Voi rakas lukijani, ollut vähän vikkelä vuosi tuon terveyden kanssa.
Vaikka aina kyetessäni olen puuhastanut kaikkea hauskaa ja hyödyllistäkin.
Mähän siis harrastan sekä huonekasveja että parvekepuutarhurointia. Nykyään joudun noissakin turvautumaan syyttäjän apuun. (mulla on uus avustaja, aloitti tammikuussa ja julkisesti hän esiintyy 'syyttäjä' -pseudonimellä. Olen siis pari kertaa viikossa viranomaisvalvonnassa, hän kun on siviiliammatiltaan oikeesti syyttäjä)
No, näissä kasvatuspuuhissa tuleen ennemmin tahi tuonnempana multaongelma. En kykene edullisia suursäkkejä käsittelemään ja vaikka kuinka ostaisin kaupparyhmän halpismultaa, käy sekin kuluksi. Kerään talteen vanhat mullat ja maustan niitä, no, siitä seuraavaksi.
Sit tuo kasvuvoima.
Kaihdan teollisia lannoitteita kaikin voimin. En a) luota niihin ja niiden eettisyyten ja b) en pidä niistä.
Niinpä olen valmistanut itte kukkapissaa silleen hedelmänkuorista ja kananmunankuorista fermentoimalla. Ai niinku miten? No siten että pilppuan pieneksi banaanin-, appelsiin, ylipäätään sitrusten ja munien kuoret, pyttyyn, vettä perään ja kansi kiinni. Muutaman tovin päästä onkin kämpässä mehevä kasvun tuoksu. Rehut tykkäsivät, mutta kesti kotvan että opin laatimaan riittävän pienet satsit valtaisten hajuhaittojen minimoimiseksi.
Sit tuli kesä ja ilmoitus EU-komission projektista.
Niinku bokashoinnista.
Olen jo vuosia sitten liittynyt FBn Bokashiryhmiin, vaan en ole saanut aikaiseksi itse toimeen rytymistä. Jo senkin vuoksi että nuo tarpeet, astiat sun muut ovat melkoisen tyyris setti pieneläkeläiselle joka tärvää rahansa apteekkiin ja sairaaloihin. Osui siis silmään tarjous josta ei voinut kieltäytyä.
Vielä isompi hyöty tähän osallistumisesta oli se että tuossa kymmenen kokeilijan ryhmässä koko touhun idea aukeni ihan uudella tavalla ja kertaheitolla.
No niin, itse asiaan.
Enste niitä pyttyjä piti tuijotella parisen viikkoa ja koittaa löytää viidakostani heitille pysyvä ja hyvä majapaikka. Parveke olis ollut muuten oikeinkin hyvä, mutta kun tuo hellekausi olis varmaankin räjäyttänyt kokeiluni taivaan tuuliin liian kuuman ympäristön myötä. Kas kun bokashipytty tuottaa ihan itte melkoisesti lämpöä.
Seuraava ongelma oli biojätteen loihtiminen jotta olis päässyt kokeilun alkuun. Kas kesäaikaan mun huushollini ei tuota lainkaan hävikkiruokaa - jollen oĺe erehdyksessä kissoille "paskaruokaa" mennyt hankkimaan. Sen ne jättävät syömättä, koitavat peitellä minkä kerkeevät ja sit se jo onkin hävikkiä. Oivaa ruokaa BB-taloksi nimeämälleni pytylle.
BB-talo?
No eikös se formaatti ole sellainen että suljettuun tilaan tungetaan väkeä ja sit seurataan niitten touhuja yötäpäivää kunnes soppa on valmis? En tiedä, en ole koskaan katsonut.
Vaan tuleehan mulle kasviroskaa tuon harrastukseni myötä. Ei kun palasiksi ja kissanevään sekaan ja purut perään. Niitä puruja on kahta sorttia, aktiivihiili sitoo joutavat hajut ja niitä aiheuttavat haitalliset pieneliöt ja suotuisia mikrobeja sisältävä rouhe yllyttää luontaiset hajoamismikrobit tehtäväänsä. Bokashoinnin ideahan on se fermentointi.
Muuten ei tule suotonestettä, jota me harrastajat usein ihan pissaksi nimitämme. Tää on kunnon kamaa. Sillä kasteluveteen laimennettuna saadaan pienessä ajassa ihmeitä aikaan! Niinku helkkarin maukkaita tomaatteja partsilla. Ja nopsempaan kuin mihin olen varhempina vuosina tottunut.
No joo. Näin pitkällä mä olen tämän uuden harrastukseni kanssa. Tässä viikonlopun mittaan olis meninki aloittaa se uuden pytyn täyttäminen. Se on näin talvisaikaan kenties vähän nopeatempoisempaa kun alkaa syntyä kuoria erilaisista hedelmistä ja vihanneksista. Mähän en ole saattanut ihaa enkä lihatuotteita nauttia vuosikausiin yhden pieleen menneen leikkauksen jälkeen, sisukset vaan kieltäytyivät käsittelemästä sellaista moskaa. En mä nyt ihan vegaani ole, mutta ruokavalio on melkoisesti sairauksien vuokai muuttunut - toki mun kannaltani parempaan ja terveellisempään suuntaan. Eikä silloin oikein tahdo tuota fermentoitavaa kamaa syntyä. Kas kun monet asiat syön kuorineen kesät talvet, niinku perunat ja porkkanat ja.... Mutta näin talven kynnyksellä alkaa tulla eteen luonnonpakkausten jatkokäsittely, niinku juur sitrusten, banskujen sun muitten.
Tästä projektista on tullut mulle paljon iloa ja kevennystä omalletunnolle. Saan aikanaan kunnollista kasvumultaa edullisesti, loppui biojätteen keräily mitä kummallisimmin keinoin jotta eivät homehdu ennen aikojaan - kas kun en ihan hirveen taajaan jaksa sähkärillä vaeltaa taloyhtiön jätelaareille. Ja mun huonekasvit kukoistaa. Kaikkein tähdellisintä lienee kuitenkin se että nyt ei mitään käyttökelpoista pääse hukkaan. Mä inhoan roskaamista ja joutavia pakkauksia joista on sit ihan hemmetin hankalaa päästä eettisesti ja ekologisesti eroon. Mun mieleni ei vaan taivu turhien asioiden roskiin heittämiseen. Ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, niinku justiinsa noihin ylipakattuihin elintarvikkeisiin. Mun mielestä vähempikin piisais.
https://cities2030.eu/
