Kroonikon elämä alkoholistina ja toisinpäin

 Joo, tunnustan. Olen sekakäyttäjä.

Mun elimistöni on vuosikymmenten mittaan tottunut käyttämään alkoholia ja opiaatteja sujuvasti rinnakkain.

Kuulostaa rajulta, mutta josko vähän avaisin tätä juttua.

Olen kipukroonikko vuodesta 1957, kuten pitkään kanssani kulkeneet hyvin tietävät. Geeneissä olen saanut lämpimän suhteen alkoholiin ja se on aiheuttanut suunnattomasti ongelmia ja yleistä harmia niin mulle ittelleni kuin lähipiirillenikin. 

Olen vuosikaudet taistellut molempien kanssa. Alkoholismista voin puhua imperfektissä vaikka en tokikaan sylje lasiin. Kävin vain pitkän tien ja vaikeimman selvittääkseni itseni kuiville. En edes halunnut tavoitella absoluuttista raittiutta vaan hallintaa, sitä että olen itse isompi kuin addiktioni. Että voin itse järjellä päättää juomisestani. että voin nauttia niistä alkoholijuomista joista oikeasti pidän. Niinku toiset tykkää suklaasta.

Siinä olen vuosikymmenten ja ymmärtävien lääkärien avustuksella onnistunut. joskin vaara vaanii aina nurkan takana, aina on oltava varuillaan.

Viina ja krooninen kipu?

Olen monasti miettinyt kumpi on oikeesti haitallisempaa, napostella opiaatteja vai vetäistä konkkaa rentoutukseen ja vitutukseen.

Olen päätynyt lopulta siihen että olen nöyrtynyt lääkevastaisuudessani ja napsin vahvoja kipulääkkeitä kun niitä tarvitsen. Tässä taannoin kävin kiivaan keskustelun kipupolin läärin kanssa lääkityksestä. Vaadin nopeavaikutteisia opsuja ja kolmionappeja retardien tilalle. En halunnut kuurina syödä pitkävaikutteisia siltä varalta että ens viikon keskiviikkona iskee kipukohtaus. Lääri sanoi että nykyään näitä nopeavaikutteisia ei enää kirjoiteta kuin syöpäpotilaille. - Mutta mullahan ON syöpä! kiekaisin. (tosin mun syöpäni, verisyöpäni ei aiheuta kipuja eikä nykyhoidolla mitään muitakaan harmeja, hoito ja lääkitys ovat loistavalla tasolla) Sain pikaopsut ja -tramalit.

Mutta tää sekakäyttö.

Olen vuosia ihmetellyt mitä kiksejä ihmiset saavat vaikka näistä mun käytössä olevista napeista? Muhun ne vaikuttavat toivotulla tavalla. Eivät tokikaan aina, mutta usein. Vaan en ole niistä mitään kovin euforisia fiiliksiä saanut, korkeintaan hetken helpotuksen kipuihini ja hetken rauhan tehdä kivutta asioita jotka ovat mulle tärkeitä.

Monissa mun läkkeissäni on varoitus, joissain jopa ehdoton kielto samanaikaisesta alkoholin käytöstä. Monessa varoitetaan että samanaikainen alkoholin käyttö tehostaa lääkkeen vaikutusta. Kunpa tehostaisikin!

Olen hyvin omintunnoin päätynyt siihen että talouteni salliessa käyn eläkepäinävä viinikaupassa ja ostan yhden tai kaksi lemppariani ja yhden potin jotain mulle tuntematonta punkkua. Tällä hetkellä vaeltelen Portugalissa. Kestää ainakin vuoden loppuun ennen kuin pääsen vaihtamaan viinimaata. Joinakin kuukausina ostan kokonaisen potin konjakkia tahi brandya. Useimmiten mielelleni piisaa viiden sentin pikkupullo Sorelie XOta, kesä aikaan desin pullolla Kyrö Distillierin Napue -giniä.

Voi että mä joskus kaipaan juopotteluaikojani! Hyvää ainetta hyvässä seurassa. Paino sanalla hyvää ainetta. En ole niitä dokuja jolle kelpaa mikä vaan. Olen viimeisimmältä ammatiltani baarimestari ja ennen sairastumista harrastin jo työnikin puolesta tastingeja, niin viini- kuin muissakin juomissa. Toisaalta oli ihanaa viettää ilta keskikaljakuppiloissa ja saada oppia elämän eri puolista.

Nyt olen joutunut tilanteeseen jossa uhmakkaasti terveyteni uhalla sallin itselleni eläkepäivän juopottelun ja suljen silmäni ja korvani sen mahdollisista vaaratekijöistä niin sairauksieni kuin lääkityksenikin suhteen.

Vuosien mittaan tämäkin periaatteeni on alkanut kelvata hoitaville lääreilleni, ihan vaan siksi että en aiheesta keskustele, ilmoitan vaan periaatteeni kysyttäessä.

Lopuksi, ennen kuvakevennystä - älä kokeile tätä kotona. Tämä on vain minun tapani, kahdesti kuolleen tapa selviytyä arjesta.

Edit Piaf tässä vielä.

Kuule, Liskis tykkäis ihan hirveesti keskustelusta, siis kommenteista julkaisuissaan. Tule rohkeasti mukaan.