tiistai 17. syyskuuta 2019

Hän on täällä tänään

ja pysyvästi. Jos Luoja suo.

Eihän tää muutto mitenkään ketterästi käynyt ja mm. kaikki kasvit ynnä osa tavaroista on vieläkin Vihteljärvellä.

Mutta mä olen täällä.
Lahdessa.

Ainoa mitä ihmettelen on se etten ole aiemmin älynnyt luolaani tänne siirtää.
Ensinnäkin, tää kämppä puhuu mulle!
Tiedätkö silleen mukavia.
Vaikka edellinen asukas tässä samassa torpassa heitti henkensä, tää on silti lempeä ja hyvä koti.

Tää on koti - ei asunto - vaikka kaikki kamat on vielä purkamatta laatikoista ja säkeistä paikoilleen, vaikka patja on vielä lattialle ja vain yksi kirjahylly kasattuna.

Vaikka tapetit on ihan hirveet, vessanpytty on halki ja siitä puuttuu iso pala, vaikka lavuaasi on pahasti säröillä ja pesukoneen letkunpaikat on tulppaamatta niin että kevyt tulva uhkaa joka kerta kun sitä käyttää.

Ei täällä ole lamppuja katossa sun muuta pientä puutetta on havaittavissa.

Mutta tää on ystävällinen koti.
Tää hiljaksiin tästä sofistikoituu mun näköiseksi kauniiksi ja tarkoituksenmukaiseksi kotiluolaksi ajan mittaan.

Ei ole kiirettä mulla.
Muuttotauti iski, sellainen kuolevaisten kunnon virustulehdus iski ihan kaksin käsin. Niin pahasti että kuopus mut Akuuttiin kuskasi.

Ei ollut keuhkokuumeen vaaraa eikä -emboliastakaan merkkejä. Pelkkä "virusperäinen ylähengitysteiden tulehdustila". Siihen kun yhdistetään vuodenajalle tyypillinen fibromyalgiasetti on tietenkin ihan selvää että kaikki muut hommat jäävät hamaan johonkin.

Tänään sit sairaanhoitajan hellästä suosituksesta aloitin kuitenkin tujakan kortsukuurin. Prednisolonia pari-kolme viikkoa nassuun niin luulis elämän taas voittavan.

Mutta täällä mä olen. Ylen onnellisena.
Likaiset yksityiskohdat kerron sit kun tää naputteleminen sattuu niveliin vähän vähemmän.


 Laps ja lapsenlaps kävi tässä päivänä muutamana kokoamassa yhden kirjahyllyn ynnä kiinnittivät muutaman koukkuruuvin tilatuihin kohtiin.

 Lapsen kanssa lauantaina paranneltiin maailmnaa. Jos tuntuu että viikonlopun jälkeen on parempi elää, se on puhtaasti meidän ansiota.

Tää taulu on keskimmäisen maalaus miekkarista joskus 80 -luvun alkuhämäristä jolloin eduskuntatalon portailla vastustettiin ankarasti tekniikanopiskelijoiden lukuvuoden pidennystä.
Yhteiskunnallisen heräämisen kasvatus on syytä aloittaa mahdollisimman varhain...

Heimon uusi jäsen Espanjansirukoira Maya, ranskanpulla, ranskanbulldoggi, mua hoiti muutaman päivän kuopuksen luona kun oli liiaksi kuumetta jotta mut olis lapsi uskaltanut muuttokuorman keskelle yksinäni jättää.

***
Kerron teille lisää elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta oitis jahka nää napit mut saa loihdituksi parempaan vointiin ja vähemmän kivuliaaksi.
Joohan.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti