Kuusi vuotta sitten näihin kellonaikoihin (1.8.) starttasi viimeinen muuttokuorma Lopelta kohti Kankaanpäätä.
Yksi vaihe elämässäni oli iäksi päättynyt. Eikä suinkaan minun omasta aloitteestani saati toiveesta.
Kuusi vuotta olen rakentanut näköistäni elämää ja maailmaa paikkakunnalla johon ei varsin ollut mitään sidoksia, ei juurikaan yhtymäkohtia edellisen elämäni suhteen - ei mitään.
Löytyihän toki tässä vuosien mittaan kaikenlaista kivaa.
Löytyi sukulaisia, löytyi uusia harrastuksia, löytyi taloudellisia vaikeuksia (taas vaihteeksi! eikä edes taaskaan itsestä riippuvia). Löytyi uusia sairauksia joskin vanhoihin löytyi myös viimein toimivaa apua. Löytyi musertavia pettymyksiä, suurta onnistumisen iloa.
Löytyi myös korvaamattoman tärkeitä ja rakkaita uusia ystävyyssuhteita.
Ihan preesensissä mutta myös bittiavaruudessa. Ihmisiä joita en ole koskaan livenä tavannut - tuskin koskaan livenä tapaammekaan. Mutta ystävyyden funktio ei minun maailmassani olekaan vieressä nuhjaaminen, ystävyyden funktio on olemassa olo, se hienoinen elämän, ajatusten, sielun säie jota ei voi nähdä, mutta tuntea ja kokea voi. Kokemukset joita voimme jakaa toisiamme tapaamatta, keskustelut jotka antavat molemmille paljon, antavat paljon tukea, ymmärrystä, iloa, naurua, lohdutusta. Varauksetta.
Vuosi sitten Facebookin aikajanallani oli tällainen kommentti.
Muistan että se silloin sai kyyneleet kihoamaan, kun tänään luin sen uudelleen tuli taas roska silmään. Vuoden mittaan ystävyytemme on vain tiivistynyt ja kasvanut.
"
Päivityksiäsi
seuratessa tuntee maailman painavan vähemmän harteitaan: kiitos elämää
sitkeästi syleilevästä asennoitumisestasi jopa heikompia
karmaisevampienkin uutistesi kohdalla (lääketieteelliset operaatiot,
isompi asuntoa koskeva helvetti jne.). Tuntuu,
että vaikutuspiirisi henkilöt seisovat vahvemmin omilla jaloillaan
vähintään epäsuorasti johdostasi (poliittinen puoli yhteiskunnan
tukipilarina yhtenä osana). Kiitos, että pidät vähemmänkin tuntemasi
henkilön kavereissasi! Seuraan päivityksiäsi mielenkiinnolla jatkossakin
"
Kuusi vuotta
Kuusi vuotta on ihmisen elämässä pienen pieni ajanjakso. Joskus on vaan niin että kuusi vuotta on tarpeeksi.
Tunnen että tuuli on kääntymässä.
On aika jatkaa eteenpäin.
Kolmen viikon kuluttua olen jo toisella paikkakunnalla, rakennan uuden pesäni lähemmäs perhettäni, lapsiani, lapsenlapsiani.
Rakkaitani jotka haluavat minut lähelleen.
Ehkä on jo aika minun ottaa vastaan.
Että jaksan taas antaa.
Loppuaikani Kankaanpäässä on pakkaamista ja jäähyväisiä
Tänään nuori ystäväni Oliver talutti viimeisen kerran ruohonleikkuria ja viikatetta pihallani.
Ensi kesänä uudet kujeet.
Oi että. <3
VastaaPoistaTulipa mieleen, että ensi viikolla on ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, etten mene otattamaan "tassua" vuosipäivänä. Niin nämä vuodet etenevät.
Ihanaa, kun muutat Lahteen. On helpompi tulla kylään jos sallit?
Kaikkea Hyvää!