Koska olen ollut tästä luolasta lähes vuoden veks, on paljon asioita joita sä et tiedä. Sellaisia juttuja joita olen vuosikaudet käsitellyt täällä. Ensisijaisesti itseäni koskevia, mutta olen jotekin päätynyt käsitykseen että moni on saanut apua, tukea ja oivalluksia kertomuksistani. Näistä tositarinoista terveyspuolelta joita Luoja on avokätisesti mulle suonut.
Kävin tässä sellaisen kahdeksan kuukauden pikaseikkailun keuhkosyövän kanssa. Mutta ei me sit tultu oikein juttuun ja hää pakeni paikalta.
Oikeammin tehtiin sellai lapsensurma.
Kyse oli geenivirheperäisestä adenokarsinoomasta joka osui gastrokirran - ja vastaanotolla myös mun silmääni ennenku lääri kerkes alustavan leikkaussuunnitelmän esittelyn jälkeen sanomaan "mutta..."
- Joo mä näenkin tuosta, onko noita kaks?
- Kuvan mukaan on mutta meidän touhut loppuu ny toistaiseksi tähän, siirrän sut keuhkopolille ihan tänään, sano mun gastrokirra.
No, koepalat kertoi että oli vain yksi pesäke syöpää, se toinen oli ihan räkää, joka toki olis saattanut hyvinkin kiskoa naapurista syöpäsolut itteensä. Yks imusolmuke hiluksessa oli myös vähän ottanut nokkaansa ja koitti kovin pullistella.
Tähän väliin taidan kertoa että viikkoa varhemmin mun poliklinikkaseilailut oli edenneet silmäpolia myöden neurolle. Kun oireet ei oikein rimmanneet mihinkään tunnettuun tautiin ja se mun ikiseuralaiseni, mieleistään puhkeamista odotteleva aneurysmanikin esiintyi ihan kiltisti kuvannuksissa.
Neurolääri sen sit keksi. Ja oitis ryhtyi hommiin. Ensikokeilulla löytyi lääke joka auttoi tyydyttävästi. Silleen että sen silmittömän säryn, oikean silmän ja sieraimen vuotamisen houkuttelema yleinen murhanhimo laantui siedettävään tilaan. Ei poistunut, mutta helpotti oleellisesti mun arkielämääni.
Musta oli tullu sellai hardcore -tyyppi ihan omalla ICD-10 -koodilla.(G44.51)
Siis sitähän mä olen ollu koko ikäni, tulipa yllättäen ja pyytämättä uus tauti kaveriksi. Ja viikon päästä sit se syöpä. Meinas olla vähän rankka talvi, mutta en mä oikeesti tuolle keuhkikselle jaksanu näitten muitten elinkaitusten ja kuolemantautieni ohella ees kulmakarvaa nostaa. Vielä silloin.
Torstaina lopulta kävin kontrollissa (saat ihastella kuvia loppukevennyksenä) ja kattopa paskaa. Ei syöpää missään, eikä etäpesäkkeitä. Se limaklöntti samoin kuin imurauhanen vissiin myös säikähtivät sädetystä, kun niistäkään ei näkynyt edes varjoa.
Kolme sädetyskertaa, kokonaisuudessaan noin satakertaisella yhteisannostuksella tappoi noi kaikki. Ja mikä merkillisintä, en saanut minkäänlaisia sivareita noin suuresta annostuksesta huolimatta. Se on kyllä outoa, kun muhun tahtoo tunkeutua kaikki mahdolliset lääkitykseen ja hoitoon liittyvät ongelmat. Jos oot tuoreempi lukija noista tunnisteista (nykyään ne on kai nimeltään hästägit) löydät kyllä 'taudit' ja 'läärit' sun sellaset jos meinaa ihan vertaismielessä kiinnostaa.
Vaan itte otsikkoon.
Sitä äkkiseltään vois kuvitella että JIPPIII! Syöpä on veks, enää muutama kontrollikäynti ajallaan ja tää Liskis olis terve.
No eihän tää ny silleen mene. Niinku sanoin, tää oli sellai pikasyöpä. On mulla se parantumaton ja pahanlaatuinen verisyöpä visusti tallessa plus muut elinkautiset, ihan vaan ettei toi yksinäisyys pääse vaivaamaan.
Tuo torstainen vapauttava tuomio tekikin källin mulle. Houkutteli PTSDn hereille ja sehän sit kävi kimppuun kuin nälkäinen hyeena haaskalle. Kaikkine tunnettuine oireineen. Sitä vaan äkkinäinen vois kuvitella että nythän on kaikki hyvin, ei mitään hätää. Mutta kyllä mä olen tätä pikavisiittiä näemmä tiedostamattani pureksinut mielessäni, vaikka noitten entisten kanssa onkin ollut paikoin hyvinkin kiirettä.
Koska tästä tuli nyt suunniteltua pitempi vollotus, laitanki sulle ne kuvat luvattuina kevennyksinä ja meenki maate itte. Noitten kissojen viereen.
Puhutaan tästä ens kerralla. Varaudu silloinkin pitkään postaukseen. Kun eka kertaa tähän tutustuin elettiin vuotta 1999 eli neljännesvuosisata sitten. Silloin tää ilmio oli jokseenkin uutta Suomessa. Onneksi ei ole enää ja apua tämän tainnuttamiseen on [maan hallituksesta huolimatta] myös apua saatavilla.
Jos tästä lörpöttelystä jäi jotain mielees, kerro ihmeessä mulle. Jooko.
Ja ne kuvat:
Eipä tää nyt maallikon silmään kovin kummoiselta näytä. Tuossa kuvan vasemmassa alalaidassa se luuraa. Oikeesti se asui oikeassa ylälohkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti