torstai 9. kesäkuuta 2011

Vastoinkäymisiä ja vahvat luut



Viikonloppuna oli jännittävää.
Osan siitä kerroinkin jo, mutta sitä ennen tapahtui kauheita!

Kamerani salamasysteemi sai tarpeekseen ja lakkasi tykkänään toimimasta. Juuri sopivasti hämärävaloisen ravintolakeilan aattona. No, ei hätää, ajattelin, tuleehan sinne videokuvaaja ja saan siitä videasta stillejä.

Paskanmarjat sinne mitään videokuvaajaa tullut. Kuvaaja ilmoitti jo lauantaiehtoona ei-tulevansa ja sunnuntain aamupuolella kameran lainaaja nolona ilmoitti buukanneensa laitteen kahteen kertaan. Valmistujaisjuhlat voittivat sen kisan.

Jaahans, Liskonainen siitä miettimään että mitäs nyt tehdään. Pikainen soittokierros selvitti ettei kameroita niin vaan olekaan lainattavissa kunnes muistin KAISUN. Kaisulla ei vielä ole kotisivua tai blogia mutta feissarista hänet löytää nimellä (Kaisu Rissanen) samoin sieltä löytyvät mm. hänen taulunsa ja tarinansa. Niihin kannattaa ehdottomasti tutustua!

Muistatteko, kun tammikuussa oltiin Stanstan kanssa Kaisun Kallion-näyttelyn avajaisissa? Onneksi soitin oikeaan aikaan ja sain kameran, tutun kameran jota olin siellä avajaisissakin käyttänyt, lainaksi. Jos olisin kolmea minuuttia myöhemmin soittanut se ei olisi onnannut ollenkaan. Olivat juuri lähdössä nokkosjahtiin.

Siispä tilaamaan uusi kamera, joka löytyi huokeimmalla Hoppuhallista. Eläköön luottotiedot! Voi olla että tarjoilen korjauskelvotonta työkaluani vielä vakuutusyhtiöllenikin, mutta siihen leikkiin ei nyt ollut aikaa.

Tiistaina onneksi oli kirkas aurinkoinen alkuehtoo kun mennä köpöttelin keikalle kylämme jalkaterapeutin 20-vuotisesta toiminnasta tekemään juttua. Samalla siinä jutellessamme pyysin tekemään sellaisen pikahoidon. Kun jalkojenhoitaja
vähän käkisteli hoksasin sanoa että maksullinen pikhoito olisi mielessäni, jos sopii. Siinä sitten juteletiin kahdenkymmenen vuoden sattumukset, koulutukset ja jalkojen hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeydet. Hoidon päätteeksi ostin hopeasukat, hohkakiven ja hyvää saksalaista jalkavoidetta. Rahaa meni valitettavan paljon, mutta hyötyäkin tuli.

Siinä saavat Liskiksen talven ja huolimattoman hoidon kärsineet takajalat uutta uskoa elämään.

Samana päivänä kunnantalolla oli luuston tiheysmittaajien vastaanotto. Minut houkuteltiin mukaan ja tottahan läksin, siitäkin saa hyvän kesäjutun.

Jouduin täälläkin penkille. Toinen takajaka asetettiin mittaus"kenkään" ja hoitaja napautti koneen käyntiin. Kutitti kantapään sivua hassusti. Hassuus loppui siihen paikkaan, kun tulostin syöksi raportin. Toki olin monitorista seurannut mittausta ja samalla kerrottiin mitä tuossa mittauksessa tapahtuu.

Printatun raportin mukaan minulla on kolmekymppisen luut. Toistan: KOLMEKYMPPISEN luut.

Sattumalta McGyver löysi eilen uutisen. Meillähän on ollut sukurasitteena rypyttömyys tuonne lähemmäs sataa vuotta. Sen näkee äidistäni ja sen näki aikoinaan iso-tädistäni joka kuoli muistaakseni 97-vuotiaana. Ja sen näkee minusta. Ilmeisesti vahvat luut ovat myös sukurasite. Siis geenipohjainen ilmiö. Hammasläärini ihmetteli myös nuoruudessani kovaluisia hampaitani. Niihin ei juuri ole hammaspeikko kyennyt. Ja luutuihan helmikuinen pohjeluuni murtuma parissa viikossa (kuvien mukaan).

Tällainen uutinen on omiaan innostamaan itsestään huolehtimisen kohentamista. Ensimmäinen positiivinen terveydenhoidollinen toteamus pitkään, pitkään aikaan.

Tuon mittauksen tulosta kyllä äimistelin, sillä elämäntapani ovat suorastaan holtittomat, käytän alkoholia, tupakoin, vältän maitotuotteita, en liiku likikään tarpeeksi enkä syö vitamiineja tai ravintolisiä. Lisäksi osa lääkkeistäni on oivallista materiaalia osteoporoosin syntyyn. Jotenkin tuli parempi mieli ja omantunnontuskat vähenivät.

Suosittelen kyllä luuntiheyden mittaamista, vaikka se on aika kallista, 35 euroa veloittivat tiistaina asiakkailta. ( Minulta eivät suostuneet rahaa ottamaan). Mutta prosentteina oli loppilaisen mittauspäivän tulos kauhistuttava: 46 prosentilla oli jo osteoporoosi, 15 prosentilla osteopenia (osteoporoosin esiaste).

Tämäkin todistaa että suomalainen ei saa tarpeeksi D-vitamiinia. Kesän keskipäivän auringonotto tuottaa riittävän määrän vitamiinia, joka on välttämätön kalsiumin imeytymisessä elimistöön ja sitä kautta luustoon. Myös jotkut perussairaudet haurastuttavat luustoa. Sanoisin että 35 euroa on pieni hinta tällaisesta terveyedenhoidolllisesta tutkimuksesta. Vaikka D-vitamiini ei varastoidu elimistöön, ei sitä liioin lystinpäiten kannata napsia. Liiasta saannista ei ole mitään hyötyä.

Jostain syystä terveyskeskusläärit eivät mieluusti anna lähetteitä tämänkaltaisiin tutkimuksiin, joiden tuloksen pohjalta päästään tarvittaessa hoitamaan jo ennaltaehkäisevästi uhkaavaa sairautta.


7 kommenttia:

  1. Aaahh! Vähän oon kade! Jalkahoito ois ihan luksusta, ja mieli tekisi kokeilla niitä paljon mainostettuja baby foot-sukkia myös.

    Mä en uskalla mennä mihinkään tutkimuksiin, tuudittaudun siihen, että olen terve, kunnes toisin todistetaan.

    HannaHoo

    VastaaPoista
  2. Mitkä ihmeen hopeasukat ??

    McGyverin eilen sattumalta löytämän uutisen linkki ei toimi:
    "Osoitetta ei osata avata, koska tarvittavalle yhteyskäytännölle (hthttp) ei ole ohjelmaa."

    VastaaPoista
  3. Joo, ei ole ryppyjä kun se myös sukurasitteena oleva kaksoisleuka kiskoo naaman niin kireälle... :)
    Marimuru

    VastaaPoista
  4. Onnea vahvojen luiden johdosta toivoo Hanni :) Mulla olisi asiaa mittaukseen myös, keliakia on ainakin hampaat hapertanut paskaksi, ja voipi olla, että on häikkää muussakin luustossa, keliakia oli niin kauan hoitamatta. Mutta kuka sitä nyt lääkäriin tai kokeisiin menisi ennenkuin viime hädässä..

    VastaaPoista
  5. Ei voi mitään mutta täällä virnuilen. Soot kolmikymppinen!!!

    VastaaPoista
  6. Onnittelut kolmekymppiselle luustolle!

    VastaaPoista
  7. Leevi tänään 1 vuotta! Meillä juhlitaan!

    Kiitokset maailman rakastettavimmasta otuksesta, joka ikinen iloa ja rakkautta tuovasta.

    "Miksi kissat kehräävät? Niillä on sisällä laite, joka tuottaa onnellisuutta."

    HannaHoo

    VastaaPoista