torstai 9. heinäkuuta 2009

mitä ihmettä 1 v

Tästähän se alkoi. Vuosi sitten.

"9. heinäkuuta 2008

hei.

On tämäkin aika aloittaa blogitaival. Ja opetella kaikki asiaankuuluvat kotkotukset

Nyt on vaan niin tavattoman tyhjä olo.
Katili lähti eilen.

Tuntuu siltä että ainoa oikea tapa muistaa tärkeää ystävää on astua rohkeasti uusille urille.
Oppiäitinäni Katili avasi minulle uuden kokonaisen maailman uusine ihmisineen.
Meidät saattoi yhteen aikoinaan - mitä, onko siitä vain puolitoista vuotta?- tyttäreni kissoineen. Frank ja Niilo asustivat Jamin kavereina muutaman kuukauden kunnes vieras kissaepiteeli aiheutti talon emännälle vaikeita allergiaoireita. Niinpä pojat palautuivat syntymäkotiinsa.
Oma nuorempi kissani Onerva on näiden veijareiden täyssisko ja se riitti. Mehän olimme Katilin kanssa samaa perhettä: kissa-mummeja molemmat.

Kiitos Katili ystävyydestäsi, kiitos Anne eilisiltaisesta, oli turvallisempaa jakaa huoli ja pelko yhteisestä ystävästä ja itkeä yhdessä kun surullinen uutinen viimein vahvistui.

Katili on matkalla kotiin.
Rukoilen voimaa surutyöhön perheelle ja läheisille."

Koska en vieläkään osaa käyttää hyödykseni kaikkia bloggerin kotkotuksia, en voi siis pullistella tilastotiedoilla lainkaan. Sen sijaan voin hyvinkin pullistella saamillani ystävillä, kokemillani ja ystävien kanssa jakamillani asioilla. Suurilla iloilla, murskaavilla suruilla, arkipäivän harmaudella - kaikella minkä olemme saaneet viimeisen vuoden aikana yhdessä kokea.

Bloggailu osoittautui hyvin nopeasti vallan muuksi kuin miksi olin sitä ennalta kuvitellut.

Laulan kiitosta kuluneesta vuodesta! Mennyt raskas aika - toki myös ne suuret ilot - olivat kohtuullisemmat kantaa kanssanne.

Pyydän Herraa lähettämään enkeliensä suojaavat siivet lähimmäisteni ylle. Omani eivät yletä.

11 kommenttia:

  1. Surullisista asioista sai alkunsa tämä blogisi. Onnea silti yksivuotiaalle. Onneksi matkaan mahtuu myös iloja.

    VastaaPoista
  2. Ylltäyin, että olet niin tuore bloggaaja, luulin sua vanhaksi konkariksi, kun itse aloitin elo- (vai syys)-kuussa. Hyvä kun aloitit, vaikka noin surullisissa merkeissä. Olen joskus lukenut tuota Katilinin blogia, vaikka en itse ehtinyt häneen blogimaailmassa tutustuakaan.

    VastaaPoista
  3. Voi Liskis-Rakas...Tulipa herkkä mieli ja ikävä Sinua!!! <3
    Tässä me olemme todisteena siitä, ettei netti-ystävyyttä voi aliarvioida, eikö? Halaan Sinua lujaa, huomaatko?
    Jotta saisit hieman hyvää mieltä, käy varvasblogissani katsomassa tuoreita kuvia, jookos kookos?
    OLET RAKAS, Sinäkin!!!!

    VastaaPoista
  4. Ai niin, tämä jäi...

    O N N E A 1-vuotiaalle!!!

    PS. Ensi kuussa jo minäkin...

    VastaaPoista
  5. Ihmeellisiä nämä elämän polut.
    Onnea 1-vuotiaalle!
    Mukava on ollut tutustua.

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea 1-vuotiaalle, vaikka alkutaival on ollut niin murheellinen.

    Paljon tulevia blogivuosia:)

    VastaaPoista
  7. ... mie tulin ja luin oman kommenttini, mutten jaksa tähän korjata sitä kirjoitusvirhettä, mikä siellä on heti ensimmäisessä sanassa. Liian vaivalloista...vaikea sana korjattavaksi, menisi vain uudelleen väärin, ja sitten se sotkeentuisi kokonaan, ja kadottaisin ajatuksen alusta loppuun enkä enää ikinä muistaisi, mitä mun piti alunperin sanoakaan, joten en korjaa sitä sanaa että ylltyäin..... yllit... yltäinyt... yllt... olkoon.

    VastaaPoista
  8. Tuoreena lukijana toivottelen ihanat 1-vuotis onnittelut sinulle ja blogillesi... ja toivon monia blogivuosia lisää... tänne on aina niin mukavaa tulla kurkkimaan kuulumisia... :)

    VastaaPoista
  9. Huomenna, huomenna, huo-men-naaa, tar-lal-laa...!!! Ja sit ha-la-taan!!! <3

    VastaaPoista
  10. Oh-hoh, lauloinpas kiiruusti ja pieleen...TRAL-LAL-LAAAAA se oikiasti menee... :)

    VastaaPoista
  11. Onnea 1-vuotiaalle. Olet sitten aloittanut vähän myöhemmin kuin minä.
    Näin tämä maailma ja omat suunnitelmat muuttuvat, mutta onneksi löysit tänne blogimaailmaan, vaikka alku olikin surullinen.
    Hyvää Jatkoa Blogillesi.

    VastaaPoista