Ensimmäisen elämäni viimeinen päivä

Jaaha.

Se on toi kehomuisti melkoinen kaveri ja elämäntoveri.

Tänä päivänä vuonna 1999 on viimeinen muistamani edellisen elämän päivä, osittain. Enkä ole ihan varma ettei olis ollut jo eilinen. Jaananpäivän vuonna 1999 muistan vielä mainiosti, oltiin keskimmäisen kanssa teatterissa. Lopella Syrjässä nauttimassa Mati Untin 'Hyvää iltaa rakkaat vainajat' -näytelmästä.  

 

Mutta se maanantai... 

Tiedän, että kävin tuolloin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uudesta asunnosta Läyliäisillä, Läyliäisten kirkolla, kuten tapasin sanoa, vaikka oikeampi olis ollut sanoa Läyliäisten asemalla, jota ei sitä kyllä enää ole, mutta Rukoushuone on ja tuntuu pysyvän.

Tiedän myös sen että pysähdyin rupattelemaan ystäväni ja sittemmin hengenpelastajani Sirpan kanssa kylillä ja kerroin kysyttäessä kuinka mun asumisasiat on. Olin keväisen avioeroni jäljiltä vähän niinku asunnoton ja olin viettänyt kesäni vuokramökillä, jolla oli virallinen osoite mutta sillä  ei ollut varsin mitään tekemistä itse mökin sijainnin kanssa.

Tiedän että näin on tapahtunut, mutta muistamisesta en ole ihan varma. Seuraavat muistikuvani ovatkin syyskuulta.

Muistoissani se kesä oli kuuma, nurmet paloivat karrelle, vettä ei vaan satanut (paitsi harvoina vapaapäivinäni), jäähdytyskoneet jäätyivät paksulti. Silti tilastot väittävät että sinä kesänä oli vain kolme yli kolmenkymmenen asteen hellepäivää 26.6.: 30,8 astetta, 13.7.: 30 astetta ja 14.7.: 31,6 astetta (ilmatieteenlaitos). Mä olen aina ollut siinä luulossa että helleraja kulkee 25 celsiusasteessa (!) Näin ne osaa tilastotkin vähätellä.

 

Se kesä oli monella tapaa kummallinen, vaikeakin. 

Olin keväällä päättänyt baarimestariopinnot, panimokoulutus oli vielä loppusuoralla, uusi työpaikkani haettiin yllättäen konkurssiin, silloinen avioliittoni päättyi samaan aikaan kun emännöimäni Urheilutalo myytiin ja oli häivyttävä pois jaloista.

 

Sinä kesänä oli suuren ja kiivaan rakkauden aika. Kaksi särkynyttä kohtasi toisensa, kaksi särkynyttä kohtasi toisensa ja toi lohtua sekä voimaa ottaa vastaan tulevaisuus, kumpikin omalla tahollaan. Se kesä on aina muistoissani ja sydämessäni. Tavallaan se suuri rakkauden kesä pysyy aina sielussani.

 

Se kesä päättyi täydelliseen pimeään, kuolemaani.

Kerron torstaina lopputarinan, jos jaksat olla tässäkin mukanani.

Ei loppukevennystä.