sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ruotsalaisuudenpäivänä

Siinähän se on. Vähemmistö, siinä missä muutkin.

Siis nuo ruotsalaiset. Tässä maassa. Vaikka kaksikielinen maa olemme, ei suvaitsevuutta enää löydy edes oman maan kansalaisille, jos on havaittavissa pienikin poikkeama perus-arjalaisuudesta. PAH.

Se Aivohalvausilta vissiin meni ihan hyvin. Viime keskiviikkona. Olipa vaan vähän turhauttavaa pitää luento pelkästään halvaantuneille asioista jotka ovat meille valitettavan tuttuja ja hallitsevat arkipäiväämme. Ainutkaan "ammattilainen" ei tohtinut nenäänsä näyttää. Muuten oli kiva ilta.

Kun pitäisi jotain nokkelaa ja nerokasta päivittää tänne, tuntuu siltä ettei mitään ole tapahtunut, mitään ei tunnu liikkuvan mielessä. Edes paino ei ole pudonnut enempää sitten sen karppauspostauksen.

Kävin sentään kunnon Leijonana keräämässä kannullisen rahaa kehitysmaiden lasten elämäntien tasoittamiseksi viime perjantaina, silloin Nenäpäivänä. Hassua, miten moni jyrkästi kieltäytyi antamasta rahaa "afrikkaan". Vaikka sillä hyppysellisellä viisi ja kymmenpennisi... eiku -senttisiä saadaan kehitysmaassa valtavasti enemmän aikaiseksi kuin täällä hyvinvointimaassa, missä pieni apu ei tunnu olevan apua. Jos viidellä eurolla saadaan moskiittoverkot isolle perheelle, on se mielestäni melkoinen apu maassa jossa moskiitot levittävät sujuvasti kuolemeantautia. Eurolla tasoitetaan vuodeksi yhden lapsen koulutietä tuntuvasti. Eikä sovi väheksyä valistustyötäkään. Monissa paikoissa ja heimoissa on vieläkin vallalla väkevä uskomus neitsyen raiskauksen parantavan AIDSin, siis jos tartunta on jo iskenyt. Yksi suurimmista uhkista monissa kehitysmaissa onkin lasten raiskaus koulutiellä.

Tälle viikonlopulle iski salakavalasti ja viekkaudella sittenkin uusi flunssatauti. Vaikka olen nauttinut melkoisen määrän funktionaalista ruokaa ja ulkoillut kuntoni mukaan. Ja kaksi iltaa seisaallaan esiintyen varmisti iskiakseni ärhääntymisen. Voi että odotan pysyvää ja pitkää korkeapainetta! Helpottaisi edes vähän pitkän ja lämpimän syksyn vaivoja: fibrokipuja, allergiaoireita ja tuhnuisen kelin aiheuttamaa tuhnuista vointia.






Tulostin on alkanut touhuta kummia. Se taidakaan olla pelkkä tulostin, vaan se monistaa..... kissoja? Seuraava on jo menossa syöttökaukaloon.




Mitenkäs tämä kuva nyt tälleen sivuun asettui? Sellaista käskyä en kyllä antanut...
Mutta yhtä kaikki! Aapo, ihana aurinkokuningas tulla tupsahti lauantaikylään äitinsä kanssa. Nyt on kissat ja McGyver leikitetty, on aika pukea kotimatkaa varten. Kadehtikaa!

4 kommenttia:

  1. Mä katoin, et sehän on mun hassu äiti. Tunnistin kyllä, ei onnistunut naamioituminen.
    Ja sit mä olin ihan et mun Hugo siellä on kans.
    Ja sit mä olin ihan et emmä kestä, siel on mun Aapokin! Ja sen kaunis äiti tietty :D

    Illan piristyksestä kiittäen,
    Maisa.

    VastaaPoista
  2. Hih ja kiitos; sait leveän hymyn aikaan tuolla nenäpäiväkuvalla! Oot sä melkoinen pakkaus! =)
    Täälläkin yskitään kilpaa. Tuppo johtaa menneen yön perusteella 6-2. Olemme molemmat nukkuneet vajaita tunnin pätkiä ja sen huomaa. Toivelistalla on kunnon päikkärit joskus illalla saunan jälkeen. Tai no, kai tuo Tuppo just aloittelee jo kuorsaamista...
    Huomenna EHKÄ pirteämmässä kunnossa, hope so.
    Millos ne teidän kantisten kekkerit on? Yritin meinaan tuossa jutella Tupolle, että pitäisi se teatterireissu järkkäillä ja kai se olis kivampaa tässä kuin ensi kuussa? Palaamme asiaan!
    Haleja ja pikaista korkeapainetta!!!

    VastaaPoista
  3. Toi nenä pukee sua :) Ja kyllä pakkohan tuollaista on kadehtia. Ihana päivänsäde sulla. (vai kaksi?)

    (ai niin, käy ettimässä mun suosikkiblogeista mun kaverini Paukun blogi, ja katso hänen karppauskertomuksensa.)

    VastaaPoista