torstai 24. marraskuuta 2011

Mummo kumossa

Jostain syystä täällä  tapahtuu kaiken aikaa jotakin niin mielenkiintoista ja tärkeää, että kiirettä pitää. Paavo Väyrysen jätin suosiolla väliin ja Sorkka-Liisa Anttilan. 

Eilisehtoona olin tukka hulmuten menosesa tekemään uutta juttua, mutta hups, Harley Parkinson lipesi luiskalta ja koko mummo kupsahti kumoon. Hetken olin ihan hiljaa kopsahduksen voimasta, tunnoton. Korillinen tarpeita lennähti tiehensä, silmälasit myös. Onneksi kaaduin silleen että oikea käsivarsi osui maahan ensimmäisenä, pääkoppa vasta toisena, mutta tärähti se kuitenkin niin että silmissä pimeni.


Olin melkoisessa solmussa puoliksi luiskalla, puoliksi märällä asvaltilla eikä toivoakaan päästä omin neuvoin ylös.

Vaan paikalle sattui juur sopivasti SPR:n  EA-päivystysryhmä Riihiristi ja
hetken melskaamisen tuloksena mummo saatiin tolkkuihinsa, tarkastettua ja taitavin toimin siirretyksi sisätilaan odottamaan jatkotoimia.

NO, nyt voitte huokaista helpotuksesta ja mieluusti antaa anteeksi, että säikäytin.

Riihiristi oli vaan kylässä täällä Lopella säännöllisellä harjoitusretkellään. Koska en enää ole vuosiin tohtinut enkä kyennytkään itse olla EA-toiminnassa mukana, Kalevi-ystäväni minut väliin tilaa kompuroimaan vakavin seurauksin. 
Nyt en vaan saanut hillityksi itseäni, vaikka tilaus oli vaan rollaattorilla kaatumisesta. Sisällytin pakettiin paljon muutakin, paniikkia ja hysteriaa myöten. Hetken itkuista ja vapisevaa "potilasta" ihmeteltyään alkoi väki pohtia mahdollisuutta todellisesta onnettomuudesta.

Kun olivat saaneet luuttoman 95-kilolisen Liskonaisen turvaan sisätiloihin,  nousin ylös ja kiitin avusta, sillä heti oven takana ryhmää odotti uusi kauhistus: kaksi rauhalliseksi ja ystävälliseksi tunnettua herraa olivat riitaantuneet työkaluista siihen malliin että toisella oli syvä rengasraudan tekemä haava toisessa käsivarressa ja tajunnan rajamailla piteli toisella kädellään sydäntään, toinen retkotti naama veressä sohvalla. Oli tullut ilkeännäköinen ruhje vasarasta poskeen.

Nämä ensiapuharjoitukset ovat äärimmäisen tärkeitä taitojen ja osaamisen ylläpitäjinä. Mitä todentuntuisempi on tilanne, sen paremmin se saa refleksit liikkeelle ja toimimaan oikein ja ripeästi lähimmäisen hengen pitimiksi.

Annapa itsellesi joululahjaksi EA I -ensiapukurssi tai sen päivitys. 

17 kommenttia:

  1. Hui ku mä säikähdin! Senki possu!
    Mary

    VastaaPoista
  2. AAAAAARRRGGHHHH! EI SAA SÄIKYTELLÄ!

    :) Onneksi kuitenkin harjoituskumous! Ihanaa alkavaa viikonloppua, meillä on tänään ne toiset hautajaiset ja josko sitten vähän rauhallisempi jakso elämässä...

    VastaaPoista
  3. Kyllä pääsit nyt laittamaan meille pahasti, hassua, eka ajatus oli, että hiivatti KUKA kuvasi, kun toinen reppana makasi maassa avuttomana.

    VastaaPoista
  4. Ihan vaan kolmeen kertaan luin, ennenkuin jutun juonesta sain kiinni. Ensi säikähdys hämärsi ensin, ja kolmas kerta varmistelua.

    Olipas hieno juttu, tarttis varmaan kysellä, jos "firman" puolesta tuollainen järjestettäisiin! Eihän sitä koskaan tiedä, mitä täälläkin saattaa sattua.

    Ihana oma asia on, että meille järjestetään aistivammaisen kohtaaminen -kurssi, asiakapalvelun ja vähän muustakin vinkkelistä. Sitä odotan!

    HannaHoo, sohvalla huonosti nukkuneena, omassa sängyssä oli nuori mies ja kaikki ötökät. ;)

    VastaaPoista
  5. hih!

    onnistunut kokeilu oli tämä postaus. ajattelin nähkääs aloittaa juurikin tällä tavoin lehtijutun ensiaputaitojen ylläpitämisen tähdellisyydestä, ynnä kertoa mitkä ovat oikeat ja turvalliset toimet tapauksessa.

    viime lauantaina McGyver vieraineen pääsi tosi toimiin polkupyöräonnettomuuden silminnäkijöinä. molemmilla oli EA-opit hanskassa ja uhri pääsi turvallisesti ambulanssiin ja paikattavaksi. oli kylmää ja märkää, joten tilanne vaati ylimääräisiä huomioon otettavia asioita.
    uhrilla oli omien sanojensa mukaan "eturessu säpäleinä", mutta eipä tukehtunut vereenesä, naamalleen kun kaatui ja pökräsi siihen.
    siitä se idea sitten lähti...

    VastaaPoista
  6. En minäkään heti hoksinut mistä oli kyse ja ihmettelin aivan samaa: kuka herrantähden tuossa nyt kuvaamaan rupeaa!! :D

    Piipitän jännittyneenä: liityin äsken Vasemmistoliittoon!!! Netin kautta siis pistin lomakkeen menemään. Mitäs minun nyt pitää tehdä... ravata kokouksissa?! :-O

    VastaaPoista
  7. Hemmetti kun säikäytit! Pahasti!!!
    Mulla on se EA1 kesken ja toivon, että saan sen kakkospäivän käytyä ennen vuoden loppua.
    Terveisiä (livenä) Tupon lapsuudenkaverilta, sä TIEDÄT keneltä! On tuossa parin metrin päässä. Kylässä.
    Halauksia!

    VastaaPoista
  8. Oi hirvitys jos kaikki olisi ollutkin totta niin pahan näköiseen asentoon olit asettunut,
    sinä ja huumorisi olletkin hieno harjoitus kohde tilanne harjoituksissa.

    VastaaPoista
  9. Olen ollut ea-kurssilla ja vaikka pelästyinkin tuota kuvaa, rupesin ennen kuin luin jutun, miettimään että kuka hiivatti kuvaa ensiksi kaatuneen mummon ja sitten vasta auttaa. ;)

    VastaaPoista
  10. Ps. Edellisen kirjoitti ottosiskoKristiina

    VastaaPoista
  11. Ovela Liskis :) Luin ensin tuota tekstiä mutta kuvan nähtyäni arvasin mistä on kyse, ei kai kukaan täyspäinen mene kuvaamaan kaatunutta mummua ja sitten vasta ryhdy auttamaan :D

    Tärkeitä taitoja, itsellekin tekisi hyvää vähän päivittää.

    VastaaPoista
  12. Ruhjeet paranee, kun haet tunnustuksen blogistani ja teet siihen kuuluvat tehtävät. Mutta älä kompastu matkalla!

    VastaaPoista
  13. JESTAS!!!

    Mäkin ihmettelin tota kuvaa! :)

    VastaaPoista
  14. P.S.
    judokursseilla kans opetetaan pehmeetä kaatumista.

    VastaaPoista
  15. Huh, huh, kylläpä säihkähdin. Piti lukea uudelleen koko juttu, ennenkuin uskoin harjoitukseksi. Onneksi!

    VastaaPoista