Tähän aikaan vuodesta pitäisi ollä jo pyrstö pitkällä kontallaan pihapläntillä.
Ainoa säihke mikä pihalta sattui silmään oli tässä ehtoona muutamana lumen alle unohtunut aurinkovoimainen pihavalo. Sellainen mikä tökätään maahan odottamaan auringonpaistetta jotta se jaksaisi hohtaa pimeässä. Tiedäthän.
Siellä se ressukka yritti tuoda valoa maailmaan puolimetrisen hangen keskeltä. Ressukka. Mutta onnistui sentään ilahduttamaan.
Olen yrittänyt olla hillitty tämän vuoden puutarhuroinnissa. Siis alkutoimissa.
Viimevuotiset chilit jäivät purkkeihinsa syksyllä, kun oli vielä sadon kypsytys heillä kesken. Talven het toimittivat uhkeaan viherkasvin virkaa ja kas, nyt ovat nuput jo kovasti kunnioitettavan näköiset. On minulla toki pari uutta purkillista keittiön kaapissa itämässä, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tomaatit, paprikat ja yrtit ovat mukavalla mallilla niin ikään. Varmaankin tässä lähiaikoina ryhdyn koulimishommiin.
Anteeksi tauko. Olin puhelimessa.
Meininkini oli pitää vapaaviikko tämän viikon senttaamisesta ja tehdä muuta mikä on jäänyt rästiin. No, se hanke kuivui kasaan ja kipaisen alkuehtoosta tutustumaan paikalliseen, ainakin seutukunnalliseen VAPEPAn toimintaan ja kuulumisiin.
Niin, mihinkäs me jäimmekään?
Ei kai mihinkään.
Kissarintamalla on vähän murhetta. Tytti-Pytti on jo yhden antibioottikuurin syönyt pissatautiin, mutta eipä siitä pitkää iloa meille ollut. Kokeilenpa uutta dieettiä, keitettyä kalaa ja ruususuolaa, josko se hepottaisi kisun oloa. Jos ei, soitan taas henkilääkäräillemme Sadulle.
Ihan ajankohtaisesti minua alkoi nyppiä tämä opettaja-asia. Tämä mistä on nyt uutisissa kohistu kaiken päivää. Mitä helkutin horsmahattuja siellä pääkaupungin opetusvirastossa oikein majailee? Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä monen kritisoijan kanssa siitä että nyt tuli tehdyksi monen tahon pitkäaikainen työ turhaksi, työ koulukiusaamisen kitkemiseksi, työ syrjäytymisuhan vähentämiseksi.
Mikä helkutin signaali tuo oikein oli, tuo erottaminen? Eikä liene kysymys vain yhdestä opettajasta, kyse on ilmiselvästi hanskat naulaan -asenteesta. "eihän niille mitään voi, ei kannata edes yrittää".
Siltä varalta että jotakuta kiinnostaa, liitän tähän yhden taannoisen lehtijuttuni:
"LOPEN LEHTI 11/13
Lupa välittää – Licence to care
Tohditko puuttua ilkivaltaan? Tohditko komentaa
naapurin lapsen keräämään heittämänsä roskat kadulta? Vai
välitätkö?
Välittäminen, toisesta ihmisestä välittäminen
on ollut pitkään hukassa. Lopellakin. Tähän on haluttu korjausta.
Viime torstaina julkistettiin LC Loppi/Marskin
vetämä Lupa välittää -kampanja. Tavoitteena on saada ihmiset
näkemään, välittämään. Tavoitteena on saada aikaan vanha kylä
kasvattaa -ilmapiiri, jossa on lupa välittää, lupa tunnistaa
uhkaavat ilmiöt, lupa puuttua.
Projektin vetäjä Ari-Pekka Saario
kertoo hankkeen tavoittelevan ymmärryksen lisäämistä
yhteisöllisyydestä, sekä mm. tunnistaa ihan arkipäivän tasolla
nuoren syrjäytymisen ensioireet, jopa itsetuhoisuus.
”Miksi keskittyä oireisiin, jos voi vähentää
syitä?”
Jo vuosi sitten aloitettu projekti on edennyt
askel kerrallaan, mukaan on saatu useita toimijoita. - Mitä laajempi
joukko on mukana on mahdollista saada onnistuneita tuloksia, Saario
sanoo.
Projektin ja uusien mallien rakennusvaiheessa tuli
esiin monia epäkohtia. ”Vanhemmat ei tiedä tai välitä lasten
tilanteesta!, ”Ei uskalla puuttua, vaikka mieli tekisi!, Nykyään
on helpompi kääntää pää, väistää ja kärsiä huonosta
omatunnosta, kuin puuttua ja saada syyt”
Rakenteilla onkin nyt uusi malli, jossa myös
vanhemmat voivat sitoutua yhteiseen kasvatukseen, huolenpitoon,
välittämiseen. Kun mahdollisimman moni perhe sitoutuu. Tehdään
siis yhteinen sopimus välittämisestä.
Annetaan lupa sanoa minun lapselleni
sopimattomasta käytöksestä tai teosta, minä saan sanoa sinun
lapsellesi ... Samalla sitoudutaan kertomaan tästä sopimuksesta
nuorille ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Kerrotaan että
vanhemmat ovat sitoutuneet tukemaan ja noudattamaan tehtyä
sopimusta, vanhemmat ovat sitoutuneet auttamaan.
Näkyvimmin tämä sopimukseen perustuva
sitoutuminen tulee näkymään kiusaamisessa, ilkivallassa, nuorten
päihteiden käytössä.
Nuoret eivät tänään välttämättä osaa tehdä
eroa oikean ja väärän välillä. - Raja on hämärtynyt ja se
aiheuttaa epäselviä tilanteita, Lopen lukion ja yläkoulun
apulaisrehtori Jaakko Säteri sanoo.
- Parhaimmillaan projektin onnistumista voidaan
mitata ilkivallantekojen, kiusaamisen ja yleisellä paikalla
päihteiden käytön vähenemisellä, Ari-Pekka Saario tiivistää.
Yhteinen sopimus tuo turvaa
Projektitiimi on vakuuttunut siitä että
vanhempien yhteisellä sitoutumisella välittämiseen ja puuttumiseen
arkielämässä vältytään myös vanhempien välisiltä riidoilta.
Ikiaikainen asennehan on ”meidän lapset – naapurin kakarat”.
Yhteisellä sopimuksella pyritään takaisin yhteisölliseen
välittämiseen, kylä kasvattaa -ajatteluun. Projektin vetäjä
Saario sanoo välittämisen olevan nykypäivänä liian vähäistä.
Myös poliisi kannustaa avoimeen keskusteluun ja
vanhempien väliseen välittämissopimukseen. Rikoskomisario
Ari Turunen Kanta-Hämeen poliisilaitokselta tietää
työssään asioiden paisumisen lumipalloilmiöksi kun tilanteeseen
puuttuminen on kulkeutunut vanhempien korviin, siitä on seurannut
jopa rikosilmoituksia ja vanhempien keskinäistä riitelyä.
Viisivuotinen projekti
Lupa välittää -projekti on alkuun suunniteltu
viisivuotiseksi. Kun ensi syksynä toisluokkalaiset aloittavat
lukuvuotensa kannustetaan niin lapsia kuin vanhempiakin mukaan.
Viiden vuoden päästä yläkoulun aloittava nuori on jo tottunut
välittämiseen, tuntee säännöt, jotka ovat yksi välittämisen
osa ja myös tietää miten uhkaaviin tilantaisiin voi vaikuttaa.
Projektiin ovat sitoutuneet LC Loppi/Marskin
kanssa LC Loppi, Lopen kunnan nuoristoimi, Lopen seurakunta, Lopen
yläkoulu ka lukio sekä LC Loppi/MaijaStiinat.
Lisätietoja Lupa välittää -projektista:
Ari-Pekka Saario 050 559 3487, ari-pekka.saario@kolumbus.fi
-jk-v- "Tarkoitan että me täällä Lopella polkaisimme tällaisen kasvatussprojektin käyntiin juuri välttääksemme tulevaisuudessa myös tällaisia järjettömyyksiä omassa yläkoulussamme.
"saa käyttää mutt ei oo pakko..."
Ottaa minua tietty päähän moni muukin asia. Esimerkiksi se että me AVH-ympyröissä lyömme rumpua AVH:n tunnistamisesta ja jaamme tietoa ensihoidon kiireellisyyden tähdellisyydestä, nopeus on aina valttia suurempien vaurioiden ehkäiseemiseksi, olipa kyseessä aivoinfarkti, vuoto tai SAV.
Käyn itse yhdistyksissä ahkeraan puhumassa asiasta ja antamassa neuvoja AVH:n tunnistamiseksi ja siitä selviämisen edellytyksistä.
Omassa kerhossani on kerholaisia, jotka on lähetetty terveyskeskuksesta särkylääkepurkin kanssa kotiin, kun potilas on hakeutunut selkeiden oireiden vuoksi apua hakemaan.
Minulle on jäänyt mysteeriksi, miksi tavallisen kuolevaisen on niin tärkeää tunnistaa yksi katalimmista kansantaudeistamme, mutta hoitohenkilökunnan ei?
Tämä vaatii siis vielä tehokkaampaa sananjulistusta. Sitä jatkan niin kauan kuin henki minussa pihisee. Ja pihiseehän se, minulla on myös astma. (mauton pila, myönnän, mutta ah, niin totta.)
Tjaa, eihän tähän nyt tullut kirjatuksi likikään sitä mitä kaavailin, mutta mennään näillä. Elämä hymyilee, labra-arvot ovat pitkästä aikaa kuosissaan ja pää on selkeä ja mieli kirkas.
Olipas kivaa löytää täältä tekstiä!
VastaaPoistaJa asiaa. =)
Halaus!!!
mun kommentti, pitkä, katosi. Yritän huomenna uudelleen... Susis
VastaaPoistaUpea tuo loppilainen Lupa välittää-projekti. Noinhan sen pitäisi mennä, yhteisellä sopimuksella, niin, että ”meidänkin mukuloiden” mokiin saavat muut puuttua. Googlasin oikein tuon ja huomasin, että siitä oli yle.fi-sivuillakin kerrottu. Ja tuosta opettajan erottamisesta olen ihan samaa mieltä kanssasi. Ja ilmeisesti monen muunkin kanssa.
VastaaPoista