tiistai 24. marraskuuta 2009

Ihan pikkasen pihalla

Kirjoitin vastoin kaikkia tapojani tämän viikon jutut hyvissä ajoin jo eilen. Ja lähetinkin ne. Ja tein yhden haastattelun, jota en kirjoittanut enkä lähettänyt eilen. Teen sen ensi viikon lehteen.

Nyt on sitten vapaata tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantai aamu. Onpa outoa. Ihan on pöhlö fiilis kun ei tarvitse kiirehtiä minnekään, ei tarvitse kirota löytymättömiä vaatteita, ei tarvitse miettiä mihin se ripsiväri muutossa tuli laitettua, ei hörppiä kiireessä liian kuumaa kahvia, ynnä karjua elikoille painokelvottomuuksia, kun ne pyrkivät pyörimään jaloissa vaarallisesti.

Heräsin kuitenkin kohtuulliseen aikaan, puoli yhdeltä iltapäivällä. Kohtuulliseen siten että uni kaihtoi minua yöllä pitkälle yli neljän. Join jonkusen litran mustaherukka-vadelmamehulla terästettyä earl greytä ja se tietty pyrki ulos mainitsemaani aikaan.

Herätys oli ihana. Kaulakuopassa nukkui kerällä pieni tuuhea mytty, jalkopäässä isompi semituuhea kerä ja toisella puolella ruokkoamaton terrieri joka auenneet silmäni hokatessaan päästi häntänsä valloilleen ja väläytti hurmaavan hymyn.
Kevyen houkuttelun jälkeen koira venytti itsensä ihan liki, nenäetäisyydelle tuuheasta mytystä. Ja sai kuin saikin vastasuudelman ja hellän taputuksen. Siltä mytyltä.

Onerva oli jalkopäässä vielä kahden vaiheilla, tullako aamuhellittelyyn vai ei. Ei tullut.

Päivän uurastus oli minun osaltani puolen koiran trimmaus. Toinen puoli jää huomiselle. Ei tottele kädet enää niin kuin kesällä. Sen huomaa myös tässä kirjoittamisessa. Joku on nyt jotenkin vinksallaan, kaikki heittää oudosti hivenen oikealle. Myös se rasiallinen homejuustoraastetta, jota hamusin pakastelokerosta pastalaatikon päälle. Lopulta lakaisin sen lattialta roskikseen. Pah.

Nyt näytän teille vain yhden kuvan, otan lisää teetä, mukillisen apteekkarin yskänlääkettä ja yritän mennä nukkumaan. On vielä sitä tautia tähteellä, yskittää ikävästi ja ääni muistuttaa hyvin läheisesti Paula Koivuniemen puhetta.


Tänään mahtuivat yhdessä iltahutulle. Ei mitään ongelmia. Onerva tarjoutui jo kahdesti leikkimäänkin vauvan kanssa. Ihmeen sukkelasti ne ovat toisensa hyväksyneet, koko sakki.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun näitä kisuja löytyy ihasteltaviksi täältä blogeist. A on allerinen, niin kissaa meille ei valitettavasti voi ihan lähi aikoina tulla. Mutta onneksi täällä saa virtuaalisesti rapsutella:)

    Ja mahtavuutta, vapaapäivät! Toivottavasti yskä lähtee puispuis pikaisesti!

    VastaaPoista
  2. kovin hassua.
    susiksen kommentti on kyllä paikallaan, mutta merkintää ei kuitenkaan näy tekstin lopussa. outoa?

    kiitos kaikille vierailleni, olemme taas uudella kymmentuhannella!

    vapaapäivät on muuten menneet pääasiassa yhdessä yskien ja sängyssä kuumaa juomaa litkien. huomenna pitäisi jaksaa lähteä kolmen päivän koulutukseen. ja jaksanhan minä.

    VastaaPoista
  3. Miekin oon valvoskellut, eikä se ole ollenkaan mulle tyypillistä. Ihana kolmoisherätyskello sulla on <3 Pitääkö mun huolestua noista sun oireista??? Meinasin jo aloittaa...

    VastaaPoista
  4. HANNI: elä turhanpäiten huolestu. mikäs pahan tappais?

    nyt kun on näin sateista ja kaikki maan homeet ja itiöt on keuhkoissani ja nenässäni, aloitin varmuudeksi kortisonikuurin. sekin on ihan normaalia nykyisinä syksyinä.

    laukku sentään on melkein pakattu ja aikas täysi, kun pitää ottaa petivehkeet ja pyyhkeet ja kaikki.... se koulutuspaikka on nääs "kristillinen opisto/josta tulvahtaa sen synkkä jumaluus....", vaikkei ole pieksämäkeä lähelläkään. huonetoveri sanoi pakanneensa jotain lääkettä ja puolitoista litraa limua matkaan. mitähän se sillä tarkoitti?

    VastaaPoista