Nyt se on ohi.
Ne kauan odotetut ja pelätyt hautajaiset ovat ohi.
Hautausmaan Suuri kappeli täyttyi saattoväesta likimain viimeistä penkkiä myöten, omaisten puoli, se ovelta katsottuna oikealla, täyttyi yli äyräiden. Meillä on suuri perhe.
Kappeli oli askeettisen kaunis, tiiliholvein vuorattu ja viherkasvein somistettu. Penkit olivat rauhoittavan tummanruskeaksi petsatut. Sitten edellisen sukumme jäsenen siunauksen sama kappeli oli saanut kokea joitakin muodistuksia kuten tyylikään valaistuksen.
Albinonin Adagion viimeisten sävelten hiipuessa Seurakuntasisar johti lähiperheen ja ystävät viimeiselle tervehdykselle. Yksinkertaisen mutta tyylikkään tammiarkun kupeille kasvoi pääosin sinivalkoinen kukkaketo jota Suomen ja YK:n liput juhlallisesti vartioivat.
Kun Lähiomaista siunataan tulee kuunnelleeksi siunaavan papin puhetta aivan toisella korvalla kuin vieraammissa hautajaisissa. On pakko tunnustaa että tässä puheessa oli totta joka sana. Suurmiehen lähetimme viimeiselle matkalle.
Kun poistuimme kukkien laskun jälkeen tulevalta haudalta syttyi itäiselle taivaalle tämän vuoden upein sateenkaari. Kulta-aarteet kimalsivat molemmissa päissä ja kaksoiskaari oli ehyt ja vahva. Se syntyi varoittamatta täydellisenä ja kun olimme sen kaikki nähneet se katosi silmänräpäyksessä kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Ne kauan odotetut ja pelätyt hautajaiset ovat ohi.
Hautausmaan Suuri kappeli täyttyi saattoväesta likimain viimeistä penkkiä myöten, omaisten puoli, se ovelta katsottuna oikealla, täyttyi yli äyräiden. Meillä on suuri perhe.
Kappeli oli askeettisen kaunis, tiiliholvein vuorattu ja viherkasvein somistettu. Penkit olivat rauhoittavan tummanruskeaksi petsatut. Sitten edellisen sukumme jäsenen siunauksen sama kappeli oli saanut kokea joitakin muodistuksia kuten tyylikään valaistuksen.
Albinonin Adagion viimeisten sävelten hiipuessa Seurakuntasisar johti lähiperheen ja ystävät viimeiselle tervehdykselle. Yksinkertaisen mutta tyylikkään tammiarkun kupeille kasvoi pääosin sinivalkoinen kukkaketo jota Suomen ja YK:n liput juhlallisesti vartioivat.
Kun Lähiomaista siunataan tulee kuunnelleeksi siunaavan papin puhetta aivan toisella korvalla kuin vieraammissa hautajaisissa. On pakko tunnustaa että tässä puheessa oli totta joka sana. Suurmiehen lähetimme viimeiselle matkalle.
Kun poistuimme kukkien laskun jälkeen tulevalta haudalta syttyi itäiselle taivaalle tämän vuoden upein sateenkaari. Kulta-aarteet kimalsivat molemmissa päissä ja kaksoiskaari oli ehyt ja vahva. Se syntyi varoittamatta täydellisenä ja kun olimme sen kaikki nähneet se katosi silmänräpäyksessä kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Lasten Isi kiitti.
Lupasin että Herra kantaa hänet kotiin,
niinkuin on ollut puhe.
Lupasin että Herra kantaa hänet kotiin,
niinkuin on ollut puhe.
396 Käyn kohti sinua
Lowell Mason 1856 |
| 1. Käyn kohti sinua, oi Herrani, tietäni viitoittaa pyhä ristisi. Virteni matkalla soi täynnä toivoa. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. 2. Kun päivä pilvinen tien pimentää, kun synkkä, raskas yö usein yllättää, niin katseen kaipaavan taivaalle kohotan. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. | 3. Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan, murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. 4. Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. Ei tuska yltää voi, kirkkaana laulu soi. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. |
Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
Tämän me tunnemme myös Titanic-hymninä ja nimellä Sua kohti, Herrani.
