Kissalisko ja Aapo PItkätossu

Posteljooni, vai pitäisikö nykyään tituleerata iteljooni, toimitti ihan ovelle asti tällaisen ihanuuden!

Oikein täsmätaitohaastepalkinto!

Kuvassa eivät oikein pääse oikeuksiinsa muut kuin nuo kullankeltaiset tyypit,

mutta taustalla on vielä tummempia kavereita paljon.

Aija on omin pikku kätösin väkertänyt (Aijan oma ilmaisu) tuon kisukaunokaisen taidokkain ristipistoin. Paketissa oli tietty pitkä kirje ja kisunmallinen suklaarasia. Kirjeessä vielä toivotus etten ole kovasti allerginen pähkinöille, joita suklaassa on. Olenhan minä. Kovastikin. Mutta ei hätää! McGyver ei ole, niinpä siirrän kisun sisällön hänen mutusteltavakseen, ihan vaikka syntymäpäivän(sä) kunniaksi.

Kiitos Aija!!!!

Ja nyt niitä kevennyksiä:

Aapo Pitkätossu kävi kuvauttamassa itsensä Ikeassa.

Tämä päähine saa selityksensä a) siitä että vauvoille, siis myös Aapolle tapaa toisinaan muodostua karstaa kupoliin. b) sairaalasta on joskus jäänyt matkaan sukka joka on kelpo apuväline öljytyn pään peittoon.
Tyylikäs, eikö?

Hiljaisella viikolla

Tänään oikeastaan aika kohtakin, tuossa viisi minuuttia yli puolen yhdeksän siirryn uudelle vuodelle. Stansta-kulta jo ehti toivottamaankin tuonne edelliseen postaukseen.

On vähän halju olotila. Neljän vuoden työrupeama ja sen tuoma vastuu on takana. Jos nyt ei iäksi, niin ainakin vuodeksi tai pariksi. Eilen minulle valittiin seuraaja. Siis uusi kyläpäällikkö tähän kylään.

On sellainen henkisen krapulan tuntu, on vaikea ymmärtää että se ihan oikeesti on nyt ohi ja toisissa käsissä. En näemmä osaa sittenkään sitä selittää, mutta nokkelampi lukija takuusti hiffaa mistä on kyse.

Huomenna on heti aamusta uusi jännäyksen paikka. Neurokirurgi on viikon verran syynännyt aivojani ja huomenna siis on tuomion paikka. Todennäköistä on että pommi siellä pötköttää ennallaan ja kaikki on siltä osin hyvin. Toisaalta olisi aika kiva uutinen jos tekniikka olisi niin paljon kehittynyt että päähäni voitaisiin turvallisesti lähettää pomminpurkuryhmä. Siihen olisin kyllä valmis vaikka ihan heti. Jäisi luullakseni jokaisen päänsäryn, huimauskohtauksen ja maailman keikahtamisen säikkyminen uuden räjähdyksen pelossa.
Mutta katsotaan.

Kovin pitävät kovaa hintaa ihmisen aivoilla. Saisin ostaa cd-levyllä kuvat aivoistani 30 eurolla. KOLMELLAKYMMENELLÄ eurolla! Tajutonta. Aion silti ostaa nuo viimeiset kuvat. JA näyttää ne kaikelle kansalle. Ainakin teille lukijani.

Viikon työt on tehty tänään ihan virka-ajan puitteissa. En tohtinut ottaa huomista luentotilaisuutta raportoitavaksi, tiedä kuinka siellä läärissä taas väsyn. Perjantaina ajattelin leipoa taas pitkästä aikaa. On nähkääs taas lankalauantai ja pitäjämme punaisella torilla Lankalauantain markkinat ja Liskonaisen on tietenkin maallistuttava aatteen nimissä jakamaan poliittista ilosanomaa kansalle. Sen Velhon keittiön kanelipitkon säestyksellä.

Pääsiäinen vietetään rauhaksiin muilta osin kotosalla. McGyver täyttää sen viiskymppisensä, emmekä juhlakalun vaatimuksesta sitä mitenkään noteeraa. Kuulemma.

Ja lopuksi viikon kevennys:

















Ei nyt tule mitään kevennystä. Yksikään kuva ei suostu siirtymään tänne vaikka puhuisin kuinka kauniita, rohkeita tai viisaita.

Ihmetellään Aapoa toisemman kerran.

Tivolissa

Olin, olin minä tänään aamusella tivolissa.
Eikä sellaista menoa kuka tahansa pääsekään näkemään.

Ja kun Stanstalle lupasin vähän kertoa, lukekaa nyt muutkin, kun kohdalle osutte.

Meillä nähkääs tuossa ihan kulman takana, ei ole kymmentäkään kilometriä matkaa, asuu tivoli. Tivoli Seiterä, jolla alkaa nyt neljäskymmenesneljäs kiertuekausi pitkin maata. Kaikkiaan näitä kiertäviä huvipuistoja on Suomessa neljä.

Näiden tyyppien työkausi alkaa viikon päästä ensimmäisessä kaupungissa. Just nyt tehdään pitkiä päiviä maalaten, kunnostaen, tarkastaen, katsastaen, ihmetellen ja ja vähän jännittäenkin. Perhe on taas koolla pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Väitän että ensi viikon jutusta tulee taas oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Minusta ainakin tuo tivolimaailma huokui raskaan ja vaativan työnteon lisäksi kahmalokaupalla tietynlaista romantiikkaa. Sellaista rähjäistä, vuosisataista perinnettä, jota vain tivoli- ja sirkusmaailmassa voi nähdä.

Kuvitelkaa kuulkaa kun viikon kuluttua tuolta Mustajoen metsistä murahtaa kahdenkymmenen yhdistelmän käynnistysäänet, kun tuo karavaani huoltoautoineen starttaa ja mutkittelee yön hämyssä kapeita, mutkaisia hiekkateitä ensin lähimmälle asvaltille ja siitä letkana kohteeseen. Hyvinkin puolen kilometrin mittaisena letkana. Isoja, kirkkain värein maalattuja jättiläisiä ja kokonaisia huvipuistolaitteita. Takuulla vaikuttava näky.

Minä en tällä kertaa sitä pääse näkemään enkä kuvaamaan, ihan käytännön syistä. Mutta kuvitella osaan.

Tämäkin vaunu tässä on sellainen monitoimivehje. Tällä puolen on seinä täynnä asuntoja, suihkua ja vessaa. Taitaa siellä oikea saunakin olla, juuri tässä vaunussa.
Toisella puolen on siistissä rivissä nalleja, krokotiileja ja muita sellaisia vehkeitä mitä tivolin kilpaheitoissa tai- ammunnoissa tavataan voittaa.

Oma ravintola kokkeineen ja kuudentoista hengen istumapaikkoineen kulkee matkassa kuin ruokavankkurit ennen vanhaan villissä lännessä.

Hauskan näköistä on takuulla kun teekannut ja -kupit sekä pystykärsäiset elefantit (myös vaaleanpunaiset) huruuttavat kahdeksaa kymppiä ohi maisemien.

Vähän kutitteli omiakin jalkapohjia päästä matkaan, viettämään kiertue-elämää.