sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Onsku matkii tyynyä


Muuten se nukkuisi Aijan ristipistokissaliskon kanssa tahdissa mutta iso ja pullea massu ei anna myöten. Ihan näinä päivinä odottelen tapahtumia. Onsku jo kovasti hakee hellyyttä ja kehräilee kuuluvasti. Neljäs pesäehdotus on pissitty kumoon. Makuuhuoneessa on pinossa kätilön survival-kit. Pyyhkeitä ja muita pesätarvikkeita. Sänkyynhän se vissiin aikoo pesueensa vääntää.

Koto muistuttaa erehdyttävästi jo ihmisasuntoa. Toistaiseksi ei ole mennyt rikki kuin yksi taulun lasi ja sokerikipon kansi. Molemmat tuhrasin pirstaksi omaa kömpelyyttäni.

Vaihteeksi väsyttää.
Tänään olimme toveri Margaretin kanssa Jokioisissa (ovat kauniisti hoitaneet siellä keskustansa ja julkiset puistot. hyvin kauniisti) piirimme puoluekokousedustajien palaverissa. Käytiin aloitteet ja uusi periaateohjelma tarkoin lävitse, tarkistettiin ryhmän kanta asioihin, ja silleen. Ensi viikonloppuna kokoonnumme Jyväskylään panemaan puolueen (vas) asiat ojennukseen ja valitsemaan puheenjohtajiston ynnä puoluesihteerin. Ei sentään ihan niin suurella tohinalla ja julkisella spekuloinnilla kuin Keskusta, mutta samat asiat ovat listalla.

Ja Liskonainen suhaa ryhmän pikkusihteerikkönä ympäri Laajavuorta melkein kolme päivää.

Paluumatkalla teräskaksikko Margaret ja Hillary (liskis) onnistuivat hankkimaan itsensä eksyksiin. Sinällään taitavaa että Jokioisista Lopelle palatessa käännytään ensin 10-tielle, josta 54-kantatielle ja sitten ollaankin Lopella. Me käännyimme useampaan kertaan ja löysimme itsemme Forssasta. Tulipa siinä tutustutuksi lounaisen Hämeen teollisuuskaupunkiin. Vain Turkka Mali puuttui, eikä hänkään kauaa, Margaretin kruisaillessa kapeilla kaduilla oikeaa väylää etsien mies tallusti lippis silmillä vastaan. Tämäkin vain siksi että Margaret ei totellut kun käskin kääntyä oikealle. Kääntyi vasemmalle, koko aatteen paatoksella.
Kulttuurikierros, kaikki tarpeellinen Forssasta on nähty.

Menen maate.
Huomenna on taas kirjoitettavana ainakin viisi juttua kostoksi kahden viikon "lomasta" ja käynti siellä Kelassa.
Perjantaina jo yritin. Meidän kunnassa Kelan konttuuri on avoinna kahdesti viikossa, maanantaina ja perjantaina. Luulisi olevan helppoa muistaa tämä. Luulisi olevan vielä helpompaa jos painaisi mieleensä palveluajat, vasitenkin kun erikseen ne kävi netistä utsimassa.

Silti oli ihan pakko pyrkiä sinne tismalleen samaan aikaan kun niiden ruokaTUNTI alkoi.

Taidan tehdä leirin toimiston oven eteen huomiseksi, että olen varmasti oikeaan aikaan paikalla.

head ööd.

7 kommenttia:

  1. Ihanasti samaistuttu, Onskulta siis.

    Ja kivasti kirjoitettuja juttuja, siis sulta, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Pakkohan se oli vkl käydä kurkkimassa että joko...Vaikken nettiin ja koneeseen yleensä kotona koske, täällä töissä ihan tarpeeksi!

    Mä olen tainnut olla viimeksi näin kierroksilla omia lapsia odotellessa!

    Hanna

    PS.Sirpaleet tuo onnea, ja sokerin pudottaminen samoin, joten oisko toi sokerikipon kannen pudotus tupalonnea?

    VastaaPoista
  3. Aivan nauruun olen täällä tikahtua, eksyä nyt Jokionen Loppi välillä ja vielä Forssaan mikä ei ole iso kaupunki. Tarkemmin ajatellen aina uuteen paikkaan osuessa voi eksyä, asuin enen tänne muuttoa molemmat paikkakunnat siksi naurut tuli.
    Kisuli on niin autuaan onnellinen kisutyynyn kyljessä, kyllä se väsy sinullakin ohi menee.

    VastaaPoista
  4. Kuitti, kiitti ja keittiön kimppuun! ♥
    Hei, SEhän on jo ensi viikon lopulla, jeee!!! :)

    VastaaPoista
  5. Onpa hauska kuva kisusta ja tyynystä. Melkein on sävytkin kohdallaan, tyynyssä :-)

    VastaaPoista
  6. Ai kun minuu huvittaa tuo tyyny ja kissa :) Ottiko Onsku mallia ja sitten kävi tuohon pötkölleen. Toivottavasti synnytys menee hyvin, ja sänkyyn tietty, mitä sie muuta pesää edes rakentelet.. tuota eksymistä mie en uskalla nauraa enkä kommentoida.Joku on hukannut kokonaisen korttelin Pärnussa, ei siis ole ihme jos auton ratissa eksyilee. Jaa, hieman saan kai hymyillä tuolle Turkka Mali-jutulle :DD

    VastaaPoista
  7. Vai on Suomessakin joku paikka kiinni lounasaikaan... Täällä se on ihan arkipäivää ja niin hmmm raivostuttavaa.

    VastaaPoista