sote SoTe SOTE... johan on sotku

Eipä tämä sote-seikkailu ole ainoa kummajainen tämän päivän politiikassa.

Mutta sote on jo sanana ihan älytön. Tässä maassa puhutaan näppärin lyhentein isoista asioista. Jotenkin minusta alkaa näyttää siltä että mitä pöllömpi lyhenne sen surkeampi valmistelu.

Tässä on verraten paljon ollut aikaa ja vettä virrannut valtakunnan jokaisen sillan alitse eikä tolkkua ole tullut. Noin niinkuin yleensä. Ensin tohistaan kuntarakenneuudistuksesta ja vuodetaan "salaiset" kuntakartat median riepoteltaviksi. Sitten annetaan median ja huoltoasemaparlamenttien ratkoa ongelma ja sillä välin maan mahtavat sössäävät uutta sotkua.

Jo tähän pelkästään on huvennut vuosi. Ja kansa kärsii. Kunnissa yritetään olla tekemättä isoja ratkaisuja pakkoliitoksen pelossa ja ns. isäntäkunnat (ainakin sellaiseksi havittelevat) luulevat voivansa pyöritellä vähäisempiään kuin Hamelnin pillipiipari rottiaan.

Sotealueiden koosta ei saada aikaiseksi johdonmukaista laskelmaa, muotina on puhua väestöpohjasta vaikka kyse olisi myyjäisten kannattavasta järjestämisestä.
Pah.

Sillä välin myös terveyskeskuskuntatyhmät (tulikos tuo nyt oikein...?) värkkäävät kannattavuuslaskelmiaan kansalaisten päänmenoksi.

Vai mitä tuumitte tästä:

Riihimäen Seudun Terveyskeskuskuntatyhmä on päättänyt leikata kustannuksia ensi vuonna. Silleen että täältä Lopelta ja naapurikunnasta Hausjärveltä leikataan kuin huomaamatta yksi lääkäritasoinen päivä tiehensä. Siis meille kaavailevat nämä talousviisaat neljän päivän lääkärinvastaanottoa viikossa. Perjantaisin voivat sitten ihmiset käydä terveydenhoitajalla, joka tarvittaessa lähettää asiakkaan, vaikkapa kirkuvan kaulattoman hirviön ankarassa korvatulehduksessaan, Riihimäelle. Sehän on edullisempaa.

Mutta, mutta. Lopella yksi lääkärinvastaanotto maksaa kuntayhtymälle tällä hetkellä 84 €/käynti. Hausjärven vastaava kustannus on 87 €. Aika paljolta tuntuu, mutta täytyyhän läärin saada palkkansa ja hallinon ja kiinteistön kulutkin on otettava huomioon. Luulisin. Vaan Riihimäelläpä tama samainen palvelu maksaa kuntatyhmälle vain 119 euroa! Hillitön säästöhän se on jos täältä sivukyliltä kuskataan Riksuun potilaspolot. Eikä lisäkustannuksia juurikaan tule. Mitä nyt KELA-kyydit sun muut kuljetuskustannukset. Todella loppuun asti harkittu on tämä johtojengin esitys.

Tästä päästään sukkelasti viimeisimpään hammaslääriseikkailuun.

Pääsin viimein viime perjantaina sellaiselle vastaanotolle, jossa minua odotti se suomalainen hammaslääri. Ihan mukavasti meni liki puolitoista tuntia maaten divaanilla suu täynnä kaikenlaista roinaa. Ensin tietty vähän piti kinata siitä pirun puudutusaineesta. Enkä yhtään ihmettele etteivät hammaslääkärit sitä minulle turvallista ainetta halua käyttää. Ihan arviokaupalla sitä minun ikeniini tungettiin millilitra kerrallaan. Kas kun ei ollut kokemusta sen tehosta ihmisen suussa. Yleensä se aine on valmiiksi mitattuna kerta-annosampullissa. Kahdeksan milliä sitä ainetta meni. Tarvis olisi ollut enempääkin mutta lääri ei uskaltanut laittaa. Eikä ne palikat mihinkään puutuneet. Tai siis niitten juuret. 

Sen verran pökerryksiin menivät että hoito alkoi lupaavasti. Mutta tyssäsi sitten aika pian. Olivat juurakot menneet tulehdustilaan ja vähät piittasivat puudutteesta. Eipä läärin auttanut muu kuin tunkea poratut onkalot täyteen lääkettä ja paikka perään. Ja uutta aikaa varaamaan. Piakkoin. Se piakkoin on helmikuun loppupuolella. Siis ensimmäinen riittävän pitkä aika juurihoidolle. Ja heti samalle viikolle toinen aika. Helmikuulle!

Hoitsu siitä lohduttamaan että vakinaiselle lääkärille saa aikoja vasta toukokuussa. Mitähän helvettiä tässä oikein aikoo tapahtua. Nyt olen napostellut kasisatasta buranaa kuin herkkusuklaata ja lääkkeensyöntilääkkeet samalla nielaisulla.

Viiettä päivää niitä vetelen eikä pakotus ole juurikaan himmennyt. On vissiin huomenissa vähän käytettävä puhelinta...

Mutta Joulupata aikoo ruveta tänäkin vuonna porisemaan paikallisen marketin pihalla. Se Pelastusarmeijan pata. Siellä on kiva päivystää anteliaitten ihmisten kanssa jutellessa. Olen vähän tehnyt agitaattorin hommia ennakkoon. Näin kolmantena vuonna ihmiset osaavat jo varautua kokoamaan lahjoituksia; vaatteita, leluja , pelejä, kaikenlaista tarvetta mikä itselle on käynyt joutavaksi mutta ilahduttaa varattoman joulua valtavasti. Muutama on jopa kysellyt padan perään. Tällaista kivaa voi lion-toiminta parhaimmillaan olla!

Lopuun pakollinen kisukuvapläjäys:

Mä olen käynyt jo ruokakupissa, sanoo Tilda joka edelleen kieltäytyy kaikesta muusta paitsi mamin tissistä. Huomaa Olgan täpäkkä ateriointityyli.

Ensi yöstä tulee taas jännittävä. Tytöt ovat oppineet kiipeämään sänkyyn ja mielihalulla käpertyvät liki nukkumaan. Kunhan ovat ensin leikkineet kylläkseen. Emo-Onerva räpättää lattialla vaatien tyttöjä pesään pestäväksi ja tissitettäväksi.

Vähän on repaleista nukkuminenkin.

Mutta nyt, hyvää yötä kaikille. Onhan huomenna uusi päivä.