Rakkaat pölyiset kirjani

Muistatteko kirjahyllyni?

Hani-Hannihan sitä taannoin kyseli. Ja nyt sitten pitäisi paljastaa viisi parasta/rakkainta/unohtumattominta/viihdyttävintä /vaikuttavinta/ kirjaa. Eihän se ole ollenkaan mahdollista. Niitä on niin paljon. Mutta yritetään.

Lapsuuden rakkaimpia ovat Kirsi Kunnaan Tiitiäisen satupuu joka on ihan yhtä vanha kuin minäkin, ...hetkinen, tarkistan.... eiku se onkin vuotta vanhempi.
Erikoislemppareitani ovat Eukko joka aina joi vettä sekä Ville ja Valle ja kaikki muutkin Herra Pii Poon johdolla.

Else Holmlund Minarikin Pikku Karhu sulattaa sieluni ja sydämeni aina vaan ja ikuisesti. Tämän kirjan oppien mukaan tarjoan aina syntymäpäiväkeittoa synttäreilläni...

Sitten kasvoin vähän isommaksi ja käsiini osui Frank B. Gilberth Juniorin ja Ernestine Gilberth Careyn Tusinoittain halvemmealla. Tusinapäisen pentulauman liikkeentutkija-isän (tässä tapauksessa ei siis ollut kysymys mistään firmasta vaan tavoista työskennellä mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti.... äsh, en osaa selittää, lukekaa itse) jälkeläisten muistikuvia lapsuudesta.

Sitten tulivat keskikoulun (joo, olen käynyt keskikoulun, en peruskoulua) äidinkielen esitelmät. Minulle lankesi arvonnassa Ernest Hemingwayn Vanhus ja Meri. Ja se oli kuulkaa menoa! Olette varmaankin hokanneet että olen ihan vain aavistuksen kummallinen ja outo, mutta se kirja kolahti, oikein KOLAHTI! Sen jäkeen ahmin kaaaaikki käsiin saamani Hemingwayt, myös tämän vuosituhannen puolella ilmestynet postuumit jotka leski Mary ja hänen perikuntansa ovat toimittaneet julkaisukuntoon. Tälle miehelle häviävät niin lemmikkini John Irving kuin Gabriel Carcia Marquezkin. Hemingwayltä rakkain on Saaret ja virta, jonka tyhmyyksissäni lainasin "luotettavalle ystävälle", jota ei sen koommin ole näkynyt - eikä kirjaakaan. (jos joku joskus jossain törmää tuohon teokseen, ostakoon sen ja lähettäköön vaikka postiennakolla minulle, maksoi mitä maksoi)

Jaahas, ja mikähän seuraavaksi....? Sanat matkaoppaana. Pieni kätevästi taskuun tai käsväskyyn mahtuva kirjanen elämän viisauksista. Epiktetoksen "Juuri vaikeudet osoittavat, mihin ihminen pystyy" , Hemingwayn " Meidän olisi kaikkien uudelleen keksittävä sydämemme, eikä ajateltava sitä vain silloin, kun siihen koskee" ja monet muut elämän totuudet, jotka ovat itsestään selviä kunhan joku niitä sormella osoittaa.

Pikkusiskoltani, siltä biologiselta puolikkaalta, sain Dinotopian. James Gurneyn matkatkertomuksen Dinotopiaan, maahan ajasta irrallaan.

Kolmenkympin tienoilla löysin Carlos Castanedan, hörhöjen hörhön. Ja hurahdin tykkänään. Tarinoita voimasta, Matka Ixtlaniin, Kotkan lahja..., and the same in english.

En ole koskaan päässyt rehvastelemaan matemaattisella lahjakkuudellani joten esittelen seuraavaksi viidennen kirjarakkaani:
Douglas Adamsin Hitch Hiker's Guide to Galaxy, Linnunradan käsikirja liftareille.
Ei voi selittää, se joko kolahtaa elinkautiseksi tai sitten ei. Lukekaa itse.
Minulla tosin on vain A Trilogy in four parts, oikeesti siinä trilogiassa on viisi osaa.(saa kirjakaupasta suomeksikin) Olisi varmaan enemmänkin jollei Douglas-polo olisi saanut kohtalokasta sydäriä niin nuorena.

Kelpaako, Hanni- kultaseni?

Karhuja liikkeellä!

Stansta komensi hakemaan tämän muurinsa suojista.
Hänellä onkin varmaan mukavampaa
täällä liskonluolassa.

Eikös hän olekin suloinen?
Tuossa ehdittiin siirron aikana vähän rupatella nalle-polon kanssa ja sovittiin silleen että hän saa lähteä jokaisen tähän postaukseen kommentoineen matkaan hellittäväksi.

- Menihän se noin?
- Sniisk, yf, joo niin se meni, ottakaa joo mut mukaanne, on niin kiva nähdä uusia paikkoja.
Mutta muistakaa kertoa mihin minut viette,
niin Liskonainen voi tulla tarkastamaan oloni.

Neljästi kaikkea

Nyt kun kaikki kesälehdet ovat peruuttamattomasti painokoneiden nieluissa, voinkin hyvin nollata pääni ja hoitaa muutaman rästin pois.

Aloitetaanpa tästä, tämä on se yksi miljoonasta -hölynpöly:

1. Neljä työtä jota olen tehnyt

Neljäkö vain?

Ensimmäinen oma, kokonainen ja itsehankkima homma oli pikapesulan piika. Se oli nuorelle naiselle opettavaista. Osaan tänäkin päivänä prässätä ja silittää varttuneempien heimoveljien saapashousut suoriin prässeihin. Samoin naisten röijyt ja ne mustat samettihameet. Tiesittekö että romaninaisen hameeseen käytetään yhdeksän metriä samettia? Nykyään kuulemma riittää kuusikin metriä, mutta siis mieluummin se yhdeksän. Tässä paikassa opin myös vahvan työmoraalin, sillä pärjäsin ihan halvaukseen asti.

Seiskytluvulla (siis viime vuosituhannen) oli kovasti muotia eristää allergiset ihmiset elämästä. Terveydellisiä kieltoja ja rajoituksia oli pilvin pimein. Aikanaan tyäpaikkalääri ilmoitti ettei minun sovi olla missään tekemisissä vaatepölyn ja kemiallisten litkujen kanssa. Siihen päättyi se ura.

Seuraavat yksitoista vuotta menivät lastenteossa ja samaan aikaan järjestörottana ja freelancetoimittajana sekä tiedottajana.
Yhdessä välissä olin koulun kanslistina ja muutaman vuoden kouluvirastossa kiertävänä sijaisena kaikenkielisillä osastoilla.

Huonekalukauppiaana ehdin olla vain pari vuotta kunnes se edellinen lama ja pankkilakko katkaisivat kaupankäynnin kertaiskulla ja konkurssi oli taattu.

Takana on siis 19 vuotta velkavankeutta, vielä kun vuodenvaihteeseen jaksan pinnistellä on se homma hoidettu ja pääsen kunnon ihmisten leiriin, luottotietoni puhdistuvat niihin aikoihin.

Tänä aikana ruokin juhlivia ja työtätekeviä ihmisiä omassa pitopalvelussani ja myin viinaa janoisille milloin kenenkin ravintolassa ja opiskelin baarimestariksi. Tämä ura päättyi taas kertaiskulla elokuussa -99, niin kuin koko elämänikin.

2. Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Nyt on tunnustettava että näitä ei ole yhtään. Ei ole sitä telkkaria.


3. Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Marokossa vietin mielenkiintoisen viikon kauan, kauan sitten. (Matkakertomus kyllä irtoaa siitä vieläkin. Tein siellä ollessani artikkelin sikäläisestä koulutusjärjestelmästä)

Kotimaa on koluttu melkoisen tarkasti lasten kanssa aikoinaan.

Jordaniassa hujahti pari viikkoa ( siitä reissusta lupasinkin jutun)

Palestiinassa/Israelissa olittekin mukana (uusille lukijoilleni: etsi tunnisteista "maailmalla")

Vähän nolona tunnustan olleeni myös rantalomalla Turkissa, mutta se oli vahinko, ihan totta, lähdin vain esiliinaksi.

4. Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Aamu alkaa a:lla, eli ensimmäiseksi tutkitaan maailman tapahtumat ampparreista, sitten tutkitaan kaikki blogit. Jossain välissä on relattava, silloin pelataan. Google ja Wiki(Hiki-)pediat ovat pohjattomat tietolähteet. Oliskohan siinä jo neljä?

5. Neljä lemppariruokaani ovat:

McGyverin opettama makaronilaatikko (vink. siinä on tuoretta tilliä)

Kaikki kanasafkat, mieluusti valkosipulilla ja homejuustolla.

Sieniruoat, (kohta saa korvasieniä,,,,,)

Kaikki kalat, paitsi silakka, sille olen ihan älyttömän allerginen(ja ankerias ja nahkiainen, ne vaan ovat niin ällöttäviä, silliä en myöskään syö!)

6. Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

Öööö, tämä on vaikea. Yhden tiedän, se on vastaremontoitu makuuhuone ensi viikolla.
Olen vaan niin tyytyväinen kotiini ja maailmaani.

Niin kuin huomaatte, en taaskaan paljastanut mitään itsestäni.