Vaalikausi

Me olemmekin kulkeneet yhtä matkaa jo neljä vuotta. Täällä blogistaniassa ja eritoten täällä liskolandiassa.

Tämä muistomerkiksi ja katumusharjoitukseksi syntynyt blogi on kasvanut vuosien mittaan ihan näköiseksi liskon luolaksi.

Minä olen viihtynyt täällä kanssanne. Ihanaa on että moni on myös viihtynyt minun kanssani tässä mutkikkaassa maailmassa. Vieläkin kommenttilootassa keikkuu tervehdyksiä ensimmäisiltä blogituttavuuksilta, ystäviltä.

Siihen nähden että minut on kasvatettu pitämään mölyt mahassani, kasvatettu vaikenemaan asioistani ja "olemaan yläpuolella" olen mielestäni onnistunut karkoittamaan lapsuuteni ankarat opit ja tunnustelemaan sosiaalista elämää aika hyvin.

Täällä on aikas turvallista, täällä blogistaniassa. Vaikka McGyver toisaalta aina katsoo asiakseen varoitella virtuaalimaailman pahuudesta, viruksista sun muista möröistä ja vakoiluohjelmista, olen täällä säästynyt isommilta kolhuilta. Tietenkin aina joskus joukkoon sujahtaa oman elämänsä (?) katkeroittama anonyymi jakelemaan neuvojaan ainoana oikeana totuutena, mutta hehän ovat vain tieltä hairahtuneita lähimmäisiä, jos olen onnistunut täällä turvaisassa luolassani tarjoamaan purkautumistien ja hetken helpotuksen, hyvä niin. Ei pöllömpi saavutus, vai?

Harmillisen moni ystävistäni täällä blogistaniassa on siirtynyt vaivihkaa tykkänään tuonne toiselle puolen, Facebookiin. Olenhan minäkin siellä, mutta näiden kahden median funktiot eroavat kovasti toisistaan.

Olen Facessa jotenkin alaston, turvaton. Nyt kun siirsivät kaikki profiilit aikajanalle, voidaan huomata etten ole ollenkaan sosiaalinen siellä. Pikemminkin vaitonainen ja rajoittunut. Toki siellä on niitä kavereita. Suuri osa ihan läheisiä ja tuttuja oikeita ihmisiä. Mutta en minä siellä osaa rupatella yhtä rennosti kuin täällä kanssanne. Siellä on jotenkin olevinaan aina vähän kiire, ei kukaan ehdi paneutua pitkiin lörpötyksiin, vaikka itse aihe olisikin kiintoisa.

Mutta kun ihminen kirjautuu blogiinsa hän on jo varannut aikaa  seurusteluun, pohtinut kerrottavansa ja samalla reissulla ihminen on varannut aikaa kierrokselle lempiblogeissaan, kommentointiin ja siihen seurusteluun. Eikö?

Ja mitä tulee tuohon vaalikauteen, ollaan taas siinä samassa pisteessä kuin neljä vuotta sitten. Tikkuakaan en ole pannut toisen tueksi kampanjani suhteen, en ainuttakaan. Nythän se olisi aloitettava.

Olen toki pohtinut asioita, täällä teidänkin  kanssanne. Olen pohtinut asioita uudella tavalla, sillä kohta täyttyvän neljän luottamushenkilövuoden jälkeen kokemus ja osin ajatusmaailmakin on kiteytynyt.

Tällä kohtsillään päättyvällä vaalikaudella on kotikunnassani Lopella saatu ällistyttäviä tuloksia aikaiseksi kovalla työllä ja poliittisella vastuunkannolla. Mutta on täällä vielä paljon asioita, joita vasemmistolainen ei voi hyvällä katsoa. En osaa hyväksyä eriarvoistamista millään alalla ja sitähän kunnallispolitiikassa väistämättä tapahtuu, olipa kunta mikä hyvänsä.

Mutta älkää peljätkö. Nyt en rupea mailmaa parantamaan. Sitä jatkan seuraavalla vaalikaudella. Ja tulevissa postauksissa kanssanne syksyn mittaan.

Kiitos kaikille lukijoilleni, kaikille ystävilleni yhteisistä vuosista.

Kasvaa, kasvaa, jaksaa, jaksaa

Katsoin kalenterista että just nyt on aika Pekan vuosikuvan.

 Oliskohan tämä poika jo kuusivuotias, muistaakseni on. Tai seitsemän...

  Vai miten se nyt menee? Jos herra on ollut vuonna 2008 kolmivuotias ja tämänkokoinen,

  Ja seuraavana kesänä näin iso.

 Sitten poika kavereineen muutti kirkonkylälle ja oli jo aika reipas uudessakin kodissa. Vaikka sitten eteisen hämärissä.

Viime kesänä alkoi vanha purkki käydä ahtaaksi, tai ainakin kiikkeräksi kissataloudessa, oli tarpeen tukevoittaa kasvualustaa.

Muistatteko, kun kisumisut viime kevättalvella "hoitivat" vähän Liskonaisen viherkasveja? Se oli niitä aikoja jolloin nyt pihamaallani kukoistava puutarha oli aika pieni?

Tuossa on yksi leikkien tiimellyksessä katkennut kohtalonköynnöksen latva.

 

Juurtuminen onnistui mainiosti ja nyt pitää päättää minkämuotoiseksi hänet haluan kasvattaa. Muokkaanko pensaaksi. Vai etsinkö viihtyisän kiipeilypaikan?  Kas kun se alkuperäinen säilyi muilta osin hengissä ja on hänkin aika laajalle levinnyt...

Juur näin hellekelillä tässä lempinurkkauksessani on aikas tukala istua, mutta muuten ihan viihtyisää. Murattikin on hoksannut uuden kiipeilyristikon.

Metsämansikkamaa kotipolun laidalla. Ensimmäiset mansikat punastelevat jo ja kohta niitä on lisää...

Tomaattia yrttipedillä. 

Kas tässä valmis salaattilautanen, vain sipuli ja oliiviöljy puuttuvat.

Päärynätomaatteja...

ja luumutomaatteja

Toki muitakin tomaatteja täällä kurkottelee kohti taivasta ja valoa, mutta ette te niistä kaikista voi olla kiinnostuneita. Luulen että kurpelit, herneet ja muut kuuluvat samaan sarjaan. Ihastellaan niitä joku toinen kerta.

Ja puhutaan muustakin joku toinen kerta. 

Varttuneeseen ikään ehtinyt äitini on järjestänyt itsensä keskussairaalaan vissiin hyvinkin pitkäksi aikaa, kunnes kotikunnan lasaretista löytyy kuntoutuspeti. Onneksi älyää asua kunnassa jossa vanhukset ja vammaiset saavat arvolleen (ihmis-) sopivan kohtelun ja huolenpidon.

Älkääkä nyt sijoiltanne säikähtäkö. Putosi vaan sohvalta arviolta lauantaina eikä päässyt omin voimin ylös. Turvarannekkeen oli suihkuun mennessään irroittanut ranteestaan - ettei se kastu (!) ja puhelin oli latauksessa toisessa huoneessa. Siis ulottumattomissa. Maanantaina oli sitten ruokalapavelun  tyyppi löytänyt muorin ja yhdessä pikkusiskon kanssa toimittivat ambulanssilla sairaalaan.

Tarinan opetus?

No, tarinan opetus on se että jos sinulla (tai läheiselläsi) on määrättynä turvaranneke, HUOLEHDI SIITÄ ETTÄ KÄYTTÄJÄ EI KOSKAAN, SIIS K O S K A A N OTA SITÄ POIS RANTEESTA! Ei varsinkaan suihkussa.

Taivas varjele, mitä tuosta vielä tulee!

Tärkeä tiedote

Juu, juu, tiedän.

 Tärisette ihan täpinöissänne päästäksenne lukemaan juhannustarinoita, mutta niitä ei nyt tule.

Tänään ollaan täällä liskolandiassa pidelty kesän ensimmäistä ukkosta, oikein kaksin käsin. Ihanaa. Akoi olla jo maanantaina aikalaisen ahdas olo. Minä kun reagoin vuosi vuodelta näihin ilmanmuutoksiin aina vaan herkemmin.

Juhannuksesta sen verran että Suhonen kävi tutustumassa naapuriin, Junnulaan,  missä juhannusseurueemme jalkapallofanit  nauttivat televisiolähetyksestä. (tähän luolaanhan ei telkkari oikein mahdu).

Suhonen? Suhonen on toinen siileistämme, ne haahuilevat tässä talomme ympäristössä ja varsinkin Suhonen jättää tilavan väylän merkiksi liikkeistään, ainakin kukkapaenkkiini. Suhonen on aika iso. Ei mahdu kokonaisena keskivertopaistinpannulle. Esimerkiksi.

Mutta nyt Suhonen repäisi juhannuksen kunniaksi ja tuli oikein kotikäynnille. Eikä kellään tietenkään ollut kameraa, edes puhelinta hollilla.

Mutta varsinainen asiani on tiedottaa tärkeää:

Rakas blondimme Stansta on muuttanut. Siis siirtynyt Ajatuksista tänne bloggeriin. Yhteiset lukijamme tietävätkin että Ajatusten kanssa on ollut  tuskaa, sinne ei pääse sen paremmin lukija kuin itse bloginpitäjäkään. Siispä tässä rakkaani uuden kodin osoite

http://stansta.blogspot.fi

Ja blogin nimi on, kas kummaa:

StanstaLandia

Menkääpä sukkelasti tutustumaan keskeneräiseen kotiin, kyllä se ulkoisen muotonsa aikanaan löytää, tärkeintä on että rakas Stansta siellä vartoo visiittiä ja kertoilee kuulumisiaan.

No, menehän jo...