Kohennusta

Nysse on siinä!
Joskin toki vähän on tuunattavaa. Aika näpertämistä nää hökötykset vaatii ja vähintään kolme ihmistä, yks lukee (lue: tulkitsee) ohjeet, toinen soveltaa ja kolmas tekee työn. Nämä tuontituotteet ei ole hirmuisen eettistä kamaa, veikkaan että pienet kiinalaislapset on omilla pikkukätösillään tämänkin valmistaneet, mutta lahjahevosen suuhun ei ole vara katsoa.

 Pihapiiri muuttui taas monta askelta lähemmäs tavoitetta. NaM.

Ei, tämä ei ole kiipeilyteline, vaikka kokoaminen sai väliin hassunhauskoja piirteitä ja näky muistutti paikoin aikuisten puuhapuistoa. Valmis ja napakka tönö siitä tuli, lämmin kiitokseni ystävälleni ja hänen tyttärelleen ja vävylle avusta. <3 br="">

(Edit Piaf ei nyt ymmärrä miksi tuo HTML-pätkä ei tuosta poistu. Oli meininki vaan sydämenkuva siihen...)

Naapureiltakin saa olla näkymättömissä. Eipä silti, ei mun naapureissa mitään valittamisen aihetta ole, pikemminkin päinvastoin.

Kun Pimun kanssa käytiin iltajuoksuilla panin merkille että totisesti on kovin suojassa katseilta tuo pihamaani. Tarvinnee virittää raivuri ja pilkkoa pätkiksi tuo ojanvarteen riehaantunut pajukko. 

 Pimu, englannin springerspanieli, 5 v. valkkasi tänään iltaleikeille Pimunpelto III:en. Hänellä on myös Pimunpelto I

Tässä hän ravaa Pimunpelto kakkosella.

Näillä pelloillaan hää saa pelmuta vapaasti, paitsi niinä vuosina jolloin on kylvetty syysviljaa, tai viljaa ylipäätään. Viime vuonna oli viljavuosi, nyt taas muutaman vuoden rehulla nää juoksuradat. Se on Pimun mielestä hyvä juttu. Toki näilläkin pelloilla on rajoituksensa. Pesimäaikaan meillä ei ole vapaana mitään asiaa noille vainioille. Eikä vapaana yhtään mihinkään. Vaikka Pimu, niin lintukoira kuin onkin, on oppinut olemaan piittaamatta luontokappaleista, koskee metsästyslaki myös meitä täällä maalla.

Mustekala on ihan välttiskaveri lenkillä. Hän ihan itte huolehtii sen matkaan kun Mamin kanssa lähdetään. Useimmiten hän on jo ovella tuo lelu suussaan mua vastassa kun on aika.

Loppukevennyksenä kierrätystä ja saattohoitoa.

Olkaa kiltisti ja siunakkaa ittenne mun on maatamenon aika.

Ihan pihalla

Nyt on vissiin pimeimmän uuden kuun aika kun ei taas uni maita pitkään.

Mukillinen vahvaa ranskalaista maitokahvia (eläköön leipäkirkot ja rikkaat, jotka hyljeksivät ihan kuranttia elintarviketta että me köyhätkin päästään herkuttelemaan asioilla joihin ei tulis mieleenkään tärvätä vähiä eläkerahoja), eilisen pyykin viikkaamista ja uuden pesemistä, pihan kitkemistä ja pohjakankaan asennusta. Siitä on mun torjantaipäiväni tehty.

 

 

Meille muuttaa tänään paviljonki -nimellä myyty pihamaja (kiitos pikkusisko Riitta), täytyyhän hällä paikka olla että sisko saa mieluisan yösijan tulevalla viikolla.

Kerta.

 

Tämmönen tulee. Kalusteet ja kasvit sun muut herkut on valmiina. Vain pohja puuttuu, eikä sekään kauaa.

(Mulla on väkevät kipunapit, että saan tämän rojektin valmiiksi tänään...)

Kesän iloja ja vähän sitä toistakin laatua

Kun mun luolaani on änkeämässä uusi lukijakin, mun lienee kohteliaisuussyistä piipahdella ittekin täällä. Vai kui?

Ekaks ihan suloisia uutisia.
Mä olin tuossa juhannuksen alla viikon Asikkalassa. Sen verran kyyneltä irtosi että viimein laskimme viime maraskuussa ikiuneen vaipuneen äitini uurnan sukuhautaan lähiperheen kesken.

Muun ajan sain viettää sisareni ja lasteni ja lastenlasten kanssa.
Tuo viikko oli myös varsinainen kuntoutusloma. Mennä tohelsin juur kävelemään oppineen tyttärentyttären kanssa ja perässä, ilman Targaa olisin jäänyt kuin nalli kalliolle.

Se vähän kurjempi puoli liittyy mun terveydentilaani. Niinkuin vanhat lukijani muistanevat, olen osunut kahden aika kohtalokkaan hoitovivirheen uhriksi. Niistäpä ajan ja osin hoitamattajättämisen, silkan laiminkyyönnin vuoksi kehkeytyi elinkautiset ongelmat, joita sit pari-kolmekin kertaa vuodessa kirurgisesti koitetaan korjailla.

Nyt mä sit viimein tokeennuin toimiin ittekin, tosin kirurgini usuttamana. Teen taas kerran potilasvahinkoilmoituksen korvausvaatimuksineen. Tällä kertaa siihen sisältyy myös vakava valitus hoitamatta jättämisestä.

Vai mitä olette mieltä siitä että mun dg -luoettelossa keikkui toistakymmentä vuotta 'alcoholismus'? Sen sinne joku tk-lääri muinoin tökkäsi kun maksa-arvot oli niin hirvittävän korkeat ja rasvamaksa hyvässä kenitysvaiheessa. Tutkimatta sen tarkemmin muita mahdollisia syitä, pyynnöistäni, dokumentoiduista pyynnöistäni huolimatta.

Vaan kappas, kun viimein, erinäisten voimatoimien myötä sain ns oikean tk-läärin joka otti oikein huolekseen selvittää miksi maailmassa ihmisellä on noin tuhoisan korkeat arvot. Ei tuollaisa saa ryyppäämällä kukaan aikaiseksi. Siinä selvitystyössä todettiin mm. että mun sappitiehyet, ne jotka tuhoutuivat leikkausonnettomuudessa vuonna 2002, olivat vallan paskana, sellaista turvonnutta hyytelöä ja väylä maksasta ulos oli tiukasti tukossa, strikturoitunut, sanotaan läärikielellä.

No niitä sitten kiiruusti mun alueen keskussairaalassa aukomaan. Mä kyllä leikausaamuna kirurgille sanoin että turhaa tulee olemaan sun työsi ja vaivasi mun  maksan suhteen, edelliset viisi yritystä eivät onnistuneet ensinkään eikä tule tämäkään onnistumaan. Eikä onnistunut. Lääri oli happaman näköinen ja sanoi että lähettää mut tykkänään Meilahteen HUS:n Kolmiosairaalaan, pelkästään sisäelimiin ja erityisesti maksansiirtoihin erikoistuneeseen hoitoon.

Eipä maksansiirrosta ollut kyse, mutta kun asiansa osaavat ja kunnon vermeillä varustetut kirurgit pääsivät porakonein (uskokaa vaan, näin seisoo leikkauskertomuksessa) murtautumaan mun murheelliseen maksaani ja istuttivat proteesit tiukasti paikoilleen, muuttui koko maailmani.

Viidessä vuorokaudessa maksa-arvot, jotka siis olivat kolmi- ja nelinumeroiset, romahtivat neljännekseen ja kuukauden kuluttua net olivat kuin nuorella tytöllä, jopa rasvamaksa oli kadonnut. Että se siitä alkoholismista ja ryyppäämällä ittensä tuhoamisesta! Tästäkin aiheesta rupatellaan potilasvahinkolautakunnan kanssa.

Jätetään tuo verisuonijuttu toiseen kertaan.

Että tällaista menoa soterintamalla täällä pohjoisessa Satakunnassa.
Muina aikoina mä olen viimeiset reilun kolme vuotta taistellut hallituksemme järjettömyyksiä vastaan, osassa olemme saaneet eräväoittoja, mutta koko sota on vielä lopullista voittota vailla. Hallitus istuu tiukasti Audinsa takapaenkillä kuin  täi tervassa. Ja loihtii toinen toistaan tuhoisampia lakiesityksiä kävellen surutta kaikkien kansainvälisten sopimusten ja eritoten perustuslain ylitse.

Mutta tänään mulla on uus tukka. Taiten leikattu ja taiten väritetty, ne kuuluisat harmaat raitani visusti tallessa.

Perinteisenä loppukevennyksenä Mummin ja Prinsessa Lilianin iltapäiväkävely, olkaapa niin hyvät:

Edit Piaf tässä , tuo Liskis kun ei ole taas kohta puoleen vuoteen luolassaan visiteerannut, näyttää siltä että Bloggeriin on tullut jotain uusia kommervenkkejä. Ei suostu näyttämään videota, ei suostunut ottamaan vastaan kuvaliitettä eikä nyt suostu poistamaan tuota toimimatonta videonpätkää. Ehkä me yhdessä keksitään konsti tähän, siihen asti saat tyytyä pelkkään tekstiin, Sori siitä,