Numeroita, numeroita...

 

 Uusi vuosi, uudet kujeet, sanotaan.

Arkistoni kertoo etten ole viimeaikoina (-vuosina?) langennut minkäänlaiseen hölynpölyyn. Niin nyt on sellaisen aika.

Keskusteltiin tuossa taannoin Ofelian kanssa erilaisista huuhaa-jutuista ja niiden todenperäisyydestä. Onko niihin luottamista?

Noh, minäpä hokasin AVA:lta hauskan jutun. Testin. Jouduin AVA:aan jonkun toisen jutun linkkien kautta... anyway.

 Sorruin tekemään numerotestin, siis selvittämään mikä numero mahdan olla. Ja arvatkaapa mitä? Melkein säikähdin. Lukekaa vaikka:

Elämänpolkunumeroni on testin mukaan 9. Niin se on aina ollut ilman mitään testejä.

Minuuden numeroksi ilmestyi 3, samoin kohtalon numeroksi.

Ja tässä häkellyttävät perustelut:

"9 

Humaanisuus, kaikkensa antaminen yhteiseen käyttöön, jumalallisuus 

Rakastat lähimmäistä niin kuin itseäsi. Olet humanitäärinen, sosiaalinen omatuntosi on vahva, ja maailmanlaajuiset ongelmat koskettavat sinua syvältä. Olet myötätuntoinen idealisti, utopisti joka viettää elämänsä, uhrauksiaan laskematta, yrittäen löytää tai rakentaa paremman maailman. Antaminen tuottaa sinulle suurta mielihyvää. 

Katselet maailmaa avarasti, kokonaisuus on sinulle pieniä yksityiskohtia tärkeämpi. Vedät magneetin lailla puoleesi ihmisiä elämän eri osa-alueilta. He ovat valmiita tukemaan sinua unelmasi tavoittelussa ja huolehtivat puolestasi niistä tehtävistä, jotka ovat liian yksityiskohtaisia tai arkisia kiinnostaakseen sinua. 

Yhdeksikkö- ihminen on suvaitsevainen, eikä hyväksy ennakkoluuloja toisiltakaan. Et arvioi ihmisiä heidän sosiaalisen asemansa perusteella, sinulle on tärkeää vain se, mitä he tekevät - tai voisivat tehdä - yhteisen hyvän eteen. Tasa-arvo on sinulle itsestäänselvyys.

Sinulla on vilkas mielikuvitus ja olet erittäin luova. Erityisen lahjakas olet näkemään sen, mikä ympärilläsi on kaunista, ja osoittamaan sen toisillekin. Tämä taito saattaa arkisesti tehdä sinusta sisutussuunnittelijan, taidemaalarin tai valokuvaajan. Vahva sosiaalinen omatuntosi todennäköisesti kuitenkin ennen pitkää vie sinut politiikkaan, sosiaalityöhön, opettajaksi, parantajaksi - tai vaikkapa lähetyssaarnaajaksi.

Itsehillintäsi on voimakas, ja pystyt viemään aloittamasi taistelut päätökseen. Vaadit paljon sekä itseltäsi että muilta. Ihmisen ja maailman vajavaisuus ärsyttää sinua. Tavoitteenasi on täydellisyys, ja sisäinen pakko ajaa sinua eteenpäin etsimään sitä. Vaarana on kuitenkin se, että ajat vain takaa pakenevaa unelmaa, etkä osaa olla tyytyväinen siihen, mitä olet saavuttanut. Elämällä on sinulle paljon annettavaa, jos vain sallit itsesi nauttia siitä. 

Yhdeksikkö on syntynyt uhraamaan itsensä yhteisen hyvän puolesta. Yksi elämäsi läksyistä onkin oppia olemaan kiinnittymättä liikaa mihinkään materiaan tai ihmissuhteisiin, sillä liian tiukat siteet tuottavat tuskaa.

Saat rahaa selittämättömillä ja odottamattomilla tavoilla: perintönä, lahjoituksena joltakin joka ihailee työtäsi tai ihan vain onnen kantamoisena. Vastaavasti, jos yrität tietoisesti saavuttaa taloudellista menestystä, epäonnistut todennäköisesti surkeasti. Kaikkein menestyksellisin tie yhdeksikölle on antaminen, jakaminen ja uhraaminen jonkin suuremman, jalon päämäärän hyväksi odottamatta mitään vastalahjaksi. Yhdeksikön läksy - ja tie menestykseen - on vanha totuus: mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa.

Olet hyvin romanttinen, mutta rakkautesi on melko persoonatonta, universaalia. Keskityt enemmän omiin unelmiisi kuin toisiin ihmisiin. Jos et ole tasapainossa oman sisimpäsi kanssa, saatat masentua ja vetäytyä kuoreesi. Tällöin sinusta voi tulla epävarma ja katkera - syytät ongelmistasi muita tai koko maailmaa. Sinulla on kuitenkin erityinen kyky objektiivisuuteen ja asioiden sijoittamiseen oikeaan perspektiiviin. Ole siis rehellinen itsellesi, myönnä avoimesti omat puutteesi siinä missä voimasikin ja pyri löytämään tasapaino. Vain silloin pystyt täysipainoisesti tekemään sitä mihin olet syntynyt - rakastamaan koko maailmaa - ja myös itseäsi.

 3

Luovuus, taiteellisuus, musikaalisuus, esiintyminen. 

 Jos numerosi on kolmonen, sinulla on varmasti ylimääräinen annos luovuutta ja kykyä ilmaista itseäsi. Monet kirjailijat, runoilijat, näyttelijät ja muusikot ovat syntyneet kolmosnumeron alla. Sinä olet nokkela, sanavalmis ja nautit huomion keskipisteenä olemisesta. 

Lahjasi esiintymiseen ovat niin suuret, että olet saattanut valita taiteilijan uran jo hyvin nuorena. Kuitenkin taitosi hioutuvat huippuunsa vain kurinalaisen harjoittelun avulla, lahjojesi kehittämiseen täydellisesti sitoutumalla.

Ilmaisukykysi ansiosta sinusta tulee helposti seurueen tähti ja huomion keskipiste. Saatat siksi heittää lahjasi hukkaan tyytymällä seurapiiriperhosen pinnalliseen rooliin. 

Olet optimisti, ja sinulla on kyky selviytyä vastoinkäymisistä. Olet sosiaalisesti aktiivinen ja innoitat toisia aurinkoisella elämänasenteellasi. Olet kuitenkin niin antelias, että sen voi jo laskea viaksi. Raha virtaa pois käsistäsi, etkä suhtaudu velvollisuuksiisi aina kovin vakavasti.

Olet tunteellinen ja haavoittuvainen. Jos loukkaannut, vetäydyt kuoreesi, puhumattomuuteen josta sitten omia aikojasi palaat taas maan pinnalle, naureskellen ja leikkiä laskien, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Masentuneena sinusta tulee ailahtelevainen ja kyyninen. Voit heitellä puolihuolimattomasti sarkastisia kommentteja, jotka saattavat satuttaa syvältä.

Oikein käytettynä ilmaisukykysi voi toimia hyvin voimakkaana innoittajana koko maailmassa, kannustaen ihmisiä ja tuoden heille iloa - ja sinulle sekä onnea että menestystä.

Että semmoista peliä. Aika paljon tuosta allekirjoitan ja tunnistan itsessäni. Kuinkas on Sinun laitasi? Tohditko tehdä testin? Tunnistaisitko esimerkiksi Liskonaisen ylläolevasta arviosta?"

Sielu vuotaa verta

Olenkohan minä läheisriippuvainen?

Ei tämä nyt mitenkään mihinkään varsin liity, kunhan pohdiskelin.


Meillä täällä Lopella selvittiin sittenkin hengissä uuden vuoden häsäämisestä. Kaikesta huolimatta.

Jo muutaman päivän otti pannuun pentujen paukuttelu kylillä samoin kuin jo aaton aamupäivästä alkanut juhlinta. Noo, ääntähän maailmaan mahtuu, mutta se minua aina vaan jaksaa kummastuttaa että ne kakarat saavat ilotulitteita käsiinsä niin ennen aikojaan kuin itse laillisena tulitusaikana.

Vaihtoehtoja on kaksi.

A) täysi-ikäinen kaveri käy kaupassa ja tuo lapsukaiselle kassillisen niitä taivaalle lennätettäviä paukkuja ja toisen kassillisen juotavia paukkuja. Ottaa tietty provikat päältä.

B) isukki täi äityliini käy kaupassa ja tuo lapsukaiselle kassillisen niitä taivaalle lennätettäviä paukkuja ja toisen kassillisen juotavia paukkuja. Ei ota  provikoita päältä.

Kumpi on mielestäsi rikollista?

Noh, haki kuka haki, seuraukset ovat odotettavia.

Täällä Lopella, kirkonkylällä pennut, rakkaat maamme toivot, kokoontuivat suosittuun kuiluun kaupan ja pankin väliin. Alkoi juhlalinen rakettien ampuminen. Sitten joku älypää keksi ryhtyä leikkimään sotaa. Ja sodassahan (oikeassa ainakin) ammutaan kohti. Niin tässäkin leikkisodassa siis tehtiin. Kukaan ei kaatunut ja haavoittuneitakin oli vain yksi. Kohti ammuttu raketti osui nuorta päähän, mutta putosi sitten jalkoihin ja räjähti vasta maassa. Pipo ja etuhiukset kärähtivät, mutta eivät aiheuttaneet sen kummenpaa tuhoa. Mutta se jaloissa räjähtänyt paukku poltti nuoren alaraajat (ilmeisesti myös sulattaen tekstiilit ihoon) II asteen palovammoille.

Onneksi kaveri oli tilanteen tasalla ja sai sammutetuksi liekit lumella ja vei nuoren kotiinsa paikattavaksi. Sittemmin tietty ensiapuun jatkohoitoon.

Onneksi, sillä kukaan muu paikallaolleista ei hievahtanutkaan. Ei nuoret, eivät ohikulkeneet aikuiset.

Oliko se nyt niin paha juttu? Ainahan nuoret lyö pätään seinään, Siperia opettaa.

Minusta se oli paha juttu.

Tuo tapaus täytti - hetkinen... ainakin kahden räjähdysainerikoksen, törkeän pahoinpitelyn, yleisen vaaran aiheuttamisen, ruumiinvamman tuottamisen tunnusmerkit. Kaikki ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Tapaus on nyt tutkinnassa ja seuraamukset tulevat olemaan melkoiset, erittäinkin jos päätekijä osoittautuu yli viisitoistavuotiaaksi. Siinä iässähän rapsahtaa rikosoikeudellinen vastuu ihmisen kaveriksi. Mutta jo vahingonkorvaukset tullevat olemaan melkoiset puhumattakaan lastensuojeluviranomaisten toimista.

Seuraukset saattavat olla tekijällekin, epäillylle elonikäiset.

Toinen tapahtuma kirkonkylällämme samana yönä on ikävä esimerkki sellaisesta mahdollisuudesta.

Poliisitiedotteen mukaan uudenvuoden yönä nuori henkilö ampui käsiaseella juuri avattua paikallista ravintolaamme kohti osuen myös saman rakennuksen asuinosan yhteen parvekkeeseen rikkoen siitä parvekeklasin. Loppuyön, seuraavan päivän ja vielä tänääkin poliisin yksiköt nuuskivat kylillä. Merkillepantavaa on se että tilanne otettiin vakavasti, virkavalta oli ppukeutunut täyteen rynäkkövarustukseen, liivitkin olivat päällä jo ennen autosta poistumista.

Tämä ihminen on aiheuttanut tempauksillaan kaikenlaista harmia jo ihan naperosta alkaen. Ei väkivallan ja päihteiden kierteestä niin vain irottauduta, kun tien on oppinut tuntemaan.

Nyt kylällä sitten kauhistellaan ja päivitellään. "tarttis tehda jotain", "kauheeta!", "mihin tuo nykynuoriso on menossa?"

Tulossa siis mielenkiintoinen comeback vapaaehtoiseen nuorisotyöhön sapattivuoden jälkeen. Meitä ilmiselvästi tarvitaan vielä monessa. Niin hyvässä kuin pahassa. On kuunneltava niitä mukanaolleita nuoria, haisteltava heidän kokemistaan heränneitä tuntoja. Painotan sanaa kuuNNeltava. Poliisi kuulee, nuorisotyöntekijä kuuntelee. Mukanolleille tuo yö ja sen tapahtumat ovat, ainakin osalle olleet järkyttävä kokemus, siitä seuraa aina kriisi, ehkä näkymätön, itse toivoisin että oireet tulisivat piankin esille, niihin olisi helpompi tarttua ja olla avuksi.

 Ai miten tämä Liskonaiseen liittyy?

No kun olen aina vaan se Nuopparin Mummi. En aikoihin virallinen, mutta nuoret, uudetkin tuttavuudet, minua silleen nimittävät. Ja aikuisetkin näissä asioissa puoleeni usein kääntyvät. Ja kun olen se Lopen ainoa sovittelija.  Tosin tätä tapausta en ota soviteltavaksi, tuskin poliisi sitä edes lähettää, mutta jos lähettää, putoaa poliisin pisteet taas aika paljon. Jääväsin itseni jo pomollenikin.

On vuoden alussa aina kivaakin.
Huomenna alkaa taas päävikaisten kausi. Tänä vuonna kokoonnumme peräti kahdesti kuussa ja just nyt kokoamme rahoja kesän kynnyksen retkeen. Me emme mene maailmanympärimatkalle. Me menemme Tampereelle.

Kaikkein kiihkeimmin odotan tulevaa perjantaita. Ystäväni ja Stanstan Tupon lapsuudenystävä Ilkka pitää Riihimäellä jamiklubeja kerran kuussa. Ilkka tekee paljon muutakin. Sinne matkani vie (varmasti: olen tilannut jo taksinkin) ja rakkaat Stansta ja Tuppo tulevat myös!!!!

Ei kai nyt tämän kiihkeämpiä... tulossa ja tiedossa on vuosi, jonka etenemistä odotan innolla. Olen jopa ihan hereillä. Vuosi sitten tuntui etten käynnisty ollenkaan.









Ai niin! (ehdinpä ennen Edit Piafia!)
Rouva Onervalla on TAAS huima. Nyt olin reipas tyttö ja soitin eläinlääkäri Sadulle joka pikapikaa laittoi pillerimääräyksen apteekkiin. Maanantaina  rouva Onerva sitten menee Sadun hellään huomaan ja palaa kotiin melkein neitinä.
Nyt se on loppu! Eikä kyse ole mäntysuovasta...

Mitähän kaikkea ensi vuonnakin ei tapahdu?

Se nyt vaan vilahti ohitse ja loppuun tämäkin vuosi.

Kun taaksepäin ajassa katsoo, tulee aina ihmetelleeksi miten oikein on jaksanut tähän päivään asti. Kun nyt  on kuitenkin kohtuulisen hyvin.

Kuluneena vuonna ei työnteko oikein maistunut. Pakko oli kirjoittaa, mutta kun vuoden viimeinen palkkakuitti saapui, se kertoi karusti numeroilla että toista tonnia vähemmän olin ahkeroinut kuin yleensä.

Se taas johtunee siitä että työnteko ei ole enää hauskaa. Kirjoittaminen ja juttujen tekeminen on aina hauskaa, mutta työyhteisö ei ole hauska. Itse asiassa ei ole enää työyhteisöä. "Tee jos viitsit".

Avustaja ei enää ole mukana sisällön suunnittelussa. Ei motivoi enää tehdä karttaa vuoden hommista etukäteen. Teemanumerot tehdään silleen "viitsiskö joku" -menetelmällä. Ainoa edistys minkä olen saanut yli neljässä vuodessa aikaan on se että palkkiot tulevat tismalleen ajallaan ja palkkakuitti niin ikään.
Ja yllättävän usein kiitokset lukijoilta.

 ***

Kissat kasvaa. Ne ihanat neitokaiset, siskot.

 

Mihin se äippä nyt katosi?

Koko huusholli on vapaata aluetta rellestää ja tytöt nauttivat väljyydestä täydellä sydämellään.  Täydellä sydämellään myös Olga (Korbut) rakastaa. Neidistä on tullut varsinainen keikistelijä ja hellyyden vaatija.  Olga on erityisen rakastunut Roosaan. Roosa puolestaan on ollut ihan tähän päivään asti kovin hämillään moisesta tungettelusta.

Tänään suunta muuttui. Olga ja Roosa ovat rakastavaiset. Molemmin puolin. Hyvä niin. Tilda (Swinton) on liikkeissään huomattavasti räväkämpi. Suukkoja hän osaa antaa hienosti, mutta ei sen kummempia ahdisteluja ole ollut havaittavavissa.

 

Mä en jaksa noita enäääää!

Onerva on ollut kerrassaan ihana äiti. Hän on nauttinut tytöistä kybällä. Joskin nyt, kun koko maailma on pikkulikkojen ulottuvilla, alkaa Onskukin tunnustaa väsähtäneensä.

Tapani Kansa on myös vähän äkeänä. 

Mutta se johtuu vain siitä että kilven uusinnan aika on käsillä. Ei mikään pikkupoika, ensi keväänä juhlitaan kaksikymppisiä.

Ja Tytti-Pytti! Yksinäinen kisu, kukaan ei leiki eikä seurustele hänen kanssaan. Pennut ovat kovin kiinnostavia ja muistissa läikkyy kuvia edellisten kanssa touhuilusta. Vaan Onervapa ei ole Tyttiä laskenut pentujen lähelle ollenkaan.  Niinpä tässä huolehditaan jokaisen henkisestä hyvinvoinnista erikseen. (Ei suostunut kuvattavaksi, siis Tytti)

***

Tänään nostin viimeisen juureksen edelliseltä satokaudelta.

Ei se ei ole Alien eikä mikään sen jälkeläisistä. 

Se on selleri, juuriselleri. Ehkä ensi vuonna selleri on satoisampi...

***

Olen tässä lunastellut vaalilupauksiani ja päässyt sen verran hyvään vauhtiin ja jopa orastaviin tuloksiin että on kiva jatkaa ensi vuonna samaan malliin.

Nyt menen keittämään iltateet jonka kanssa nautimme kivoja juttuja...

 Edessä Aurajuusto-appelsiinitäyte, sitten sienitäyte ja loput jauheliha-juustojuttuja.

Olkaa kuulkaa kiltisti! Ottakaa tosissanne kaikki neuvot ja varoitukset, joita on uudenvuoden yöhön annettu. Silleen voimme jatkaa  ihanaa yhteiseloa ensi vuonnakin.

Edit Piaf:  Älkää nyt luulko että toi työjuttu on ainoa mitä tänä vuonna on tapahtunut. On sillä ollut paljon muutakin, iloa ja surua. Raskaita juttuja. Väliin pelkäsin että se rojahtaa ihan läjään, että sen voimat kerta kaikkiaan vaan loppuu. Ihme muija se on. Niinkuin liskot yleensä. Pala hännästä katkeaa ja eikö se taas kasvata uuden tilalle. Ja menee taas. Mä voisin sitä  Feeniks-lintuunkin verrata. Joskus. Niinku vaikka just nyt.