalinen siellä. Pikemminkin vaitonainen ja rajoittunut. Toki siellä on niitä kavereita. Suuri osa ihan läheisiä ja tuttuja oikeita ihmisiä. Mutta en minä siellä osaa rupatella yhtä rennosti kuin täällä kanssanne. Siellä on jotenkin olevinaan aina vähän kiire, ei kukaan ehdi paneutua pitkiin lörpötyksiin, vaikka itse aihe olisikin kiintoisa.

Mutta kun ihminen kirjautuu blogiinsa hän on jo varannut aikaa  seurusteluun, pohtinut kerrottavansa ja samalla reissulla ihminen on varannut aikaa kierrokselle lempiblogeissaan, kommentointiin ja siihen seurusteluun. Eikö?

Ja mitä tulee tuohon vaalikauteen, ollaan taas siinä samassa pisteessä kuin neljä vuotta sitten. Tikkuakaan en ole pannut toisen tueksi kampanjani suhteen, en ainuttakaan. Nythän se olisi aloitettava.

Olen toki pohtinut asioita, täällä teidänkin  kanssanne. Olen pohtinut asioita uudella tavalla, sillä kohta täyttyvän neljän luottamushenkilövuoden jälkeen kokemus ja osin ajatusmaailmakin on kiteytynyt.

Tällä kohtsillään päättyvällä vaalikaudella on kotikunnassani Lopella saatu ällistyttäviä tuloksia aikaiseksi kovalla työllä ja poliittisella vastuunkannolla. Mutta on täällä vielä paljon asioita, joita vasemmistolainen ei voi hyvällä katsoa. En osaa hyväksyä eriarvoistamista millään alalla ja sitähän kunnallispolitiikassa väistämättä tapahtuu, olipa kunta mikä hyvänsä.

Mutta älkää peljätkö. Nyt en rupea mailmaa parantamaan. Sitä jatkan seuraavalla vaalikaudella. Ja tulevissa postauksissa kanssanne syksyn mittaan.

Kiitos kaikille lukijoilleni, kaikille ystävilleni yhteisistä vuosista.

8 kommenttia:

  1. Mukavaa, että olet. Täällä ja siellä. Vaikuttamassa ja jakamassa. Minäkään en kokenut oloani kotoisaksi facbookissa, joten lähdin pois silläkin uhalla, että olen nyt "piireistä" totaalisen ulkona. On paljon mukavampaa lukea blogeja. Joskus tulee ihan olo kuin tällä tavoin pääsisi käymään jonkun kotona kylässä.

    Onnea siis blogisi merkkipäivälle ja paljon tätä lisää, kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Voi sentään, ei blogeja ja feissaria voi keskenään verrata. Blogi on kuin nettikoti, kun taas feissari on "höpötyspaikka", enemmän reaaliaikainen interaktiivinen tapahtumien ja kuulumisten läpikäyntipiste. :) Itse tunnen olevani kotonani molemmissa.

    Blogien ongelma tuntuu olevan siinä nykyään, että kaikilla selaimilla ei kaikkia blogeja (riippuu vissiin pohjasta tai jostain asetuksista, kun ei mene kaikilla ihan samalla tavalla) pysty kommentoimaan. Se vähän on tässä aikojen saatossa pistänyt hampaita kiristelemään.

    Mutta aivan ihanaa, että olet jaksanut blogia pitää ja me lukijat päästy osaksi elämääsi (elämäänne). Tuntuu, kuin oltais naapureita, vaikka välimatkaa onkin melkoisesti.

    Energiaa jatkoonkin! =D

    VastaaPoista
  3. Oi että!
    Minz puhuu kuin suullani. Ymmärrän.
    Ihana rakas; mahtavaa kun olet!!! <3
    Ilman blogeja emme olisi kai koskaan tavanneet?

    VastaaPoista
  4. Monta vuotta on vierähtänyt tässä koneen äärellä lukien sinunkin blogia, kivaa on lukea kuulumisia tutussa blogissa.
    Sinut kohtaisi jos jaksais tulla kaiken kiireen keskellä sinne Lopen torille.
    Lapset juur oli viikon mummulla, siellä räyskälässä, mutta oli vain vetoa uimaan melkuttimelle.

    VastaaPoista
  5. Onnea blogille! Minusta on mukavaa, että olet sekä fb:ssä että täällä blogimaailmassa!

    VastaaPoista
  6. Tadaa! Tää antaa munkin kommentoida!

    Vaikka roikun myös feissarissa, ei se ole mulle paikka, jossa uskallan olla mie. Mie laitan sinne liirumlaarum-postauksia ja höpöttelen salaisessa keskusteluryhmässä (jossa uskallan olla mie), mutta blogi on tosiaan koti, feissari ei. Kun meidän Akkarinki siirrettiin feissariin, mie lakkasin kirjoittamasta sinne, ei vaan huvittanut. Akkarinki ehti olla koossa melkein 10 vuotta omassa salaisessa paikassaan, nyt se on feissarissa, enkä tykkää. Molemmille on varmaan paikkansa, mutta jos jommasta kummasta täytyisi luopua, niin se olisi feissari, ei blogi.

    Ja blogissa saa enemmän määrätä, kuka lukee ja mitä lukee. Häiriköt lopulta joutuvat häviölle, se on nähty :)

    VastaaPoista
  7. Blogi on blogi vaikka voissa paistais.
    Fabo puoltaa omaa paikkaansa, se on sellanen pikaviestitin. Eihän näitä voi toisiinsa verrata.
    Täällä kuitenkin.... minäkin :D .

    VastaaPoista