Takana vauhdikas blogitauko

Olisin kyllä tästä sangen pitkäksi venähtäneestä tauosta varoittaa etukäteen. Asiat vaan joskus menevät eri suuntaan kuin  itse niitä haluaisin ohjata.

Mutta ei hätää, tässä minä nyt taas olen. Halataanko?

Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet perheelleni vaativat ja henkisesti raskaat. Mukaan mahtui kokolailla kuukausi sitten myös kuolin- ja syntymäpäiväni. Varsin ei paniikkia syntynyt, mutta kehomuistini toimii edelleen. Kohtsillään alamme olla kalenterin sellaisella sivulla jossa uusi elämäni kuolevaisten keskellä varsinaisesti pääsi kolmetoista vuotta sitten alkamaan.

Mukaan on mahtunut myös eritasoista neuvonpitoa terveydenhuoltohenkilöstön kanssa. Neuvonpito ei kaikin osin ole sujunut suotuisasti. Eipä se nyt niin yllätyskään ollut, mutta viimeisen reilun puolen vuoden vitkuttelu on saanut aikaan halun kasvattaa terävät kulmahampaat ja niitä myös käyttää. Potilasasiamiehen toimiston kanssa asiat ovat sujuneet sensijaan tyydydttävästi.

Koska en ole taipuvainen heittämään hanskoja tiskiin, olen turvautunut  Kalevalaisen jäsenkorjaajani apuun. En nähkääs mitenkään voinut äkäisen olkapääni kanssa odottaa lähes neljää kuukautta päästäkseni terveyskeskusläärin määräämään fysioterapeutin konsultaatioon. Ei siis mitenkään hoitoon, vaan konsultaatioon. Kun ei ollut "akuutista traumasta" kyse.

Pakko oli itse johonkin ryhtyä sillä en enää kyennyt edes pukeutumaan ilman apua. McGyver oli kovilla. Vasta pari viikkoa olen kyennyt esimerkiksi rintaliivejä käyttämään ja omin neuvoin ne päälleni pukemaan.

Nyt on kuitenkin syksy. Ihana ja arvaamaton syksy. Tämä vuodenaika on lemmikkini. Luonto antaa parastaan, metsät ovat pullollaan sieniä ja puolukoita ja säätila on mitä oivallisin Liskonaisen metsäretkille. Yhdessä Veikon kanssa. Tietenkin. Muistattehan: "jos vielä yhdenkin haperon tuot..."

McGyver löysi kirpputorilta kuivurin. Sellaisen pöhöttimen jolla yrtit ja sienet sun muut herkut kuivatetaan talven varalle. Olen sellaisesta höpötyksestä vuosia kieltäytynyt turhanaikasena sähkönkuluttajana, mutta en voinut kieltää tuomasta kotiin viiden euron hintaista lähes käyttämätöntä vehjettä. Eipä ole tänä syksynä tarvinnut varjella kissoilta pitkin seiniä riippuvia yrttinippuja. Ja tällaisena sienisyksynä säästyy paljon kaappitilaa kuivatetuista tateista, kanttarelleista, suppiksista ja orakkaista. Nam.

Sainpa sentään tomaattisatoakin. Vähän, mutta silleen ettei ihan harmittanut  sateinen ja kalsea kesä. Kesäkurpitsa ymmärsi vasta viimeaikoina kasvattaa niitä tyttökukkia ja piskuinen sato siitäkin on odotettavissa. Kypsänä on myös kolme chiliä. Hitaimmat taimet alkoivat kukkia vasta kun siirsin ne sisätiloihin. Antaas kattoo, mitä lopuista tulee...

Muutama viimeinen viikko on hurahtanut vaalityössä, erittäinkin ehdokashankinnassa. Ihan hyvä lista jätettiin keskusvaalilautakunnalle. Lopen Vasemmistoliiton ehdokkaisiin ja vaaliohjelmaan pääset tutustumaan vaikkapa tästä linkistä, kunhan saadaan vielä numerot ensi viikolla.

Liskonaisen poliittiseen elämään puolestaan pääset kurkkimaan vaalisivuiltani .

Minähän lupasin etten täällä turvaisassa luolassani lähde kovasti julistamaan teesejäni maailman parantamiseksi. Ne joita kiinnostaa ovat lämpimästi tervetulleet vaalisivuilleni.

Ja nyt  takaisn tekstinkäsittelyohjelman pariin, ensi viikon lehti odottaa...