Puhetta pukkaa

Olen taas funtsinut.

Niin mun pitääkin. Funtsia. Ja keskittyä ja kaivella menneitä. Ihan sadan vuoden takaisia. Ja tihruta tulevaan.

 
Vappu alkaa olla käsillä.

Onneksi on vasta keskiviikko. Lauantaina, siis aattona pitää olla puhe orningissa ja kellotettuna  iltakuudelta Pomarkun Toverihaudalla.

Kun harvakseltaan puhujanpönttöön kiipeää kuluu ällistyttävän rutkasti aikaa valmisteluun. Ennen ei tule ensimmäistäkään  sanaa lunttilapulle tahi peräti paperille. Lukuisat ajatukset risteilevät päässäni varaosiani väistellen. Menneet. Nykyhetki. Tulevat.

Puheen laadinnassa on tietenkin tähdellistä aihe. Ja tilaisuus, tapahtuma jossa pitää suu avata viisaiden suoltamiseen. Aihe on tunnettava kohtalaisen hyvin, jotta puheesta saa tanakamman. Ja tietenkin luontevan, mieluiten tietysti kiinnostavan. Eikö vain?

Ikävimpiä on kutsut joissa sanotaan että puhu ihan mitä itse haluat. Minähän voisin haluta puhua ihan mistä vaan osaamisalueestani. Niitä on aika paljon. Vaan nyt puhutaan Toverihaudalla. Tilaisuudessa on tiettyä hartautta, kunnioitusta. Myös kiitollisuutta vaikka me punaiset saimme aika pahasti pataan silloin vajaat sata vuotta sitten.

Saimme me muutakin. Saimme vuosikymmenten mittaan työolojen kohennuksen, saimme kahdeksantuntisen työpäivän, saimme vuosilomat, saimme neuvolat ja peruskoulun. Saimme aikaan myös aimo askeleet kohti oikeudenmukaista maailmaa ja tasavertaisuutta. Saimme kurotuksi luokkaerojen aiheuttamaa eriarvoisuutta vähemmäksi. Saimme luoduksi turvaa ja jatkuvuutta  arjen elämään riippumatta vaikkapa tulotasosta.

Kaikkea tätä muistamme Vappuna haudoilla, muistomerkeillä, kansanjuhlissa.

Menneiden muisteleminen ja kunnioittaminen eivät vaan ole tarpeeksi. Ei ole mitään aihetta tuudittautua hyristelemään mitä olemme saaneet aikaiseksi vuosikymmenten kovalla ja määrätietoisella taistelulla epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

On se kuulkaa vaan niin että elämme nyt sortovuosia.
Kun porvarit reilu vuosi sitten pelottelivat kansaa kyllikseen he saivat haluamansa.
Mutta miten maailmassa hallituksen muodostaja Sipilä onnistuikin haalimaan tämän vastuuttoman, ylpeän ja taitamattoman lauman hallitukseensa? En sitä lakkaa ihmettelemästä.

Puuttumatta millään muotoa yksittäisiin esimerkkeihin ideologisesta hosumisesta, epäjohdonmukaisuudesta ja suorastaan tuhoisuudesta tai ministerien taipumuksesta val... eiku muunnellun totuuden lausumiseen olen vakuuttunut siitä että tuo katras on saatava viralta.

Emme siis mitenkään voi jäädä kellimään menneisiin saavutuksiimme. Meidän on  jatkettava siitä mihin parempien olojen puolesta taistelleet  sukupolvet jäivät. Meidän on saatava kansamme ymmärtämään tämä yksisilmäinen politiikka jota hallitus nyt toteuttaa ja sen seuraukset ja nousta sitä vastaan. Että meillä olisi jotain jätettäväksi lapsillemme.

Kaikkea tällaista ja paljon muuta olen tänään funtsinut. Voipi olla että näistä aineksista syntyy kohottava puhe kun asiat ja sanat oikean muotonsa löytävät.
Varttituntiin mahtuu sentään melko monta sanaa ja asiaa.

.