torstai 9. syyskuuta 2010

Täsmärukous

En saa unta.

Väsyttää kyllä, ruumiini on kuin raskaan fyysisen työrupeaman jäljiltä. Kuin voimallisen jumpan jäljiltä.

Se ei sittenkään liene lopullinen syy unen pakoilulle. Luulen että tämä on:

Luemme yhteisen esirukouksen, koska tunnen että juuri näillä hetkillä sille on suuri tarve.

Herra,
Sinä kuulet pyyntömme,
pienetkin toiveemme.
Sinä kuulet huutomme hädässä.

Herra,
kuulethan huutomme nyt?

Herra,
kuulethan huutomme ja rukouksemme
nyt,
kun lähimmäisemme on huolen painama,
nyt kun lähimmäisemme taistelee
äitinä lapsensa elämän puolesta.

Herra,
kuule pyyntömme ja rukouksemme,
anna äidille voimaa,
anna hänen tuntea
ettei ole yksin.

Herra,
anna armosi vakavasti sairaalle lapselle.

Herra,
kuule rukouksemme ja pyyntömme.
Sinä kaiken olevaisen Jumala,
me olemme lapsiasi,
me luotamme Sinuun,
me kiitämme Nimeäsi.

2 kommenttia:

  1. Kuinka voisinkaan tuosta ja äskeisestä tarpeeksi kiittää? Ehkä sitä ei edes tarvita.

    Oikeaan osoitteeseen tuli, turhaan et valvonut.

    Hanna

    VastaaPoista