perjantai 12. elokuuta 2011
Oxfordista itään
Täällä Lopella alkoi koulutyö eilispäivänä. Samana päivänä Liskonainen rullasi lukiolle kameroinen kaikkineen. Tapaamaan brittiläisiä partiopoikia.
Olivat olleet vähän reissussa nuo Oxfordin pojat, lähteneet jo Jaakonpäivänä Tanskan kautta Ruotsin Jamboreelle ja sieltä viime perjantaina tänne Lopelle hostaukseen. Niitä Oxfordin poikia oli kaikkiaan neljäkymmentä, mutta vain kymmenen niistä osui pitäjäämme, muut muualle.
Kävivät siis kierroksella uutukaisen koulurakennuksemme uumenissa. Tutustuttiin ATK-luokkaan, kemian ja fysiikan luokkiin ja labroihin ja visiteerattiin yhden ysiluokan luokanvalvojan tunnilla.
Kivoja poikia olivat, kovasti hanakoita keskustelemaan ja kertomaan retkestään ja kokemuksistaan ynnä vertailemaan vastaavan kouluasteen eroja sikäläisen ja täkäläisen välillä. Pähkättiin myös toisistaan hiukan poikkeavia järjestelmiä. Niillähän on siellä ne public- ja private shcoolit ynnä sostilasuralle valmentavat opinahjonsa. Yhtä mieltä oltiin siitä että molemmissa maissa pääjärjestelmä on kuitenkin "boring shcool". Jep.
Alkuehtoosta tulivat uudet perheenjäsenemme Niilo ja Hugo.
Hugo kävi oitis taloksi, jopa niin perusteellisesti että tyttöä oli vähän ojennettava; meillä toimitaan meidän talon mallin mukaan. Myös vieraat.
Roosa ihastui vallan jättiläiskokoisen Hugon saapumisesta, kiehnääminen ja pussailu oli molemminpuolista. Niiloa ei näkynyt missään. Tytti ja Onerva tutkailivat turvallisen matkan päästä muukalaisia ja silminnähden harkitsivat vastavetoa. Toistaiseksi kaikki ovat yhtenä kappaleena ja kunnioittavan välimatkan päässä toisistaan.
Varsinkin Niilo. Aamuyön hämärinä hetkinä kuulin pojan laulaa luikauttavan jossain päin residenssiä, mutta aamun valjetessa katti oli taas maastoutunut parisängyn alle. Kai se sieltä jonain päivänä tulee sanomaan käsipäivää.
Tunnisteet:
arkipäivä,
kissat,
koirat,
senttarisantra
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Eläkeliittoa, sydäntaustisia kulttuuria ja kissoja
Kuinkas muuten!
Viime postaukseen liittyen kerron että Niilo, Eno-Eunukki ja kasvinkumppaninsa Hugo-täti muuttavatkin Liskolandiaan seuraavaksi vuodeksi. Juu, kyllä muuttavat.
Tässä talossahan jakaa elämän kanssani Kissanvihaaja I Suuri, se McGyver. Ei siedä kissoja, ei ollenkaan. Pari Poikkeusta ovat tehneet Ystävällinen Haamumme Casper, ja Onerva, joka on siis tykkänään ja kokonaan McGyverin kissa. Myös omasta mielestään. Siis Onervan. Tytti tuli taloon kun Kissanvihaaja-McGyver halusi Cassu-vainaalle seuraajan Onskun seuraksi. Ja nyt tulevat nämä kaksi sankaria.
Hugo-Täti on vankkaa loppilaista navettakissa-aatelia ja kasvattanut mm. Onervan sisaruksineen. Kirppu-Äippä salli mieluusti apuvoimat kohtalaisen villin kuusikkonsa paimentamisessa. Jotkut ovat jo Niilo-Enoon tutustuneet, ystäväni ja innoittajani Katili-vainaan piti ryhtyä Niilon ja Frankin uudeksi mamiksi, mutta vieras epiteeli katkaisia suhteen hyvin äkkiä mahtavilla allergiaoireilla. Jos saan luvan, laitan linkin Niilon touhuista tuonnempana.
Roosa puolestaan täytti eilen 12 vuotta ja juhli oikein olan takaa. Ihan kuin se olisi ymmärtänyt päivän erikoislaadun, sille piti höpötellä hassuja, anniskella possunkorvanviipaleita ja seurustella muutenkin tavanomaista taajempaan. Tytti täyttää ensi maanantaina kaksi vuotta ja silloin juhlimme täytekakun kera kaikkia kesän juhlia. Silloin on myös Liskiksen oikea nimipäivä. Ja nimipäivän juhliminen on hyvin tärkeää.
Jotta postauksesta tulisi riittävän sekava, esittelen muutamia uusia otoksia Aaposta ja kerron että olen ollut reipas ja ahkera siivoten tässä päivänä muutamana KAIKKI keittiön kaapit, niin sisältä kuin ulkoa. Tuedän tasan ja tarkkaan mitä kaikkea kaapeissani on ja missä järjestyksessä. Vietän joulun niissä kaapeissa, kun kerran olen ne siivonnut.
Senttaaminen on ollut myöskin kiivasta ja mieluisaa aiheiltaan. Tänäänkin aloitin Eläkeliiton paikallisesta kuukausikokouksesta jatkaen Mikael Vesperin kautta Haapastensyrjän metsänjalostustilalle täällä Lopella yhdessä Riihimäen Seudun sydänyhdistyksen porukan kanssa. Jos jaksan, kerron niistä enemmän, mutta nyt saatte tyytyä vallan linkkeihin, joista tämä lienee aika hauska. Olin nähkääs viime yhänä mukana Lopen Päivän geimeissä, siellä teemeana oli kansanmusiikki edestä ja takaa. nauttikaapa, kunnes jaksan ja ehdin kertoa lisää.
Ja päivän piristykseksi miesvartaloa komeimmillaan:
Tunnisteet:
arkipäivä,
kissat,
koirat,
kulttuuririentoja,
perhe,
senttarisantra
torstai 4. elokuuta 2011
Jännittävä kesäretki ja kissa-asiaa
Sanokaas kuulkaa mikä siinä on että kun tulossa on raskas ja pitkä päivä pitkine iltoineen ja matkantekoineen, on sitten itsekseen herättävä puoli kuudelta aamulla???
Nyt on sitten koko päivän oltava silleen siivosti, ettei tule väsytetyksi itseään liiaksi ennen taksin tuloa. Pah.
Toisaalta on kiva lähteä Roosan kanssa käpsimään kaikessa rauhassa vähän pitemmälle, kun ei enää ole tolkuttoman kuumakaan.
Toisella kädellä, kun McGyver on yökylässä Kaijuksen luona, olisi hyvä tilaisuus pestä vaikka ikkunat, tai kaikki ovipinnat tai siivota jääkaappi ja pakastin, kun se ei ole kieltämässä. Mutta jos näin teen, olen aikas poikki ehtoopäivällä kun on lähdön aika. Pihaa kitkin taas eilen, joten sekin on jo hoidettu.
No, sitäpä joutaa pohtimaan. Ai minnekö olen menossa? Olen menossa Helsinkiin, Lauttasaareen entisten nuorliberaalien vuosittaiseen konklaaviin. Meitä tulee sinne taas kolme-neljäkymmentä entistä nuorta radikaalia, kuka mihinkin puolueeseen siirtyneitä. Tai tykkänään politiikasta luopuneita. Ja paljon nuoruuden ystäviä ja kavereita. Kivaa!
Sieltä Stansta minut bussilla noukkii kotikadulleen ja saatamme taas maailman kohdalleen tulevan yön aikana. Huomenissa sitten suuntaamme sinne T:n palstalle hakemaan minulle koottuja taimia ja maan satoa. Ihanaa! Että ihminen voi olla aina niin ajattelevainen, siis tuo Blondimme. Käykää Muurilla tutkimassa koko tarina.
Ja sitten niistä kissoista.
Muistatteko Seurakuntasisaren? Sen minun kuopuskakarani?
Seurakuntasisar lähtee elokuun lopussa vuodeksi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja asuntolamajailuun, joten kisuja ei voi ottaa mukaan. Nytpä siis käännyn puoleenne rakkaat lukijani, ja tarjoan täysihoitoon kahta hurmaavaa otusta. Niilo on Onervan täysveli, sellainen peruskissa; valkoista ja navettakissan raitaa. Niilo on hauska katti, kohtalaisen kookas ja leikattu kollinrontti, ystävällinen ja laulaa mieluusti asiansa. Laulaa, ei nau'u. Hugo-täti puolestaan on muistaakseni kuuden vanha harmaja navettakissan vankkaa sukua oleva sisäkissa, kuten Niilokin.
Vuoden pesti on siis hakusessa. Josko joku tuntisi kutsumusta avittaa, olisi kiva. Laitan tuonnempana kuvia, kunhan Seurakuntasisar niitä minulle lähettää.
Tässä yhtenä päivänä Leevi Madetoja laittoi sähköpostilla muutaman muotokuvan. Olkaapa hyvät:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






