torstai 3. toukokuuta 2012

Kevätjärkytys

Kuvittelin tässä pläjäyttäväni intoa uhkuvan je keväistä mahlaa tihkuvan postauksen, mutta eilinen päivä sitten sotki kaiken.

Tämän päivän Aamupostissa on otsikko: "Ilves tappoi opaskoiran Läyliäisissä"

Viime lauantaista olemme Kaijus-ystävän kanssa olleet huolissamme oppaana työsksentelevän Manta-sussarin katoamisesta. Hauvaa (kaikki koirat, isot ja ammattityypikin on Kaijukselle "hauvoja") on ollut etsimässä ja huhuilemassa näkeviä naapureita ja tuttuja, mutta tuloksetta.

Kunnes koitti eilinen aamupäivä.

Manta-Mantelin omistaja Virpi tuli virkakoiransa Tellun kanssa aamusesta Läyliäisiin Kaijuksen tueksi. Virpin kuljettaja lopulta löysi menehtyneen ja pahasti raadellun Mantan ihan kotitalon lähistöltä.

Edit Piaf: Voi hitto! Eihän se tahdo hähdä mitä kirjoittaa, sen silmät on kyynelissä, eilen sillä ei ollut itkuun mahdollisuutta sen paremmin toimittajana kuin ystävänäkään, ensimmäisen jutun se kirjoitti jo myöhään illalla.

Tottahan menin eilen turmapaikalle. Ensinnäkin läheisenä ystävänä, mutta myös toimittajana. Ai että onkin raskasta tehdä asiallista juttua rakkaan ystävän onnettomuudesta.

Ei ollut kaunista katsottavaa, ei ollut kaunista kuvattavaa. Ei koira, ei koiran läheiset ihmiset. Suru ja tuska olivat ja ovat tänäänkin hallitsevina läsnä. Opaskoira on myös ystävä, kainaloinen, arjen ilot ja murheet jakava kumppani. Menetys on hirveä.

 
Täällä Lopella on tällä hetkellä erikoisen runsas ilveskanta. Tälleen kertoi Lopen Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö A-P Pönkkä, joka kävi Manta-vainajan tutkimassa.

Vähän kerrallaan alkoivat tapahtumat aueta, nyt on aika selvä käsitys mitä on tapahtunut ja miten.

Oikeastihan ilves kuuluu luontaisesti Suomen luontoon. Sillä on luojan luoma tehtävä ketjussa. Se pitää myös, varsinkin juur tällä alueella kauriskantaa kurissa. Luonnon kuuluu toimia silleen.

Mutta nykyään ihminen on levittäytynyt melko pitkälle ilveksen toimialueelle ja kestää hyvän tovin, josko niin käy enää koskaan, että ihmisen ja ilveksen reviirit asettuvat rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Siitä huolimatta sekä maalla asujien että metsämiesten mielestä ilveskantaa ei enää saisi yhtään päästää kasvamaan. Ikävää on huutava ristiriita "virallisten" tilastojen ja todellisuuden nkeskevälillä. Eilen paikalla olleet metsästäjät arvostelivat valtiovallan käytäntöä, jos luontoon kuuluva petoeläin alkaa saalistaa asutusalueella, aivan pihasta, ei olla enää tasapainossa luonnon kanssa.

Ei tästä nyt tule mitään. Yritän tehdä vähän töitä.

Enkä laita yhtään kuvaa. Laitoin jo lehtiin. Ne on ikäviä.

6 kommenttia:

  1. Voi sentään :( Mitä tuohon muuta sanoisi. Kauheaa menettää koira-ystävä, uskollinen kaveri, apulainen! Ja tapa mitä kamalin. Ja niin turha.

    VastaaPoista
  2. Ei se ilves sitä tahallaan ja ilkeyksissään ole tappanut. Koira kadonnut? Ollut siis ilmeisesti irti, ja lähtenyt ilvestä hätyyttämään? En ymmärrä kuviota?

    Vahinko, ikävä sellainen, kaikille osapuolille, mutta ei nyt tehdä ilveksestä samanlaista syyllistä kuin susi tuntuu jo olevan. Ilves kuuluu Suomen luontoon, koira ei.

    HannaHoo

    VastaaPoista
  3. Niin. Ilves kuuluu luontoon mutta se ei kuulu pihapiiriin. Tottakai se tappoi tahallaan, sehän on peto eikä kotikisu...ei nyt viitsitä inhimillistää ja paijata petoeläimiä, niiden paikka on metsissä eikä talojen piha-alueilla.

    VastaaPoista
  4. Edit Piaf katsoo asiakseen vähän täsmentää.

    Toi Liskis on taas ylittänyt voimavaransa tänään, tehnyt siis enemmän töitä kuin olisi okeesti jaksanut. Piti vielä ehtoolla yli kahden tunnin AVH-kerhon. Se on välillä vähän tollanen.

    Kattokaas, kun se vainaja oli opaskoira, se oli myös tietenkin vapaana kotipihassa.

    (Metsästyslaki 8 LUKU:

    Koiran pitäminen

    51 §

    Koiran kiinnipitovelvollisuus

    Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.

    Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:

    1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;

    2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa;

    3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;

    4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä

    5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.)

    Mitenkäs talon seinään kytketty opas hommiaan hoitaa?

    Jos koira on tavannut valvomaltaan tontila uhkan, se tietenkin puuttui asiaan. Tällä kertaa uskollinen palvelija, kuinka sen nyt sanoisin, kaatui vakaumuksensa puolesta.

    Kukaan ei syytä ketään, Manta menehtyi tehtäviään hoitaessaan. Tämä ei ole mielipidekysymys, tämä on tapahtunut asia. Selvä kuvio.

    Nyt hätistän Liskiksen nukkumaan että se jaksaa aamutuimaan lähteä keikalle.

    VastaaPoista
  5. Liskikselle hatun nosto asiallisesta suhtautumisesta aiheeseen!
    Tuo petohomma kun tuntuu monesti turhan mustavalkoiselta, vaikka jonkinlainen keskitie taitaisi olla tarpeen siinäkin.

    Ilveskanta on tosiaan kasvanut, ja muutaman lumisen, kovan talven jälkeen kauriit ym. luontainen ravinto ilveksiltä vähissä.
    Täälläpäin on nähty, ja saalistettu, huolestuttavan laihoja ilveksiä.
    (Tietysti toki hyväkuntoisiakin.)
    Se yleensä kertoo kannan kasvaneen liian isoksi alueen tarjoamaan ravintomäärään nähden.
    Ja pihoillehan ne silloin pyrkivät.

    VastaaPoista
  6. Just ilvesten sekä supien takii meillä elukat tulee yöks sisää. Hieno kirjotus!

    VastaaPoista