Miten olen voinut laiminlyödä näin upean blogin?

Liityin tässä päivänä muutamana Facebookissa Huonekasvit -nimiseen ryhmään. Siellä Joku otti puheeksi korallikaktuksen pistokkaan hinnan.

Koska kuva oli minusta kummallinen, johduin tutkimaan asiaa Googlen kuvahaulla. Siellä niitä oli. Korallikaktuksia. Erimallisia. Kukkivia ja ei-kukkivia.

Ja sitten siellä oli jotenkin hirmuisen tutunoloinen kuva.


Tovin kesti ennen kuin hokasin että sehän on mun kuvani.

Mun korallikaktuksesta.
Mun blogista.

Tottahan piti klikata itsensä huhtikuulle vuoteen 2012.
Aikamatkalle.

Nyt huomaan viihtyneeni vanhoja muistellen toista tuntia. Huomaan myös häpeän punan nousevan poskille.

Täällähän on hauskaa. Täällä Liskolandiassa.
Ja paljon asiaa. On poliittista näkemystä, on ruokaohjetta, on leivontaohjetta.
On kiukkua ja rakkautta.

Miten olen saattanut olla kotoani näin pitkään poissa!

Kuulkaa, jos annatte anteeksi laiminlyöntini ja otatte mut takaisin maailmanmatkoiltani, lupaan kurkkia taajempaan täältä liskonluolasta ja saattaa teidät, rakkaat lukijani ajan tasalle maailmastani ja uusista touhuistani.
Jooko?

Ihan kohta alkaa Hemingway & Gellhorn, ykköseltä. Ja tietty Areenalta.
Se kannattaa katsoa.

Huomenna taidan vielä laiskotella ja vaikka päivittää kuulumisia.
Sunnuntaina onkin normitiivis päivä.

Meillä vietetään työväen kirkkopyhää ja on mun vuoroni lukea vanhan testamentin lukukappale. Samalla vauhdilla pääsen pitkästä aikaa ehtoolliselle, kun kerran Herran huoneessa olen.

Iltapäiväohjelma on vielä arvonnassa, menenkö yhteisen vappujuhlan valmistelupalaveriin  demaritoverien kanssa vaiko samalla kellonlyömällä oman puolueeni piirihallituksen kokoukseen naapurikaupunkiin.
Ehkä sille löytyy oikea ratkaisu.
Kiva kun kävit, tavataan pian uudelleen.