sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Helle! Siitä suomalaiset tykkää...

Eikös ennen muinoin lihavat naiset pantu höyrykaappiin hikoamaan laihtumisen nimissä?

Kuinkahan paljon mä laihdun tuolla pihalla puurtaessani tänään? Vai pitääkö olla erikseen se kaappi?

(Edit Piaf: Se ei ole uskaltanut edes vilkaista lämpömittariin. Eilen se kirkui kun pohjoisen puoleisessa varjossa oli alkuehtoosta 27 ja jotain astetta. Celsiusta. Mutta nyt se kuitenkin meinaa mennä uuteen huvimajaansa kahville ja viimeiselle tupakilleen...)

 

Tänään tonne roudataan vielä soffa. Sellainen runkosängystä väsätty, että on sit se luvattu yöpymäpesä.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kymmenen vuotta.

... ja vähän yli.
On pitänyt vähän iloista kiirettä tässä viime päivinä, enkä ole muistanut koko merkkipäivää.
Vaan niinhän Liskikseltä ja McGyverilta tapaa myös hääpäivä unehtua. Ihan jokaikinen vuosi. Myös se kymmenes. Kihlapäivän me kyllä muistamme visusti. Sitä myös juhlimme joka vuosi ajallaan. Usein kesän päättäjäisten merkeissä, silloin nautimme kesän toiset ginijuomat. Ensimmäiset nautitaan silloin kun kesä on sekä tilastollisesti että termisesti taatusti käsillä. Näiden ajankohtien välillä ei giniä tässä luolassa nautita.

Mutta tuohan oli vain lämmittelyä.
Varsinainen juhlinnan paikka on tässä:

http://liskonainen.blogspot.com/2008/07/hei.html

Ensimmäinen postauikseni blogien ihmeelliseen maailmaan. Sittenmmin olen vallan riehaanatunut tuolla laajaemmalla tantereella, Facebookissa. Jopa niin ahkeraan että matkalla on siunaantunut toista kymmentä erityyppistä ryhmää ylläpidettäviksi. Valtaosa on vammaisryhmiä, mutta toki tietenkin poliittisia tiedotussivuja ynnä keskusteluryhmiä.

Mutta nyt kohotamme maljan kymmenvuotiaalle Liskonaiselle ja hänen luolalleen!

Näyttäis olevan Saskia -merkkistä kivennäisvettä tässä maljassa.

Tsin tsin.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kohennusta

Nysse on siinä!
Joskin toki vähän on tuunattavaa. Aika näpertämistä nää hökötykset vaatii ja vähintään kolme ihmistä, yks lukee (lue: tulkitsee) ohjeet, toinen soveltaa ja kolmas tekee työn. Nämä tuontituotteet ei ole hirmuisen eettistä kamaa, veikkaan että pienet kiinalaislapset on omilla pikkukätösillään tämänkin valmistaneet, mutta lahjahevosen suuhun ei ole vara katsoa.

 Pihapiiri muuttui taas monta askelta lähemmäs tavoitetta. NaM.


Ei, tämä ei ole kiipeilyteline, vaikka kokoaminen sai väliin hassunhauskoja piirteitä ja näky muistutti paikoin aikuisten puuhapuistoa. Valmis ja napakka tönö siitä tuli, lämmin kiitokseni ystävälleni ja hänen tyttärelleen ja vävylle avusta. <3 br="">
(Edit Piaf ei nyt ymmärrä miksi tuo HTML-pätkä ei tuosta poistu. Oli meininki vaan sydämenkuva siihen...)


Naapureiltakin saa olla näkymättömissä. Eipä silti, ei mun naapureissa mitään valittamisen aihetta ole, pikemminkin päinvastoin.

Kun Pimun kanssa käytiin iltajuoksuilla panin merkille että totisesti on kovin suojassa katseilta tuo pihamaani. Tarvinnee virittää raivuri ja pilkkoa pätkiksi tuo ojanvarteen riehaantunut pajukko. 


 Pimu, englannin springerspanieli, 5 v. valkkasi tänään iltaleikeille Pimunpelto III:en. Hänellä on myös Pimunpelto I
Tässä hän ravaa Pimunpelto kakkosella.
Näillä pelloillaan hää saa pelmuta vapaasti, paitsi niinä vuosina jolloin on kylvetty syysviljaa, tai viljaa ylipäätään. Viime vuonna oli viljavuosi, nyt taas muutaman vuoden rehulla nää juoksuradat. Se on Pimun mielestä hyvä juttu. Toki näilläkin pelloilla on rajoituksensa. Pesimäaikaan meillä ei ole vapaana mitään asiaa noille vainioille. Eikä vapaana yhtään mihinkään. Vaikka Pimu, niin lintukoira kuin onkin, on oppinut olemaan piittaamatta luontokappaleista, koskee metsästyslaki myös meitä täällä maalla.


Mustekala on ihan välttiskaveri lenkillä. Hän ihan itte huolehtii sen matkaan kun Mamin kanssa lähdetään. Useimmiten hän on jo ovella tuo lelu suussaan mua vastassa kun on aika.


Loppukevennyksenä kierrätystä ja saattohoitoa.

Olkaa kiltisti ja siunakkaa ittenne mun on maatamenon aika.