Vaalikausi

Me olemmekin kulkeneet yhtä matkaa jo neljä vuotta. Täällä blogistaniassa ja eritoten täällä liskolandiassa.

Tämä muistomerkiksi ja katumusharjoitukseksi syntynyt blogi on kasvanut vuosien mittaan ihan näköiseksi liskon luolaksi.

Minä olen viihtynyt täällä kanssanne. Ihanaa on että moni on myös viihtynyt minun kanssani tässä mutkikkaassa maailmassa. Vieläkin kommenttilootassa keikkuu tervehdyksiä ensimmäisiltä blogituttavuuksilta, ystäviltä.

Siihen nähden että minut on kasvatettu pitämään mölyt mahassani, kasvatettu vaikenemaan asioistani ja "olemaan yläpuolella" olen mielestäni onnistunut karkoittamaan lapsuuteni ankarat opit ja tunnustelemaan sosiaalista elämää aika hyvin.

Täällä on aikas turvallista, täällä blogistaniassa. Vaikka McGyver toisaalta aina katsoo asiakseen varoitella virtuaalimaailman pahuudesta, viruksista sun muista möröistä ja vakoiluohjelmista, olen täällä säästynyt isommilta kolhuilta. Tietenkin aina joskus joukkoon sujahtaa oman elämänsä (?) katkeroittama anonyymi jakelemaan neuvojaan ainoana oikeana totuutena, mutta hehän ovat vain tieltä hairahtuneita lähimmäisiä, jos olen onnistunut täällä turvaisassa luolassani tarjoamaan purkautumistien ja hetken helpotuksen, hyvä niin. Ei pöllömpi saavutus, vai?

Harmillisen moni ystävistäni täällä blogistaniassa on siirtynyt vaivihkaa tykkänään tuonne toiselle puolen, Facebookiin. Olenhan minäkin siellä, mutta näiden kahden median funktiot eroavat kovasti toisistaan.

Olen Facessa jotenkin alaston, turvaton. Nyt kun siirsivät kaikki profiilit aikajanalle, voidaan huomata etten ole ollenkaan sosiaalinen siellä. Pikemminkin vaitonainen ja rajoittunut. Toki siellä on niitä kavereita. Suuri osa ihan läheisiä ja tuttuja oikeita ihmisiä. Mutta en minä siellä osaa rupatella yhtä rennosti kuin täällä kanssanne. Siellä on jotenkin olevinaan aina vähän kiire, ei kukaan ehdi paneutua pitkiin lörpötyksiin, vaikka itse aihe olisikin kiintoisa.

Mutta kun ihminen kirjautuu blogiinsa hän on jo varannut aikaa  seurusteluun, pohtinut kerrottavansa ja samalla reissulla ihminen on varannut aikaa kierrokselle lempiblogeissaan, kommentointiin ja siihen seurusteluun. Eikö?

Ja mitä tulee tuohon vaalikauteen, ollaan taas siinä samassa pisteessä kuin neljä vuotta sitten. Tikkuakaan en ole pannut toisen tueksi kampanjani suhteen, en ainuttakaan. Nythän se olisi aloitettava.

Olen toki pohtinut asioita, täällä teidänkin  kanssanne. Olen pohtinut asioita uudella tavalla, sillä kohta täyttyvän neljän luottamushenkilövuoden jälkeen kokemus ja osin ajatusmaailmakin on kiteytynyt.

Tällä kohtsillään päättyvällä vaalikaudella on kotikunnassani Lopella saatu ällistyttäviä tuloksia aikaiseksi kovalla työllä ja poliittisella vastuunkannolla. Mutta on täällä vielä paljon asioita, joita vasemmistolainen ei voi hyvällä katsoa. En osaa hyväksyä eriarvoistamista millään alalla ja sitähän kunnallispolitiikassa väistämättä tapahtuu, olipa kunta mikä hyvänsä.

Mutta älkää peljätkö. Nyt en rupea mailmaa parantamaan. Sitä jatkan seuraavalla vaalikaudella. Ja tulevissa postauksissa kanssanne syksyn mittaan.

Kiitos kaikille lukijoilleni, kaikille ystävilleni yhteisistä vuosista.