sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Milloin olisin

Milloin olisin työt tehnyt?

maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,

torstaina en tohtinut,

perjantai on paha päivä,
lauantaina on pyhän aatto

ja sunnuntaina suuri juhla?


-iankaikkisen vanha sananlasku-

Olipahan taas varsinainen viikko!
Kaikki alkoi viime viikon lauantaina, siellä koulutuksessa, jossa hurahti koko päivä. Sunnuntaina oli ne karaokekemut. Maanantaina olisi pitänyt mennä EHKÄPÄn kokoukseen. En mennyt, en jaksanut ja oli kuitenkin kirjoituspäivä. Tiistaiehtoo hurahti kirkonkylän nuorisotilalla perjantain pirskeitä valmistellen.

Keskiviikkona oli sitten se AVH-ilta. Tupa täynnä väkeä (kolmisenkymmentä), loistava luennoitsija, joka puhui selkokielellä ja viritti vilkkaan keskustelun. Mikä on ylen harvinaista näissä piireissä. Ensi torstaina sitten pidetään ensimmäinen oikea kerhoilta kirkolla. Ettehän arvaa, kuka on vetäjä?

Torstai meni etupäässä ihmetellessä. Olin aika poikki alkuviikon tohinoista, leipomisista ja kaikesta. Piti levätä, perjantai tulisi olemaan rankka...

Ja olikin. Siis fyysisesti. Muuten oli taas ihanaa viettää iltaa pikkuperkeleiden kanssa - kaksi niistä oli oikein pukeutunut juhlan vaatimalla tavalla.

Tässä toinen niistä.

Iltaa edelsi bussikuljetus täältä -liäisistä kirkolle. Yllättäen huomasin olevani vastuussa puolen bussillisen verran kakaroista, jotka elivät toivossa ilmaisesta humputtelureissusta. Torppasin tällaiset haaveet tykkänään. Jos lähdetään halloweenbussilla bileisiin, lähdetään takuusti juuri niihin nimenomaisiin bileisiin. Ja tullaan takaisin samalla bussilla. Piste. Tulivat kaikki. joskin kaksi daamia harhautui virvoittavien vetten perään joihinkin kotibileisiin, sulkivat puhelimensa ja silleen. Mutta ne penskat, joiden vanhemmat olivat soittaneet ja pyytäneet palauttamaan muksunsa sovittuun aikaan, pysyivät tallessa ja näkyvillä koko ehtoon. Pointti on se että neljännessadan mukulan vanhemmista peräti KAKSI oli kiinnostuneita lastensa halloweentouhuista. Hyvä että edes he.

Ensimmäinen saamani manga-piirros.
Tuli siis perjantaina. Aika liikkis.


Loppupyhä menikin ystävättären kapakan purkamisessa. Joutui pistämään ruokalansa lihoiksi sairastumisen vuoksi. Nyt ollaan McGyverin kanssa molemmat aikas poikki, sen verran että on tullut jo äyskittyäkin puolin ja toisin.

Ensi viikolla - eiku: täll'ä viikolla on myös melkoisesti menoa, mutta tällä kertaa ihan yksityistä. Kouluni, armas opinahjoni, Viherlaaksaon yhteiskoulu täyttää huikeat 70 vuotta ja niihin bileisiin meinaan täältä eteläisestä Hämeestä matkustaa tiistaina. Stansta minut niistä kinkereistä kerää pois yhdeksän aikaan ja sitten me tytöt mennään, en tiedä mihin, mutta mä meen, ja Blondi myös. Epsoo on ystävällisesti päättänyt pysyä töissään, saamme lörpötellä ihan rauhassa. Miksei tällä viikolla voisi jättää maanantain tykkänään väliin ja aloittaa siitä tiistaista....?

Kai maar olisi ollut jotain muutakin sanottavaa, mutta en nyt mitenkään muista.
Olkaa siis kiltisti, muistakaa läheisiänne ja pitäkää huolta.


3 kommenttia:

  1. Miten sä jaksat, armas? ♥ Aika hulinaa!
    Mulla on vaikeuksia vielä sen kyydin kanssa. Auto on, mutta kuski puuttuu. Teen kuitenkin parhaani huomenna ja yritän saada kuljettajan jostain. (itse en rattiin "sattuneesta syystä" lähde!) Eihän tarvitse tehdä taikoja, että saisin täällä siivottua? Se on mahdotonta...
    Palaamme asiaan vielä huomenna, jookos?
    Ihanaa marraskuun alkua! Ensi kuussa on joulu... :)

    VastaaPoista
  2. Hulinaa siellä ja hulinaa täälläkin. Muistathan itsekin olla kiltisti ja pitää huolta myös siitä kaikkein tärkeimmästä, eli itsestäsi. t. otto-Kristiina

    VastaaPoista
  3. Kiirettä on pitänyt. Hienoa, että AVH-kerhon avauskokous oli onnistunut.

    Tuota vanhempien välinpitämättömyttä lastensa menoista viikonloppuna ihmettelen. Tosin meidänkin 16-vuotias oli kaverinsa luona yökylässä mutta tiesin vanhempien olevan kotona joten uskalsin päästää. Voi olla, että meillä sitten taas on vähän liiankin tiukka kuri. Mun mielstä kyllä nuorilla pitää olla rajat ja meidänkin mimmi tietää sen. Ei ole kertaakaan tullut vielä kännissä kotiin - onneksi. Terveiset Kirkkonummelta Marja-Leena

    VastaaPoista