3.11.2019
Mun on sit vuorokauden viimeisillä hetkillä tehtävä tunnustus.
En tiedä kehtaanko edes tätä teille kertoa, mutta, olkoonpa nyt sit varoittavana esimerkkinä siitä mitä näkö- ja hahmotushäiriöt kimpassa saattavat saada aikaan.
Eilen piti keittämäni kuollutta kanaa, mutta tulin paistaneeksi rottinkikorillisen munia.
Mitä tästä opimme?
Emme yhtään mitään.
Believe me.
Mun on sit vuorokauden viimeisillä hetkillä tehtävä tunnustus.
En tiedä kehtaanko edes tätä teille kertoa, mutta, olkoonpa nyt sit varoittavana esimerkkinä siitä mitä näkö- ja hahmotushäiriöt kimpassa saattavat saada aikaan.
Eilen piti keittämäni kuollutta kanaa, mutta tulin paistaneeksi rottinkikorillisen munia.
Ihan vaan siksi että vaikka kuinka tarkoin katsoin että oikea levy
kääntyy kosketuksestani päälle ja tietenkin kuutoselle, se ei jotenkin
onnistunut. Meni väärä levy.
Jo ennenkuin ensimmäinen palovaroitin aloitti esityksensä olin haistavinani savun hajua. Keittiössä oli toden totta savua mutta siellä oli myös liekkejä. Ja niiden rottinkikorissa paistuvien munien savuista sulotuoksua.
Sammutustoimet eivät kestäneet kuin muutaman sekunnin ja tähän kohtaan hoksasi uuden uutukainen, vastikään asennettu toinen varoitin yhtyä ulinaan.
Siivosin minkä siivosin, laitoin kanat jääkaappiin hain Karkailevan Kepakon tarkoituksena sohia se uusin varoitin mykäksi. Ei sammu mokoma.
Eikä siinä muutenkaan mitenkään rehvakas ääni ollut, eteisen varoitin herättäisi kuolleetkin mutta tämä, tämä vehjes huusi läpi koko yön kunnes tytär tuli sen tainnuttamaan. Ja mä nukuin. Tosin kokonaan peiton alla ja tyynyt molemmilla korvilla.
Mutta tästedes en pääse polttamaan sen paremmin rottinkikoreja kuin kananmuniakaan väärällä levyllä . Tytär poisti kahden käyttämättömän levyn valitsimet ja jemmasi ne johonkin mun ulottumattomiin.
Että ihan vitun hyvin olen parantunut AVH:n aiheuttamista seuraamuksista. Saatana.
(tää virke poistettiin mun epikriiseistä perjantaina, mistä lie sinne ylipäätään joutunut, siis ilman vittua ja saatanaa poistettiin)
Savun hälvettyä tarkistettiin vahingot. Kymmenkunta egua, hellan emalipinta ainoat tappiot. Ja ihan silmitön vitutus taas kerran.
Jo ennenkuin ensimmäinen palovaroitin aloitti esityksensä olin haistavinani savun hajua. Keittiössä oli toden totta savua mutta siellä oli myös liekkejä. Ja niiden rottinkikorissa paistuvien munien savuista sulotuoksua.
Sammutustoimet eivät kestäneet kuin muutaman sekunnin ja tähän kohtaan hoksasi uuden uutukainen, vastikään asennettu toinen varoitin yhtyä ulinaan.
Siivosin minkä siivosin, laitoin kanat jääkaappiin hain Karkailevan Kepakon tarkoituksena sohia se uusin varoitin mykäksi. Ei sammu mokoma.
Eikä siinä muutenkaan mitenkään rehvakas ääni ollut, eteisen varoitin herättäisi kuolleetkin mutta tämä, tämä vehjes huusi läpi koko yön kunnes tytär tuli sen tainnuttamaan. Ja mä nukuin. Tosin kokonaan peiton alla ja tyynyt molemmilla korvilla.
Mutta tästedes en pääse polttamaan sen paremmin rottinkikoreja kuin kananmuniakaan väärällä levyllä . Tytär poisti kahden käyttämättömän levyn valitsimet ja jemmasi ne johonkin mun ulottumattomiin.
Että ihan vitun hyvin olen parantunut AVH:n aiheuttamista seuraamuksista. Saatana.
(tää virke poistettiin mun epikriiseistä perjantaina, mistä lie sinne ylipäätään joutunut, siis ilman vittua ja saatanaa poistettiin)
Mitä tästä opimme?
Emme yhtään mitään.
Believe me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti