torstai 30. tammikuuta 2014

Mitä ihmettä?

Mitä ihmettä? kysyn nyt minäkin. Ja pahoittelen tosi pitkää poissaoloani täältä luolastani.

Jotenkin aika vaan on kadonnut... bittiavaruuteen?

No, onhan tässä tietty ollu vähän puuhasteluakin, mutta ei kait sen tarvitse tarkoittaa sitä että jätetään lukijat tälleen oman onnensa nojaan ja näin pitkäksi aikaa. Hyi Liskis, hyi, hyi.

Vaikka aikaa on kulunut kalenterin mukaan ihan kiitettävästi, tuntuu että maailma polkee paikallaan. Okei, uudet pakkaset ja kevyt lumipeite hurauttivat vuodenulkua mukavasti eteenpän ja aurinko antaa oman osansa. Kohta voi kytkeä autopilotin manuaaliohjaukselle.

Pesue

Koko meidän pesue voi mainiosti. Kerrassaan mainiosti. Tämä muutto on tehnyt meille ihmisille sekä henkisesti että fyysisesti oikein hyvää. Täällä on tilaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olemme tainneet juuri tällaista elämänmuotoa kumpainenkin kaivata pidempään.

Kissat ovat asettuneet tyytyväisinä uuteen valtakuntaansa alkuaikojen parin karkailun jälkeen.

Ja Roosa. Ihana, rakas, höppänä Roosa-vanhus! Hän on taivaassa. Eiku, miten tämän sanoisin, hän elää uutta nuoruuttaan. Kun Lopella jo ounasteltiin edellistä talvea neidon viimeiseksi, on tilanne täällä vallan muuta. Päivitt'äiset laukkaharjoitukset pitävät likan kuosissa ja vatsan toiminnassa. Tokihan jäykkyys jo niveliä karhii, kuulo on heikentynyt ja kaihi rajoittaa maailmankuvaa. Hän kuintenkin ottaa uuden virkansa liikkeen maskottina hyvin vakavasti ja vastaanottaa asiakkaat asiaankuuluvalla hymyllään.

Velhonpaja

Velhonpaja käy ja kukkuu. Tosin laiskanlaisesti vieläkin. Elämä on vaatimatonta mutta niukkaa.

Mutta olihan sellainen tila odotettavissakin alkukuukausina.
Palaamme aiheeseen tuonnempana. Mutta vähän voisin vilauttaa tekemisiäni:


 Elektrolyyttikuparia korukivin.

 Oili-sarjan ranneketju, pronssia

 Kupariranneketju


Ja lopuksi Velhonpajan esikoinen, Velhonkääty.
Käsinpunottua pronssia, tämä kappale on tosin jo myyty, mutta kauken aikaa syntyy lisää. Tässä kivinä ametisti, vaihtoehtoina mm. ruusukvartsi/aventuriini, karneoli/vuorikristalli. Toki teen tilauksesta ihan tilaajan toivomusten mukaisista kivistä.
Houkuttaako? Kysy ihmeessä lisää!
Velhonpaja löytyy myös Facebookista...


Muilta osin  kevättalvi valkenee jokseenkin mukavasti.
Terveydenhuolto- ja palvelupuolella on vähän kankeaa, elokuussa ryhdyin hakemaan minulle kuuluvaa vammaispalvelua Kankaanpään kaupungilta. Jo pelkän lääkärintodistuksen saaminen kesti yli kaksi kuukautta. Sitten kuppasin turhautuneena vähän itsekin hakemuksen kanssa ja jo joulukuussa kävi sossuntätikotikatselmuksen tekemässä.
Nyt sitten vaan odotellaan. Kas kun laissa sanotaan että päätös vammaispalveluhakemukseen on annettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Eikähän se aika ole vielä täynnä.

Niin että täällä lusitaan.

Toinen hauskuus on tämä minun sekalainen allergiani.   Johan piti keskeneräisen juurihoidon päältä paikan irrota niin että juuret olivat vallan valtoimenaan. Siinä kiireessä ei tietenkään ollut sitä, SITÄ puudutusainetta käytettävissä. Hammas juurineen putsattiin siis ilman aineita ja pantiin kansi päälle toviksi. Meininki oli että kahdessa viikossa hammashoitolaan saisivat sen aineen. Onneksi soitin eilen ennen lähtöä ja tiedustelutoimen tulos oli että ei ole ainetta tullut. No enpä minäkään mennyt. Muistutin etten ota vastaan myöskään laskua.

Mutta nyt on Liskonaisella mukavaa hommaa! Ihan kohta on 112 -päivä!

Se tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että piskuinen AVH-kerhomme täällä Kankaanpäässä tekee täsmäiskun paikallisen suurmarketin edustalle jakamaan tuikitärkeää tietoa ynnä vaikka kuumaa mehua.
Onkin ollut vähän ikävä näitä juttuja. Vaikka on meillä oikeesti oikein kiva porukka kerhossa. Viimeksi käytiin keilaamassa, monet ihan ensi kertaa.

Huhhuh!

Sainpa päivitetyksi!
Nyt on vaihdettava ohjelmaa ja puserrettava juttu seuravaan AVH-lehteen.

Ulkoilkaa ja rakastakaa! Silleen saa parhaat irti elämästä!







torstai 31. lokakuuta 2013

Ensimmäinen kuukausi ja vähän henkilökohtaisuuksia...

Miten tämä viimeiset kuusi- seitsemän viikkoa on hurahtanut tälleen? VAastahan mä päivitin?

No oikeesti, liiketoiminnan aloittaminen ei tässä maassa ole tosiaankaan ihan heppoinen juttu. On sitä, tätä ja tuota lappua toimitettavaksi, kirjanpitojärjestelmää ja varaston kokoamista ja varsinkin laskemista. Ja ennen kaikkea rahan, silkan rahan laskemista. Ennen venytettiin penniä, mutta nyt venyy sentit. Aika pitkiksi, väliin tuntuu että olen siirtynyt tuumajärjestelmään.

Noh, ihan odotusten mukaisesti on Velhonpaja lähtenyt käyntiin. Hiljaksiin, mutta ihan mukavasti. eipä tästä mitään yhtäkkistä lottovoittoa kumpikaan odottanut. Maaseudulla ja varsinkin vieraassa maakunnassa on oltava nöyrä ja maltillinen. Puskaradio se on mikä pelaa.

Marjatta tuossa on jo kysellyt kuulumisia. Kiitos vaan kysymästä. On päiviä jolloin iskee epätoivo, on päiviä, jolloin ei ehdi edes henkäistö syvään. Juttu leviää, siellä saa sitä ja tätä, se mies tietää mitä tekee, ajatella, se sai mun Macin toiminaan!
Sitähän se on. Tuntuu hyvältä. Tämä on se mitä varten on vuosikaudet kärvistelty. Nyt korjataan hedelmää.

Tänään oli syksyn toistaiseksi viimeinen jalkakylpyilta. Pitempään mukana olleet lukijani varmasti muistavat innovaationi pelastavasta yrttikylvystä? Luulisin. Se löytynee Velhon kettiö -kategoriasta.

Yhtä kaikki. Velhonpaja hämärtyi tuoksuvaksi luolaksi kynttilöiden ja "nuotion" luodessa tunnelmaa, tuoksuista huolehtivat ruusuöljy, mehiläisvahakynttilät sekä itse kylpyseos yrtteineen ja eukalyptuksineen. Musta kissa lisäsi tunnelmaa. (Kirjava kissa halusi olla Roosan ja McGyverin kanssa asunnon puolella).

Jos muuta haluat tietää ja kokea, Sinun on parasta tulla itse paikalle.

 Mitä tulee minuun itseeni, olen osaltani ottanut liian suuren palan. Mutta onneksi oma puoleni on sivutuote yrityksessämme, teen sen mihin kykenen, mitä jaksan ja milloin jaksan. Seuraavan kerran ajattelin jaksaa tuossa marraskuun loppupuolella kynttilä- ja kivikurssein.

On se vaan onnellista että löysin aika pian täältä lähistöltä oikean Kalevalaisen Jäsenkorjaajan. Jo puhelimessa tunsin että tämä on juur oikea hoitaja minulle ja ensi tapaamisemme jälkeen olin varma asiasta. Mikä onkin ihan hyvä, sillä en nyt ihan äkkiä muista näin vaikeaa iskias- ja fibromyalgiavuotta.

Muuten menee mukavasti. Avioliittomme voi paremmin kuin sen solmiessamme, eläimet nauttivat olostaan, kaikki: neljätoistavuotias Roosa vetää lenkillä ryydlaukkaa niin että tanner tömisee, parikymppinen Tapani Kansa on kirkastanut värinsä entisestään ja kissat, Onerva ja Tytti-pytti ovat parhaimmillaan, suorastaan osoittaneet noitavoimansa ja valjastaneet ne yleiseen käyttöön!

Se vähän rassaa että meidän vammaisten asiat ovat riippuvaisia kuntakohtaisesta tilanteesta. Kaksi kuukautta ja vähän päälle odottelin pelkästään lääkärintodistusta voidakseni hakea vammaispalvelulain mukaista kuljetustukea uudelta kotikunnaltani. Todistuksen sain kevyesti uhkailtuani, mutta se oli virheellinen. Enpä just nyt tiedä itkisinkö, nauraisinko vai peräti raivostuisinko. Lopulta päätin pidättäytyä kaikesta ja tiedustella tulevana tiistaina lääriltä mistä mahtaa olla kysymys ja koska mahdollisesti saisin kupongin jolla voisin hakea sitä kuljetuspalvelua. Tarkoitan että ensimmäisen kerran kävin sitä vietävän lappua varten läärissa 12. elokuuta. Sitten kävin samasta asiasta samalla läärillä syyskuun 11. päivänä.  Muutama päivä sitten sain sen pirun paperin, joka siis oli virheellinen. Rukoilkaa nyt pääasiassa sen puolesta etten sano tai varsinkaan tee mitään harkitsematonta tiistaina...

 Ja poikkeuksellisesti kuvat tulevat jonossa:

 Velhonpajan kylpysuolat.

 Terapia-Tytti lataa itseään syysauringossa.

 Vähän mediajulkisuutta...

 Kekrin aika houkutteli myös Velhovuoren noidat Velhonpajaan.

 Noissa heinäseipäissä roikkuu kymmeniä terapeuttisia rannekoruja.

 Näissä tunnelmissa istuttiin Velhonpajan ensimmäinen Jalkakylpyilta.

Huosiain eli hosio toimii pesuvälineenä tänäkin päivänä. Patojen ja kattiloiden lisäksi hosiolla voi helliä myös omaa ihoaan. 
Oivallinen vehje vaikkapa saunaan!

Jos vielä lisää tahdot tietää, kipaise facessa Velhonpajan sivuilla tai yrityksemme webbisivuilla: http://velhonpaja.fi


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vajaat kaksi viikkoa... ihan lyhyesti

Olenkohan nyt sittenkään harkinnut kaikkea tarpeeksi? Tarkoitan että nyt jo väsyttää ihan kybällä. Työpävät on venähtäneet järjestään puoleen vuorokauteen, mieli tekisi jatkaa joka ilta, mutta tähän mennessä järki on aina voittanut.

Tämä on upeaa aikaa! Ja jännittävää. Ja rahaa palaa ihan sikana. Palaisi ennemmän jos olisi.

Tosiasia on kuitenkin se että homma etenee ja Velhonpaja aukeaa lokakuun ekana päivänä. Ihan normaalisti aamuysiltä. Täällä Kankaanpäässä, Vihteljärven kylässä.

Jos olet jossain tekemisissä Facebookin kanssa, löydät putiikkimme nimellä sieltä. Kotisivut aukeavat viikon sisällä, joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen avajaisia. Silloin osoitteemme on: velhonpaja.fi. Sitten kun linkki toimii, ovat sivut avoinna ja täydentyvät sitä mukaa kun toiminta täydentyy.

Taidan nyt kaataa lasillisen hyvää ja ravitsevaa loppilaista raparperiviintä ja hiljentyä yöpuuta varten. Jatkan  sitten aamulla noitieni kanssa...

Yksityispäivitystä tulee heti kun pääsen taas yksityiselämään... okei, vähän varhemmin.



















Mitä? Kuvako? No okei sitte:


 Yrmeät noidat odottavat kuivumista ja paistoa päästäkseen pukeutumaan ja luudanvarrelle toteuttamaan itseään.

 Meiällä oli viime viikonloppuna suuret juhlat. Liikerakennus täytti 50 vuotta ja olihan Liskiksenkin osallistuttava bileisiin, pistin pystyyn luutapajan. Olisin tehnyt muutakin, mutta viikon varoajalla ei paljoon kykene. Liikerakennuksessa yhtenä vuokralaisenea toimiva kyläkauppias halusi yksinään juhlia eikä puhunut - saati kutsunut kiinteistön muita yrittäjiä mukaan. Outo tyyppi. Mutta hän onkin perussuomalainen ja päävieraaksi hän oli saanut itse Timo Soinin. Kaikkea sitä.

No hyvä on, tässä se Soini:

Ja on siinä  vasemmalla Anssi  Joutsenlahti, eduskunnan varapuhemies, joka samana päivänä juhli seitsemänkymppisiään jumalanpalveluksineen ja kansalaiskahveineen täällä Kankaanpäässä.

Niin kuin nähtävissä on, väkeä piisasi, 
ilma oli kaunis ja kaikilla oli hyvä mieli.
Tuolla vasemman laidan takana on Velhonpajan sisäänkäynti.

Mutta tässä on uusi logomme ja niin ollen myös liikekylttimme. 
Älä siis aja ohitse.