Hu-hu-huomenta...

Viime yönä ennen kahta synnytettiin ensimmäinen pentu-polo. Polo sikäli että se ei näyttänyt kovin terhakalta, eikä emokaan siitä kovin kiinnostunut ollut. Vähän nuoleskeli sitä jälkeisten siivoamisen ohella, muttei ohjannut tissille eikä mitään sellaista.

Kuolihan se pikkuinen.

Olen ja McGyverkin on, sellainen eläinrakas ettei kummallekaan tullut mieleenkään ryhtyä kissatainta elvyttelemään. Kyllä kissaemmo itse tietää kannattaako vajavaista lasta ryhtyä hölväämään vai ei.

Pahastuin aikoinaan koiria pennutettaessa siitä väkisin elvyttämisestä silloin kun emo pyrki liiskaamaan jonkun pennun hengiltä. Mutta kalliin rotukoiran kanssa oli vissiin erilaiset moraalit käytössä...

...mutta nyt me mennään Onervan kanssa pusaamaan seuraavaa pentua...

Tulin taas kertomaan

>... että vipinää on piisannut koko viikon.

En ihan käsitä miten silleen taas on päässyt käymään, mutta tuntuu että minulla on liian pieni kalenteri. Se on sellainen taskumalli - vai pitäisikö puhua käsilaukkumallista? Pullistelee se ainakin merkinnöistä.

Se minun versioni Blondilandiassa visiteeraamisesta jää nyt tykkänään arvoitukseksi, muistitikulle tallentuivat vain viime kesäiset purjehduskuvat, mutta ei mitään ajankohtaista. Eipä silti, kuka nyt kahta yöpaitasillaan hipsuttelevaa naisihmistä kovin jaksaisi katsellakaan? Manaatti ja Luikero.

Nyt sentään olen ollut topakka. Peruutin kahden päivän menot. Kyllä. Sekä tämäniltaisen herra-muistaa-minkä-suunnittelupalaverin ja huomisen Kylien kokouksen. (Kiitos Sipulix saamastani postista) Tai, hetkinen? Kolme menoahan minä peruutinkin. Huomisaamuna olisi pitänyt kömpiä Harley Parkinsonin kanssa autoon, jonka oli meininki viedä loppilaisia päättäjiä Hämeenlinnaan seminaariin, ympäristö-, kaavoitus- ja rakennusjuttuja. Arvelin, että jos nyt, tällä
kellonlyömällä yritän yskiä keuhkoni tienposkeen ja hukuttautua sekä ysköksiin että nenästä vyöryvään limaan, ei tilanne takuulla huomenna aamuhämärissä ole yhtään sen viisaampi. Luulisin.

Aamuhämäristä tulikin mieleeni Iltahämärissä.
Eilen alkoi Pohjoismainen kirjastoviikko ja sen kunniaksi vietettiin ympäri Pohjoismaita ja Baltiaa lukuhetkeä Iltahämärissä. Se oli jänskää. Kaikkialla, yli kahdessa tuhannessa kirjastossa, koulussa.... sytytettiin samalla kellonlyömällä (aikavyöhykkeet pitää muistaa)kynttilä säkkipimeään huoneeseen. Salillinen yleisöä matkasi kauas, Suomen sodan aikaan, kun Vänrikki Stoolia luettiin sekä alkukielellä että Paavo Cajanderin suomennoksena. Muissa maissa luettiin samaa runoa niin ikään alkukielellä ja kunkin korville sopivalla äidinkielellä.
Upeaa!

Eräs Naantalilainen nainen odotti lasta,
puolitoistavuotta raskaus kesti,
hän synnytti viimein onnellisesti mutta lapsi syntyi keskosena

mikko perkoila/arvaa harmittiko

Minua alkaa epäilyttää tuon kissapedon raskaus. Ämmä hakee paikkaa, nuuskii kaikki kaapit ja komerot ynnä muut piilopaikat. Juoksee pissalla alvariinsa ja söisi kaiken mikä eteen tuodaan ja enemmänkin. Mutta ei pukerra niitä pentuja. Vaikka massu on möyriviä kuhmuja täynnään ja tisseistä tihkuu maitoa. Ei kai sillä sentään niin kovat ilmavaivatkaan voi olla. Eihän?
Jännityksellä odotamme.

Mitäs muuta? Huomenna tuumin nukkua juur niin pitkään kun nukuttaa. Sitten johonkin aikaan voisin ryhtyä seurustelemaan poliisin kanssa. Selvittääkseni minkälaisen ilmoituksen instanssi tänä vuonna haluaa joulunavaustapahtumasta tehtäväksi. Ai että onkin jänskää!

Tämä nyt on kuitenkin pakko näyttää teille:

Kuka arvaa, mistä tässä on kyse?

Tulin vaan kertomaan...

... että takana on rankka työpäivä, (miten eläkeläisellä voi sellainen olla?) enkä jaksa tänään kertoa mistään mitään.

Käykää Blondin luona lukemassa hätäisimmät... Josko huomenissa, vapaapäivänä olisin reippaampi.