Elämä on

... varsin ihmeellinen.

Huomenna on totaalinen vapaapäivä. Aion pysyä unipesässäni niin pitkään kuin unta riittää. (luulen kyllä että silmät rävähtävät avoimiksi sangen varhain, mikäli historiaan on luottaminen).Siispä kävin tänään ostamassa vähän olutta illan iloksi ja punaviintä oli puolikas pullollinen, chileläistä Santa Helenan carmenéreä. Löysin tuon rypäleen pari vuotta sitten ja tykästyin kovasti.

Viikko on mennyt jotenkin sumussa. Kaikenlaista olen saanut aikaiseksi ja siitä on jäänyt hyvä mieli, mutta väsyttää ihan tolkuttomasti. Olin vallan jättänyt unohduksiin sellaisen pikkuseikan että istun myös naarasleijonaklubini LC Loppi/MaijaStiinojen hallituksessa ja tämäniltainen kokous ja klubi-ilta olivat mannaa sielulleni.

Toinen sielunsyrjiä hivelevä juttu on uudelleen lämmityksessä olevat suhteet koirayhteisöön, jonka kuvittelin menettäneeni iäksi. Roosa-rakashan on viides irlanninterrierini (miten tuo sana oli nyt niin hankala?) Ja Roosa on jo ikäneito. Täytti elokuussa 13 vuotta. Roosan syntymäpäivästähän on ihan upea laulukin, Suurlähettiläiden Elokuun 11. On siis aika ryhtyä suuntaamaan katsetta seuraajaan.

McGyverille tämä rotu oli vallan vieras jä pitkään hän olikin sitä mieltä että "yhtään saksanpähkinäaivoa ei tähän taloon tule". Pitkämielisellä rakkaudella ja kevyellä kenttäpainostuksella mieli on vähin erin muuttunut suopeammaksi sitä ainoaa rotua kohtaan jota liskonluolaan voi kuvitella.

Siksi toisekseen olen päättänyt että seuraavasta koi... siis irskistä koulu(tu)tan oikean ammattilaisen, avustajakoiran itselleni. Tämä hanke on vasta alkutekijöissään, Se vaatii rutkasti hiomista ja paperisotaa ynnä muuta selvitystointa. Mutta tavoite on.

Alan myös ymmärtää Roosaa paremmin. Roosahan ryhtyy jollottamaan jäädessään yksin kotiin vähäiseksikin ajaksi. Roosan tulkinta "yksin" olemisesta tarkoittaa että Mami häipyy  paikalta. Jos se jää McGyverin kanssa kotiin, se murjottaa ja haukkuu jokaisen risahduksenkin. Jos se jää kissojen (joita on muuten enää kaksi kotona, Hugo-täti palasi seurakuntasisaren luokse) ja Tapani Kansan kanssa keskenään, se kokee tulleensä iäksi hylätyksi ja saattaa tämän maailmantuskan kuuluvasti ja tauotta koko lähiseudun tietoon.

Pitkä selitys, mutta minä koen juuri nyt yksinäisyyttä kun McGyver on sairaalassa. Täällä on outoa. Karvajalat  tietävät että nyt on kaipuu ja huoli ja parhaansa mukaan hoitavat  liskonaista.

Silti olen innoissani kuin ilmapallo, lähitulevaisuudessa on niin paljon ihanaa tekemistä ja odotettavaa, että tämän eroahdistuksen kestän kunnialla. Sitäpaitsi tämänpäiväisen tilannekatsauksen mukaan asiat etenevät Hämeenlinnassa suotuisasti, joten siitä on syytä iloita ja kiittää.

Näin Luoja laittaa lempilapselleen ensin katastorfeja ja maailmanloppuja, tulee sitten katumapäälle ja hyvittelee. Meillä on sellainen viha-rakkaussuhde. Tämän päivän sanakin tuossa sivupalkissa sen todistaa:

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

Jaak. 1:2-4 (KR33/38)

 Sallinette loppukevennyksen puutteen, jo tässä postauksessa on väsähtäneelle Liskonaiselle riittävästi kevennystä. Mieltäni on niin lämmittänyt edellisen postauksen kommentit. Kiitos rakkaat.