Säilötään vähän - ihan vähän

Meillä täällä eteläisessä Hämeessäkin on sadellut ja pitänyt viileää keliä. Minä pidän tästä kelistä kovasti, mutta kasvimaani ei oikein arvosta.

Kas kun olen tietoisesti tunkenut pihamaani täyteen kaikkea sellaista jota tervejärkinen puutarhuri kasvattaa asianmukaisessa kasvihuoneessa. Siis tomaatteja, kurkkuja, kurpeleita (Stanstalle: ne on kesäkurpitsoja) ja niitä chilejä. Joista viimemainitut voivat vallitsevasta säätilasta huolimatta hyvin, ensimmäinen hedelmä ylitti juuri kolmen sentin pituuden ja muutkin pullistelevat mukavasti.

Ruusupavut ja tuoksuherneet tavoittelevat yläkerran parveketta, salaatit ynnä yrtit ovat kukoistuksessaan ja osa yrteistä on jo kuivatettukin.

Ettäs tiedätte.

Mutta sitten tuli päivä jolloin yläkerran täti toi pari pussillista siemensipuleita.
Juu, rautakauppias-Tomi jakoi ylimääräiset ilmatteeks asiakkaille ja niin minäkin sain tuliaisiksi osani.

Mitäs niille pitää tehdä?

Noh, minä McGyverin ohjeistamana kiehautin ison kattilallisen vettä, roiskaisin sipulit kuorineen kiehuvaan veteen toviksi, hyvin pieneksi toviksi, jotta ne vähän pehmeäisivät ja kuoret irtoaisivat helposti. Irtosivat helposti.

Sillä välin kun riisuin pikkuiset sipulivauvat, keitin uuden kattilallisen vettä ja sen muassa kohtalaisen kourallisen karkeaa suolaa. (raaskin käyttää sitä ihanaa ruususuolaa, vaikka se on järkyttävän kallista, ihan tavallinen merisuola välttää mainiosti)

Sitten vaan kuoritut sipulit yöksi siihen suolaveteen maustumaan.

Seuraavana päivänä oli läviköitsemisen vuoro.

Uusi vesi kiehumaan ja veden sekaan sokeria (tuohon reiluun kiloon laitoin puolitoista desiä), valkopippuria, inkivääriä ja taisi sinne hupsahtaa vähän sinapinsiemeniäkin. Ja etikkaa. Pari desiä.

Veden kiehahtaessa piti pestä pari lasipurkkia kansineen ja latoa ne suolatut sipulipienokaiset purkkeihin ja sitten vaan kiehuva mausteliemi päälle, niin että vesi läikkyin purkista ulos ja kiiruusti kansi kiinni.

Reilun viikon päästä oli ruokalautasella maan maukkaita, aitoja hillosipuleita. Päihittävät "kaupan" sipulit.

Nam.

Ja sitten niitä paprikoita.

Omat ovat vasta kukassa, mutta ostin halvennuksesta sellaisen pötkön missä oli kolme eriväristä möllykkää. McGyverin sisälmykset eivät siedä paprikaa raakana eikä sellaisenaan ruuan seassakaan. Mutta jostain syystä säilötty paprika pitää miehen ympäristöystävällisenä.

Siispä toimeen.

Keitetään se samainen suolaliemi. Muista runsaasti vettä.

Pilppusin paprikat ohuehkoiksi suipaleiksi ja pari punasipulia samaan syssyyn.

Ynnä yövytin paprikat sekä sipulisiipaleet siinä suolavedessä.

Ynnä keitin mukavan sokeriliemen seuraavana päivänä. Ja lisäsin varovasti kokonaisia mustapippureita, rouhittua valkopippuria ja ... enpäs laittanutkaan muuta.

Etikan olin unohtaa, mutta vajensin paprikapurkin nestettä sen verran että desin verran väkiviinaetikkaa mahtui mukaan. Nestekään ei jäähtynyt juurikaan ja purkin kansi lopsahti tiiviisti kiinni.

Nam.

Luulisin.

Niitä en ole vielä maistanut, mutta en näe mitään syytä että niistä kehkeytyisi jotain muuta kuin hyvää.