Mutakakkujätskiä ja muuta extremeä

Vetäsin tuossa ripeet puoli litraa Ingmanin mutakakkujäätelöä.
Ihan vaan koska mä voin. Ja koska tänään on ollut extremepäivä.

Aamutuimaan ystävä herätti mieluisalla puhelullaan, mutta kun olin aikeissa nousta ylös ja kahvinkeittoon eipä ollut jalkoja alla sitäkään vähää mitä eilen. Tai olihan ne toisesta päästä nivusissa kiinni, näin ne, mutta ei niistä mihinkään ollut. Onneksi Harrikka oli kädenulottuvilla ja pääsin enemmittä kolhuitta aamutoimiini.
 
No ne aamutoimet keskeytyi kun kaksi muorta miestä (mulla ramppaa täällä kuulkaa toinen toistaan komeampia ja nuorempia miehiä tämän tästä) ja majoittuivat kylppäriin. Nyt mulla on uutukaiset lavoire ja pytty. Kummassakaan ei ole yhtään ylimääräistä reikää eikä kumpikaan kuse lattialle. Eikä niitä tarvinnut odottaa kuin kaksi kuukautta.

 Hotellihuoneen tyynyllehän usein jätetään puolihuolimattomsti konvehti, mun aamuvieraat jättivät WC-raikastimen. Aika velikultia.

 Pyttyhän tietty liimattiin lattiaan perinteisin menoin ja mä nyt sit väsäsin vuorokaudekesi TSI-portatiivin. En halunnut lähteä evakkoon tässä kondiksessa.

Lopun päivää olenkin sit istunut tässä koneella, väliin rullannut itteni partsille hengittämään raitista ilmaa suodattimen läpi ja tavannut puolueen tavoiteohjelmaluonnosta.

Laps kävi kaupassa ja tuli visiitille alkuehtoosta. Ja koira kans.

Extremet vaan jatkui.
Mutta mähän en pelkää mitään, edes gallialaisten taivas ei tohtisi niskaani pudota. En siis myöskään ranskanbullpastillin hampaita millin päässä varpaistani.
No, niitä jäi sen verran tähteelle että viikonloppuna mennään Mayan kanssa taas puistoilemaan.

 Näitten selityksiin ei tämän enempää tilaa tarvinne tuhrata.